elämä on valoisia aamuja,
hämärän peittämiäkin,
mutta ain valonlapsen pienokaisia,
jotka tavoittelevat
valoisampaa
elämä alkaa aamusta,
väsähtäen illasta,
nukahtaen kuunvalosta,
kunnes aamunsarastuksessa hyppää ylös
vuoteestaan ja säteilee sinne tänne,
hymyillen tahi vähemmän
elämä on ainutlaatuista,
siksi kannattaa
matkustella sen reppuselässä ja
joskus jopa kanniskella sitä
sylissään, sillä vaikka se on
aikamoinen kantamus, se on
semmoinen juttu, jota ei voi
tavoittaa toisaalta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti