syksyinen metsä
ei valita,
suvituulista taivuttele,
vaan varustautuu tavimyrskyihin
tuuleviin,
siksi se hiljaisesti ruskassaan
somistuu,
paikalleen omistuu, eikä
kevätmielellä latvuksiaan heiluttele,
käpysiään kasvattele,
lehdillään somistele
kaikki jää vaikka en sua nää kaikki hetkien hyvyys rakkautesi syvyys täyttää hetket nää ja seuraavat, sillä sinä loit elämälleni mahdollisuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti