ihminen kypsyy
vanhemmiten,
siksi aloilleen tyytyy,
eikä kevään rinnot häntä
suinpäin riennätä,
jutusta juttuun kierrätä,
mut hän
nuorempiaan ymmärtää,
eikä ala vaimentaa, sillä onhan kokenut
keväät,syksyt,
eiliset ja ohimenneet
mikään ei ole ikuisuutta,ei sekään, sillä uudet keväät silmuttavat uusien alkuja,heitä jotka aikansa ovat ja sitten vilkuttavat,kunnes jälle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti