elämäkin väsyy,
syksyyntyy,
harmaaksi hahmottuu,
mutta sen sydän vienotuulisesti
kevättään odottaa,
kohtalonsuveaan varrottuu
katso asioita itsenään, äläkkä tee niistä pienempiä suurempia, sillä silloin ne pursuavat käsittämättömiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti