syyshelmikäs kukkii kaunihist
tienposkessa, siin missä suvituulis heilui
neitoperhonen päivänkakkarassa,
siin samassa kohtaa, josta poimin suven
ensimmäiset ahomansikkain
kukkanen ei ole
huomionkipeä,
sillä sitä on vaikea havaita,
ellei ensin huomio muurahaisten
liikkeitä jotka suorastaan tanssivat
ympärilään
ihastelen hetkisen
tuota harvonaista kukkijaa
ja minusta tuntuu kuinka se suorastaan
hyppäisi kaulaani ja toivottaisi hyvää syksyä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti