en ole varjon lapsi,
vaan valon,
aamuauringon esikoinen,
helmikuun poikanen jolla on
pakkasen punoittamat poskipäät
ja helevetinmoinen elämänjano,
siksi olen nykyään arpeutunut,kokemusten
haavoittama,
mutta yhäkin eläväinen, enkä yhtään varjovainen
hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti