harakkani,,

kotipihani harakka on kaunis

lintu,

kauniinpi kuin kauneinkaan,

sileäsulkainen,eikä hällä

tahran tahraa puvussaan 

hän asuu tien toisella puolella,

ison kuusen kainalossa,

valon ja varjon syrjänteessä,

jonne ei haukan silmä yllä,

ei kurrenpoika ojennu

pihallani hää päivystää

aamusta iltaan,

huomio kaiken

ja ne äänellään mulle laulelee,

mut

kun päivä illaksi ehtyy

hän

vartoo palkakseen evästä,

jotka vien hälle päivän päätteeksi,

ennenkuin illan hämy pihalleni tyyntyy