syksyllä elämä on
autioitunut,
sillä linnut poispäin lentäneet,
lomarannat autioituneet,
kirkollakin vain
vanhuksii ja kylän viimeiset nuoret,
muttei pappia,
sillä hän meni suurimmille apajille
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti