päivät toisiaan seuraavat,
yöt omiaan,
kuljen heidän tykönään
ja tottelen päivärytmejään,
yön tähtiään,
aamujen sarastuksia
en riennä heidän edelleen,
vaan kuljen tahtiaan,
sillä eihän minusta
huomisen raivaajaksi
joskus katselen taaksepäin,
mutten kävele sinnepäin,
sillä silloin mulla olisi
paljon kiinniotettavaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti