kun kosketan vanhaa
ikipuuta,
niin rauhoitun,
eikä minulla enää kiire
mihinkään,
siksi vaellan metsissä tuontuosta,
rauhoittumassa,
tyyneyttä hipaisemassa,
mieltäni kohentamassa
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti