luontos pientareilla
on jäljes,
siun ja sinunlaisiesi,minun,
meidän,
jotka kuulumme samaan ihmissukuun,
olijoihin,jotka huolettpomasti taivuttelevat
luontoaan alaisekseen,
valmistaakseen siint hyvinvointiaan,
tilapäistä hyvänolontua,
joka aukkohakattuna on
karun elämän karu loppu,
tyhjääkin tyhjempi,
eikä siellä keväät viihdy,
syksyt talvetkaan tarkene, sillä eihän
siellä ikipetäjää, metsän ikihonkaa,
jossa ois kololinnulla pesänen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti