elämäkin väsyy,
syksyyntyy,
harmaaksi hahmottuu,
mutta sen sydän vienotuulisesti
kevättään odottaa,
kohtalonsuveaan varrottuu
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti