syksy on karuimmillaan
marraskuussa,
sillä haapakin on luovuttanut,
järvenpinnat tyyntyneet,
kaislikot lakanneet,
pois ovat rientäneet
suviset mielet,
jäljelle jääneet arjen mielet
ja hiljainen kylätie,
jossa ei jalanjälkiä,vastaantulijoita,ei
mihinkään menijöitä, vain hiljainen tie,
marraskuinen tie
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti