kaikki elämänpäivät
ovat kukkasia,
villiniityn hentosii
kukkasii, jotka
arotuulissa heiluvat,
ikävän ja hyvän
tyyntyvissä
keinuttelevat, kunnes tulee
tuima talvensää ja saa elämänkukkaset
alistumaan,
kohtaloonsa taipumaan
ihminen ei pääse kuuhun yksinään, sillä hän pystyy ihekseen rakentamaan vain itsensä verran
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti