sunnuntai 13. marraskuuta 2022

varjovainen,,

en ole varjon lapsi,

vaan valon,

aamuauringon esikoinen,

helmikuun poikanen jolla on

pakkasen punoittamat poskipäät

ja helevetinmoinen elämänjano,

siksi olen nykyään arpeutunut,kokemusten

haavoittama,

mutta yhäkin eläväinen, enkä yhtään varjovainen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...