kesällä täytyy
uida arjestaan
vastarannalle,
sinne luomakunnan alkuun
ja keinua elämänsä riippumatossa
vihellen pääskysille,
kaikille luojan luomille ja ihelleen,
sillä hän on se joka on itseäsi lähempänä
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti