elän hyvän maassa,
hyvillä hetkillä, vaikka elämänkivut vaivaavat,
en ole sairas,
vuoteenoma, en , mutten uskalla liukastella
elämäni alustoilla,
vaan yritän olla herrasmies,
vaika olen metsänpoika ikimetsien salokankailta
joka on
tullut kaupunkiin,
asustamaan,tienaamaan, sitä mitä eniten
vierastan,
turhuutta,
sillä ikimetsän salokankailla kaikki on
ajanmukaista,luonnonmukaista,ajatonta,
koska
siellä ei tienata turhuuksia,
ei jätetä jälkeensä kuin askeleen
painauman, joka hetkessä täyttyy
elämän ruohokkailla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti