kun ihminen vanhettuu,
hän
kankeutuu,
rypistyy ja rupaa tärkkanäköisemmäksi,
sillä hän ottaa näköaistinsa avuksi
mielipiteensä
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti