ihminen on
elinkelvoton aukkohakkuitten
jälkeen,
sillä hänen luontonsa rapistuu,
pikkuhiljaa hävittyy,
elämänsä kasvot kalpeentuvat,
tunteensa väljähtyvät,
kunnes hän kokee
aukkohakkuiden kautta menehtyneiden
kohtalon
hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti