ihminen kulkee
toistensa jäljil,
sillä omansa jäävät,
eikä hän voi kaemmaksi
huomisistaan jäädä,
siksi hän aikaajoin taakseen
vilkaisee, eilisiään hyvästelee,
mielensä sopukoihin tallentelee
kevätlintu pienokainen liitelee ensimmäisiä liitojaan, kiertelee ja katselee, puitten ja pensaiden oksoille istahtaa, elämänkauneutta ihaile...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti