ihminen on
luontonsa lapsi,
kevään esikoinen,
suven kokoinen,syksyn pituinen,
pitkäntalven kokoinen,
sillä
itsensä mittainen,
sitten toinen ihminen jatkaa
aloitettua matkaa, kunnes aika
kumartaa luojalleen
hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti