kotomökin rappusilla,,

mustarastas aamutuimaan

pihamaallani

lehtikasaa pöyhii,

sillä sen saloissa on sen herkkuu,

aamupalaa maistuvaista

 

kurrenpoika petäjäpuuta kiertää,

varis suuremman kuusen latvuksesta

lähitienoota seuroo,

huuhkaja salojen takaa huhuilee,

tuytuilleen puhelee

 

hörpin aamukahfeeta

kotomökin rappusilla,

kuuntelen katseellani,

katselen korvillani,

sillä olen

elämäni syvimmissä