ahistaa,,

kun elämä näyttää

karuimmat hetkensä,

istaha ja katsele luontoos,

istaha sen kannoille,

samoile ikikankahilla,

tuumaile syntyjä syviä

metsälammen rannoilla,

katsele ja kuuntele metsän

huminaa,tuhinaa,purosten lorinaa,

ihastele kaikkea luonnonluomaa,

niin pian huomaat ettei sua

~ahistakkaan~

sillä kaikkihan on päivän selvää