syyskuinen hetki
metsäluonnon kielekkeellä,
aukkohakatun metsäleimikon laitamailla
on lohduton,sillä täällä ei elä edes huomisentoivo,
sillä kannotkin revitty juuriltaan,maat kynnetty alastomiksi
istahan ikikivelle, jossa viellä sammalta,
mutta sen asukkaat ovat lähteneet,
sillä ikimetsän suoja on heiltä viety pois,
kurrenpoika loikkii pitkin poikin, eikä löydä
tuttua ikihonkaa johon kiivetä vois
ajattelen niitä näitä,
heitä,ahneita,kuolemankauppiaita,heitä,
jotka eivät huomisista välitä,kestävästäkehityksestä,
en hyvällä aatele,säälin,säälin heidän siittämiään lapsia,
huomisia,että he ovat syntyneet kuolemankauppiaista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti