silloin ihminen on mallikelpoinen,
kun hän muistuttaa
itseään
ihminen syntyy tuhat kertaa
elämässään,
tahi enemmän vähemmän,
jos hän pystyy näkemään
valonpilkahduksen niillä hetkillä. kun
oikein paljoin masentaa palentaa ja on
muutenkin halju olo
sanoilla on monia merkityksiä,
sillä ne muodostuvat siitä
missä mielentilassa ne sanotaan,
siksi perkeleet ja jumalaudat
tuntuvat tutun turvallisilta kun vasaralla
sormeesa nakkaa
kesytetty ihminen on
kuuliainen,
käskystä hyppivä,
kehoituksista nyppivä,
siksi hän ei tarvitse elämänaitauksia kuin muut
tuotantoeläimet
päivät ja vuodet ovat
samankokoisia,
mutta joihinkin päiviin,
vuosiin mahtuu erilailla erilaisuutta,
hyvää ja huonompaa,
isompia ja pienempiä,
siksi avaa aina aamuisin elämäsi ovi
uteliaana ja mahdollisuuta itsesi niihin
on vaikeaa olla
hyvä joka suuntaan,
mutta jos teet hyvin itsellesi,
läheisellesi,elämällesi joka ympäröi sinua,
olet melkolailla hyvänpäällä
hetket menevät,
kyselemättä tulevat,
hetket ja sitä suuremmatkin,
siksi sinä hetkenlapsi elä hetkissäsi,
sillä niistä syntyy elämänretkesi,elämäsi
uudenvuoden tuliaiset ovat
koskemattomia,
ainutkertaisia mahdollisuuksia,
ne ovat eessäpäin,joten älä peruuttele,
vaan kumarru kaikkiin 365:n tilaisuuteesi,
yksi kerrallaan,
äläkkä hypi yli,sillä eilisilläsi et tee
huomisia,vaan muistelmia
Olkoon Uusi Vuosi
Hyvemmän vuosi,
Rauhan ja Inhimillisyyden,
olkoon se enemmänkuin mennyt,
jolloin olemme nähneet ja kokeneet
Pahempaa
onni on pieniä
asioita, tekemättömiä,tehtyjä,
tuokioitten sytyttäjiä,sammuttamisia,
se on jokapäiväisiä pulmukkaita,
solmukkoja,suoria säveleitä,
katseita,joita
sanon niin hiljaa,
että elämäkin kuulee ja sinä,
päivieni sulomieli,
kotimme kuningatar
etuilu ei kannata,
koska silloin joudut auraajaksi,
kaiken maistajaksi,
ensihetkien koskettajaksi,
koekaniiniksi,
jolle voi käydä
höperömmin kuin jonon
viimeiselle,
hälle jonka ainoa riksi on jäädä
osattomaksi
vuosi kääntyy
kevättään kohti,sillä
hohtavien hankisten takaa
siintää jo keväänkoi,nuo elämänsäteet
jotka saavat ryhtini suoristumaan, mieleni
mukavoitumaan,eteenpäin kurkottamaan
kuulen myös kevätpurosten
lorinaa,
luonnon tohinaa,
sillä kaikkialla kevään ensisäteet
saavat luontokauneuden heräämään
kevätmieleni on kevyt,
askeleeni pidentynyt,
aatoksein kirkastuneet,
sillä talvilinnutkin heränneet,
leskenlehti pientareellaan puhjennut
vuosi vaihtuu,
vanha taittuu,,
mut tutusti aamuni aloitan,
päiväni vietän,
illat ja yöt herkemmällä mielellä
tyynyttelen
jos mulla ei kelloa ois,
en vanhesi yhtään,
vaan jatkaisin
aluntietäin
Uusi Vuosi olkoon kuitenkin
rauhaisampi ja taudittomampi,
kuin edellinen,
sillä se on hijentänyt liian
paljon elämää
Uusi Vuosi olkoon
edellisen pituinen,vahvuinen,
uusien asioiden Mahdolisuuttaja,
entisiä Kunnioittava,
olkoon Uusi Vuosi myös
uusien Aatosten vuosi,
Rahanvuosi,
sillä vain se saa vuoden näyttämään
ihmisen parhaat puolet
älä turhista sure,
älä mistäkään,
sillä kaikki mikä tapahtuu,
tapahtukoon,
ihmisen tarvitsee vain
muuttaa asentoaan,muokkailla
asenteitaan ja mennä
uusia kohti
pian uusvuos entisen
korvaa,
mut samat tavat tuolla
lienöö,
sil mihinkäs se noinvain kiäntyis,
siksi pammautan vain yhen raketin,
otan maljan,nostan askeleeni
huomiseen ja kiennän uuven kalenterini
ensimmäisen lehen
jos ihminen syntyisi
ikivanhana ja siitä varttuis
vauvaikäiseksi, olisi hällä
loppua kohden paljon mukavampaa
uuden vuoden jälkeen
saapuu taas uudet vuodet
ja niittenkin jälkeen uudet,
siksi syntyy vanhoja vuosia
joita muistellaan, joskus jopa
raamitellaan, mutta useimmiten
unohdetaan, sillä eilisten reki on
raskas
ihminen on
toisen ihmisen
sukulainen,
siksi on kummallista, että
he ovat tuontuosta tukkanuottasilla
pitkän päivän jälkeen
saapuu ilta,
joka kutsuu sinut luokseen,
tarjoaa iltapalan ja vuoteen,
johon tyynytyt tyytyväisenä,
sillä olethan tyhjentänyt kaiken
päivääsi
en osaa elää
tasaisesti,
vaan
vaihtelevasti,
tilantteitten ohjaamina,
siksi yritän olla siimeksessä,
elämäntuulten alajuoksulla,
etten pyyhältäisi jokajuttun
kaveriksi noinvain sukkelaan
vuoden viimeisen päivän
iltana,
tähdet ja kuu ovat
paikallaan,
yö tanssii hiljaisuudessaan,
sudet hääjuhlissaan ja kello
käy,
kunnes on keskiyö ja pikkuviisari
yhen sekunnin yli,
silloin aukeaa uus vuos,
tulevaisuus, joka on edellisten
kokoinen,
mutta vanhempi
vuosi on korkeimmalla kohdallaan,
vuoden viimeisenä päivänä,
siitä se laskeutuu
seuraavan vuoden
ensimmäiseen ja aloittaa
jälleen taaperruksensa,
kunnes 365 päivää on
jälleen kasassa
opittuja tapoja
ei ole helppoa oikoa,
sillä niillä on menty läpi
myrskyjen,kivikoitten ja
pimeitten hetkien,
ne ovat olleet tukena silloinkin
kun kaikki muut ovat menneet,
siksi niitä ei hennoinmielin haluta
taivuttaa,nykyisyyteen sovittaa
rohkeat ihmiset
eivät kulje ohi,
vaan pysähtyvät,
välittävät,
kaikki muut ohimenevät,
olan yli katsovat ja ovat
jokaisen jonon ensimmäisiä
älä huuda maailmanääriin,
älä melua tyhjästä,
kiroile jumalattomasti,
sillä hiljaisemmat äänet
kuuluvat kauemmaksi
Vuoden viimeisenä
päivänä on Luontoäiteen
illalliset,
hiljaiset,
sillä hän suruissaan katsoo
katettua Vuosipöytäänsä joka on
karsittu huomisilta,
siksi hän ei paukuttele raketteja,
kilistele kuohujuomiaan,
vaan toivoo ihmisten katsovan
luonnonhelmoihin,sinne ikimetsien
saloille,turvesoille,pihojensa perille,
sinne missä elämää ylläpitävät yrittävät
sinnitellä huomisiin
sodat syntyvät
ahneudesta,tietämättömyydestä,
järjenvalon sammumisesta,
sillä sodissa ei ole voittajia,
on vain häviäjiä.
pahiten
se arpeuttaa hyökkääjää,sillä he
ovst menettäneet
minuutensa,kansallistunteensa
rauhantie on elämäntie,
mutkainen,köyhä ja vaivaloinen,
mutta se on mahdollisuuksien tie,
joka huomiseen vie
Ihmisen ei tule
tuhota toistaan,
sanoillaan,teoillaan,
toimintatatavoillaan,
koska samalla hän invalisoi
itsensä
maailmaan ei tarvita lisää
tähtiä, sillä ne ovat jo
taivaalla,
mutta maailmaan tarvitaan
lisää päiviä,jotka hyvinmielin
voivat illan tullen yöksi
tähdittyä
Uusi Vuosi
onnea suokoon,
tuokoon ilonpäivii
hetkisii,kokonaisii,
lykätköön elämääsi
tähtihetkii,suuremmoisii,
tuokionkukkasii,joist
silmäs komiast loistuvat,
tuokoon se semmoisii hyvänolon
tunteita
joita hyvinmielin jaat ympärilles
vuodet vierivät,toiset
eteen,toiset taakse,
siksi eivät sammaloidu,
eivät, sillä niitä liikuttaa
elämänpuro,
tuo luomakunnan ylläpitäjä
uus vuos on yhen
yön
päässä, sinne tahon
päässä,jotta saisin kahella
sen ensisilmäyksiä,
tuhansii tähtösii,unelmii,
ensiaskeleitaan,
haluan aistitella hetkeä
jota ei ole viellä ollut ja joka
on hetkenpäästä eilistä
yhden aatteen ihmiset
nääntyvät,
sillä aatteet ja vaatteet
kuluvat,
haalistuvat ja lopulta
kierrätykseen joutuvat
En tinoja Vala,
luppauksia anna,
En
vaan jatkan sivu kerrallaan,
kunnes Takakansi tulee vastaan
vuosi on takanapäin,
uus koskettamatta,
siksi onkuin ensikertaa
lapsuuden kotoaan
lähtis
ihminen ei ole
aikaansa pidempi,
joten kannattaa elää
ajallaan
tavallaan, sillä on kivempi
hymyillä loppusuoralla kuin kiroilla
vaivojaan
joskus on hyvä
tuulettua, olla jokin muu kuin
arkinen
minä,
olla vain ja mennä
tulla ja olla kuin sinitaivahalla liitelevä
lintunen,
hän joka liihoittelee mennessään,
liitelee tullessaan,
joskus,
muttei aikaansa pidempään, sillä
silloin tulee elämännälkä joka tarvitsee
ahkeria käsiäsi,
notkeaa mieltäsi
ihmeet syntyvät,
kun
kaikki ovat menneet,
toivonkipinät sammuneet,
eikä enää yhtään valoista
aamuakaan
vuodet jättävät jälkensä,
kulkijaan,
aikansa olijaan,
siksi ihmiset ovat
vuosienpäästä enemmän kuin
ennen
olkoon uusi vuosi
sopimisen vuosi,
anteeksi antamisen vuosi,
olkoon se yhteisen hyvän vuosi,
kaikkien vuosi,
niin ihmisten kuin ympäristönkin
ja etenkin niiden jotka joutuvat olemaan
ihmiskunnan armoilla, he jotka elämäämme
ylläpitävät,nuo ikimetsissämme elävät, pienen pienet
hyväntekijämme
Olkoon Uusi Vuosi
edellistä Valoisampi,
Rauhaisampi,Taudittomampi,
olkoon uusi vuosi Lähimmäisten
Vuosi,
Pienten ja Heikkojen kanssakulkija,
Hyväntahtoisuuden ja Empatian vuosi
Mennyt Vuosi Uuteen kääntyy,
keskiyön kuulaudessa vääntyy,
kanssani tähdet ja kuu
Uuteen Vuotta juhlistaa,
mut
kaikki ei menneestä haihdu,
ei ainakaan ne Opettavaiset,
Koettelemukset,Pystyynnousemiset,
Onnistumiset,
Siksi Hyvinmielin Uutta aloitan,
sillä onhan mulla menneet
tukenain
silloin kun läänit
olivat,
tiesi mistä kukin oli,
tuli,
tänään kaikki ovat
hyvinvointikuntalaisia,
jotka ovat jaettu 21 sortimenttiin
ihminen on elämänsä
huippukunnossa silloin kun
hän jaksaa hyväntuulisesti
venytellä, sinnetänne katsella,
lähimmäisiään autella,
vaikeitten esteiden yli
hypähdellä
talvi on
hiihtoretki,pakkanen ja
lumivalkoinen,
sillä on sinivalkoiset silmät ja
hohtavat hankiset,
se on pakkasten tansseja,
kuurankukkia,
lumilinnoja ja lumitöitä,
talvella laskettellaan
pulkalla,
hiihdellään latsusilla,
heitellään lumipallosilla ja
ollaan punaposkisii
kun elät tavallisesti,
omantuntosi mukaisesti,
ei sua kukaan jahtaa,
lahtaa,
eikä sulla ole silloin joutavankiire
sinne tahi tänne,
sillä eihän sinun tarvitse mihinkään suuntaan
kumarrella,
väistellä, muotoasi muunnella
maailmassa on luonnostaan
niin paljon hätää,
kurjaa ja unettomia öitä,
joten pyrin elämään niin,
etten satuttaisi itseäni,
heitä,
enkä meitä
en mä suuriin halua,
mutten pieniinkään,
vaan niihin keskimmäisiin,
niihin joissa elämä soljuu
suurimmilta,
pienimmiltä,
sillätavalla tasaisen jokapäiväisesti
ihminen on arvokas
ihtenään,
ei kauniitten sanojen saattelemana,
ei kunniamerkkien koristelemana,
suurena mitättömänä,
vaan ihtenään,
varpaista ylempiin
hymyilen hyvistä,
toisistakin,
sillä ne elämänkatsein koskettavat,
päiviäni kuljettavat,toisesta toiseen taluttavat,
hymyilen,
koska silloin olen iloisemman näköinen,
itselleni ja heille jotka ovat elämänseuralaisiani,
heillekkin joita en tunne muusta kuin hymystään
elämä on
aamuja,hetkiä jolloin
päivä valkenee,iltoja jolloin
aurinko taivaanrannalle nukuttuu,
elämä on öitä jolloin olet tyynyttynyt
ihmisistä kannatttaa
välittää,
sillä olet yksi heistä,
vaikka nyt olet
sinä,
hyvissä voimissa oleva,
harmiesi taitava niittäjä,
vaikeuksien taittaja,
sillä kaikilla ei ole
sinun nykyisyyttäsi
ihminen voi ajautua
kohtaloittensa kolosiin
syyttään.syystä.
mutta hänet kannatta
onkia sieltä pois,
sillä mitä syvemmälle hän
vajoaa,sitä enemmän se
sinua,hyvissävoimissa olevaa
satuttaa
älä hylkää itseäsi,
älä heitä,jotka katsovat
anovasti,
sillä he ovat joutuneet
tilanteeseen jossa itsekkin
voisit olla
kirkonpolttaja
kosti yksinäisyytensä
polttamala kirkon,
kirkon jossa
hylkääjät kuuntelivat häntä,häntä
joka oli hyljännyt hänet,hänet
kaikkien hylkäämän,yksinäisyyteen
suljetun
alun ensirappunen
on
korkea,
niin muutkin, mutta kun olet vauhtiin
päässyt loput menevät
tasaiseen tahtiin
kauniinpaa ei ole kuin
lumivaipassaan
oleva ikimetsä, jossa
kaikki ovat syntymäsijoillaan,
niin puut kuin pensaat,
mäkien harjanteet,
suot ja metsälammet,
sillä siellä elämänkauneus viihtyy,
huomisiin saakka hohdottuu
jos ihminen on jatkuvasti
selällään
syyttäsuotta hänestä tulee
tyhjänvirvelijä,
oleskelija, jonksa huomiset eivät
hyvinmielin värity
ihmisen voi paremmin
jos hän
ryhtyy itsenäiseksi,
semmoiseksi päivettelijäksi,
jota eivät
ponuskortit vahtaa
kerimäellä on maailman suurin
puukirkko,
siellä on myös paljon
muutakin luonnollista.,
kuten puruvettä ja aina niin
maistuvaisii muikkusii,
hälvän rantoja,aikoja
jolloin luontoäitee värittel
kauneimpiinsa
jos radioissa yhäkin
olisi vain patterit
virrantuottajina,.
sieltä
kuunneltaisiin vain utukaisii
ja metsäratioo
tammikuu on
kylmän kaunis
kuu,
joka saa posket punastumaan,
nänänpään punertumaan,
korvalehdet heilumaan,
sillä onhan kuuranherran kuu, jolloin
tähtitaivaalla tähdet vitjanaan.
täysikuu hehkuvimmillaan
kaikkea ei tarvitse rakentaa,
vaan antaa olla niinkuin
luoja on ne asetellutkin,
nekin joihin sopisi
jokin
ihminen tekee
viivasuoria päätöksiä,
asumuksia,
teitä,
eikä niinkuin luoja joka
antoi polkujensa kierrellä
luonnonkiviä,
mäkien harjuja,
suonsilmäkkeitä,
ikimetsiä
luonnonhelmassa ihminen
tuntee itsensä
vapaaksi,
niin vapautuneeksi että hän
pystyy halamaan ikipuita,
koskettelemaan kauneutta joka
on syntynyt ilman nykyisyyttä
ihminen haluaa käydä
tuttuja teitä,
niitänäitä joita hän
lapsenakin,sillä niiden
vierustoilla on tuttuja
puita,
pensaita,mäkien nyppylöitä,
metsää,jossa käki kukkuu,
satakieli laulelee,
käpytikka naputtelee, siel missä
metsän eäimet nukkuvat,
luontoherkut kypsyvät, siel
niitänäitä teitä ihminen
haluaa käydä
ihmisen tulisi
käydä enemmän jalkaisin,
sillä silloin matkat lyhenisivät,
katseet kohtaisivat ja hyvinvointikin
näkyisi
hiljaisuus on
läpinäkyvää,niin
läpinäkyvää,
et siinä kuuluvat
kuulumattomatkin,he
jotka vasta tulevat
kun meet tarpeeksi
kauaksi,
rakkaimmat tulevat
läheisemmiksi, sillä
väliinne ei mahdu
joutavat
suuria ei kannata
enempi suunnitella,
sillä
ne syntyvät pienistä,
arkipäiväisistä ja heistä joista
todella välität
ihminen voi hyvin
katsoessaan
hyvinpäin
huomisiin,tuleviin,
eikä hetkellisiin vaikeuksiin,
sillä ihminen on huomisen lapsi,
hän jota taivasnisä ohjailee,
luontoäitee suojelee
moottoriteitten reunustat
ovat täyttyneet
tyhjistä ladoista,suuleista,
suljetuista kodeista, sillä
kaikki ovat muuttaneet moottoriteitten
päähän
elämä on kauneimmillaan
tyhjentyneissä kylissä,
entisten kotiteiden varsilla,
siellä missä ihmisten jäljet
haihtuneet
kestäväkehitys ei kaipaa
karsijoitaan,
siksi se kukkii kauneimmin
siellä missä ei ihminen näy.käy.
ihminen on
aikansa lapsi,hetkiensä
kasvattama,
tosin jotkut syntyvät
valmiina,
mutta he ovatkin jo museotavaraa
lempeät ihmiset
kuiskaavat katseillaan,
tuittusilmäiset äänellään
ihminen on
tunteiden ja veden yhtistelmää,
he ovat ilmavia,
jokasään kestäviä,
mutta vain harvat voivat
itkea ja nauraa yhtäaikaa
ihminen on
pienipoloinen,
hentokainen joka yrittää
itseään korkeammalle,
vaikka tietävätkin, että
olisi järkevämpää olla tasaisilla
hyvät asiat innostavat
enemmänkuin
huonommat,
mutta usein huonoista kehittyy
enemmän,
jos niihin tukevasti tarttuu
ihmisen paras kaveri on
-itsensä-
silloinkin kun kaikki
eivät sovi päälle,
silloinkin, kun
enemmän keljuttaa
katsoa häntä
kiire pilaa monta
tyyntä hetkeä,oloja jolloin näkis
sinitaivaan hetkosii,
maailmankuvan tähtösii
kiire on hikinen,
eikä silloin silmissä ole
lempeitä säveliä,
hyvinpäin olevia juttusii
kiire on myöhästelijän
tauti,
kauhia tauti,
sillä se kuluttaa enemmänkuin
saavuttaa
kolmesataakuusikymmentäviisi
on
vuodessa aamuja,
hetkiä,jolloin on mahdollisuus
päivittää monia,
mutta vain muutamat ovat tehokäytössä,
sillä ihmistä nukuttaa yleensä
puoliinpäiviin
ihminen joka ei ahtaa
elämänturhia
reppuunsa, vaan kulkee ihtenään,
vähemmillä kuormilla,
kuormittuu myös vähemmän elämänmurheilta,
niitä jotka painavat syvemmältä,
jarruttaen huomisten saapumisia,
keväittensa puhkeamista
Pahoja en
Silittele,kirjahyllylle siirtele,
vaan Hyväntieltä Poistelen,
sillä Pahat jättävät Huonoja,
eikä niillä hymyäkään,
jolla ratsastattaisin Huomisen Kevääseen,
niihin hetkiin jolloin Leskenlehti
heiluttelee Kiiresenkadun kulmauksesta
ihmisen ei kannata
kaikkeen koskea,
ei ainakaan
ikihonkaan kolisevaan, sillä
siitä
huomisensa muuttuu,
luontoäitee suuttuu,sillä karsimalla
luontoaan ihminen vähentää itseään
hömötiainen on
talvilintu,
harmaan kaunis
lintulaudan vierailija,
mutta muuten evästää
luonnollisemmin
turhiin ei kannata
takertua,
sillä
niillä ei ole huomista,
ei ensi kevättä, hetkiä,
jolloin sienet syntyvät,
marjat kypsyvät, ei huomista, ei eilistä,
eikä mitään
ihmisen kannattaa
sillointällöin istahtaa,
paikalleen jämähtää,
sillä silloin näkee paremmin
ohikulkijat
asiat tulevat
menevät,
vaikket itse liikkuisi,
sillä asiat syntyvät ja lähtevät,
hetkenverran viipyvät
nuoruus on monia
hetkiä,jolloin monet
tavataan ensikertaa,
jotta
vanhemmpana niitä
sitten osataan väistellä
ihminen on
etäistä sukua
muurahaiselle,
tuolle koko kesän
raatajalle,
talviajan huilailijalle,kun taas
ihminen kantelee yötäpäivää korttansa
kekoon
tapaninpäivänä ollaan
niinkuin ei oltaiskaan,
koskaha sillohi jaloitellaan,
kinkunjämiä paloitellaan,
joulunpäivistä toivutaan,
arkeen ihteämme taivuttelemme,
uuteenvuoteen kurkottelemme
jos kaikki
menisi kuten tahdon,
milloin kohtaisin
kohtaloin,
tuon elämäni merkittävimmän
tyypin,
joka on vastahankainen,
mutkikas,ennaltaarvaamaton,
jokajutun kyseenalaistaja,vastarannkiiski,
kukonpoikanen.milloin.
tavalliset asiat
ovat syntyneet eilen,
nukkuneet pahimpien yli ja
tyynyttyneet tyynyllesi,
jossa kehräävät kanssasi,
siksi hymyilet herätesäsi,
tavatessamme
valheita ei pidä
silittää,
vaan kävellä huomaamattomasti
poispäin,
sillä valheissa on paljon tarttuvia
tauteja,
joista jää elinikäiset arvet
aika ajautuu eteen ja taakse,
käyden
tasaiseen tahtiin kumpaankin suuntaan,
mutta vain toisessa se tapailee
huomisia,
uuden elämän pienokaisia
joiden
jälkeen se jättää
jäljet historian kirjoihin,
muinaisiin
rumat sanat kuuluvat
kauemmaksi kuin
pehmeästi sanotut,
sillä ne sisältävät voimasanoja,
joilla ei ole ilonpäiviä,
vaan ainaista petosta,
joissa maistuvat kaikki elämän
ikävät
kaikki on
mahdollista,pienet.suuret.
ja syntymättömät,poismenneet.kaikki.
kaikki on huomisia,
hetkien tuomisia,hetkiä,
jotka syntyvät silmänräpäyksessä,
ja lähtevät pois samaa vauhtia.kaikki.
joskus kannattaa
vain olla, kuunnella,
eikä mieltänsä liikutella,
sillähä silloin syömmein äänet
virkkovat pyhimpiään
joskus vain,sillä
arkemme tarvitsee
puhujia,höpisijöitä ja
muita mielensä purkautujia
joskus ihmistä puhututtaa,
.suutututtaa.
niin paljon,ettei jaksa
kaikkea kuunnellakkaan,
mut se on huvästä sillä ihmisen
on silloin tällöin hyvä
nuohota itseään
jalosukuiset
syntyvät
kevätauringon säteestä,
siitä valonpisarasta
jonka tunturipöllö tuo tullessaan
jos olet ajanhermolla,
olet ain
liikkeellä,
silloinkin kun nukut,
silloinkin juokset yötä päivää,
etkä nää selvää päivää,
silloinkin, kun katseesi katsoo eilisiin,
myöhempiin,
silloinkin,
kun et enää mihinkään mee,
silloinkin
joulu on hetki,
jolloin hetket tyyntyvät,
kuusen valot syttyvät,
yötaivaalla tähdet hymyilevät,
se on hetki jolloin
luonto kuiskaa hyvimpiään
joulu on hetki,
jolloin kaikki yhteen soppii,
hekin,
jotka arki vieroittaa,
sillä joulu tarjoaa enemmän kuin
karkoittaa
joulu on
vuoden huipulla,
pitkän matkan päässä,
siksi siellä on helpompaa oleskella,
elämältä huohahtaa
kun lasket yhteen,
näet enemmän,
kun
vähennät, näät
jäljelle jääneet ja itsesi,
enempänä tahi vähempänä,
kunnes taas meet ja oot
joskus sanoja ei tarvitse
kirjoitella,
taivastella,
ei mahtavasti puhua,
ei hiljaisimminkaan,
sillä katseella kerrotut
menevät syvemmälle
voit olla hetkien
keskipiste,
voit,
mutta ennen sitä sinun tulee
ojentaa luojalle-sydämmes-
sillä hän on tehnyt sinut huomisten tekijäksi,
tämänpäivän kulkijaks
näkijäksi,
turhien heiluttajaksi,
tavalliseksi tallustajaksi
ihmisen kehto keinuttelee
kaksnelosen varrel,
sieltääl
padasjoen seutukunnail,
iki-ihanan päijänteen
kainalos, jos läp vuoden
lounaistuulet puhaltelee,
kylmemmätkin,
siel
juurakon sisämaas, jossa luontokin
hymyilee taivahalle,
tuolle alunjuurien kasvattajalle,
siksi tänne immeisen on vaivatonta
pesäkolosensa rakentaa,
huomisiaan valjastaa
kaikkien takana on sattuma,
pienenpieni keinahdus,
ukkosenpojan jyrähdys,kaiken,
sill
kaikki muu on hyvinä päivinä
synnytetty
ihminen on suuren suuri
vain korkokengissään,
muuten he tarvitsevat
pystyssäpysyäkseen ympäristöään,
jota he kuitenkin surutta
karsivat
pienistä juttusista
kasvaa isompia,
vuosia kestäviä,aikansa kokoisia,
kunnes haihtuvat uusien tieltä,
jollei niissä ei ole mieltä,
huomisten tietä
joulumieli tuntuvainen,
tuhansien hymyjen
maistuvainen saa
arjensuut maukkaimmilta
maistumaan,hyvinmielun
sujumaan,
siksi koristelen joulumielen
oksattoman,
hyviä juttuja koristellen
ihmeet syntyvät merihädässä,
ahdingossa,
siellä missä on ahasta,
eikä yhtään valonpisaraa,
siellä syntyvät ihmeet,
nuo elämäön valokkaiset,
hyvänmielen toivottajaiset
ja sitten menevät pois, menevät ja tulevat
joulunhetket leijuvaiset,
tuhansien tunnnelmien keinuvaiset
joulumieltä koristavat,siin
lapsukaisten odotukset ,
punaposkisina loistavat,
vanhempien touhut ahertavaiset,
niist syntyy joulupöytä notkuvainen,
herkuistaan maistuvainen
savusauna pihan perillä lämpiää
hyvää tuoksuaan tupruttaa,
jouluniloa toivottaa,
lumihiutaleet verhonneet
puut ja pensaat niittyvien,
ikihonkakin saanut talvipuvun
lämpimäisen,jonka suojissa
luontolinnut liitäväiset
jouluaan oottelevat
metsän siimeksen takaa kuuluu aisakellojen
kilkatus,
pukin porojen jolkutus,
sillä reessään lahjakuorma mahtavainen
mutta sitä ennen lapset
vanhempineen saunanlämmössä
saunovat,
joutuisasti peseytyvät, sillä kukaan ei halua
myöhästyä siint hetkestä jolloin
joulupukki ovelle kolkuttaa,
kilteille lapsille lahjojaan ojentaa
pian on hetki,
jolloin
joulupukki ovelle koputtaa,
sillä saunassa on käyty,
masut täynnä jouluherkkuja,
siksi
jokainen punaposkisen odottavaisina
pukin tuloa odottaa
pukki porojaan hoputtaa,
sillä häntä monissa
kodeissa malttamattomina odotetaan
vihoviimein pukki metsämökin pihaan karauttaa ja
lahjasäkkineen mökin oveen koputtaa,sisään
lampsuttaa, joulumielen iloa toivottaa,
jakaen lahjat lapsukaisille,vanhemmille,
kunnes jälleen toisiin paikkoihin kiiruhtaa
keväällä aamut
valkenevat,yöt kalpenevat,
leskenlehdet kukkivat ja
sinäkin,
elämäni herkkusuu,
siksi en pelkää heikkoja hetkiäin,
en tulevia
entisiä,sillä nehän väistyvät
hymysi tieltä
hyvät asiat ovat
ilmavia,nurkantakana olevia,
he ovat hetkien päässä,
läsnä,
siellä missä sinäkin,hän ja
kaikki muutkin
varpunen lintulaudalla
talipalloa nakuttaa,
joulumieltä toivottaa,
katsellen samalla mökin mummoa
joka
kauralyhdettä heinäseippään
nokkaan asettelee,
siksi se rupes sirkuttelemaan
joululauluaan jonka johdosta
keltasirkut
lyhteeseen lehahtivat,saaden
mummon
huulille jouluhymyn herttaisen
kollikissa viiksivallu mummon
ikkunast lintusii vahtii,
muttei lähe niiden
jahtiin,
sillä mummon kermakuppi on
maukkahampi
karhukoira jäykkäniska makoilen
hellan vieressä
vahtii, niskaansa
raapii,sillä hää tietää pian
pääsevänsä aamulenkille,sillä
ukko viimeisiä sätkiään askiinsa
käärii
nyystölänlahdella on jouluinen
tunnelma,rannat hohtavat
aamusinessään,järvenselkä
valkoisissaan,sinitaivaalla
tuhannet tähtöset
aamunsarastukseen tyynyttyvät,
sillä tänään tulee kuulas päivä,
onhan pirtsakka pakkanen
ukko kairaa jäätynyttä
pilkkireikäänsä, josta hän
on aina nostanut joulukalat,
niin nytkin, sillä ahti soi
mojovan kuhasen,maukkaan matikan
ja körmyniskaisia ahveneita,
joista ukon karhukoira
jäykkäniska ennakkoon kieltänsä
poskiaan lipoo
joulukirkon tunnelmassa
ei tee mieli isotella,
ei taitojaan esitellä,
sillä sen tunnelma
ylittää tunteikkaammatkin,
siksi se tuntuu sielun
luissa ja ytimissä,
mielen syvimmissä
joulunaika luo
hetket jolloin ei olla
arjenselän takana,vaan hänen
joka on tarjonnut meille
mahdollisuuden,
hänen jota toiset kutsuvat
herrakseen,toiset luonnokseen,
hänen joka on meitä suurempi,
niin suuri että hän mahtuu
pienempiin,meihin jokapäiväisiin
argentiinan tähti
on
messi,pieni eteläamerikan
poikanen,joka sai miljoonat asiat
hyvinpäin syttymään
kaikki syntyvät ajallaan,
tavallaan,
menevät poiskin,
mutta yksi jää,
pohjantähti joka
iätajat valaisee
joulumieltämme,
siksi meidän ei tule olla turhista
huolissamme,
sillä pohjantähti on puolellamme
ihminen ei ole
jaloin,
herttaisinkaan,
sillä häntä janottaa
.aina. janottaa ja nälättää
harmittaa, siksi hän on varjonkuva,
hyvyyden varjo,joka ei siedä totuuden
valoa,niitä aurinkoisia päiviä jolloin
hänellä ei ole puutetta, turhan
puutetta,makean
nälkää,suuruuden hulluutta
jos joulumieli olisi
arkenakin,
voisin piirrellä vain
hyviä,
kirjaitella hyviä,
mutta juhlat alkavat.loppuvat.
ihminen taipuu
sinne tänne,
muttei luonnottonuuksiin,
siksi meidän tulee
kattaa joulupöytämmekin
~läheisyydestä~
ihmisen tulisi
rakastaa pieniä ja suuria
väliinputoajia
sillä vain heidän kauttaan
hymyilet niinkuin hekin
meidän tulisi
oppia elämään vähemmällä,
enemmällä koskettamatta
huomisiin,näin
turvaamme ne luonnonvarat joita
vanhempamme ovat arvostaneet,
meille säilöneet
nykyisin on paljon
ja vähän,on monia.vähempiä.
eriarvoisuutta,tasapäisyyttä,
on
enemmän.vähemmän.
siksi olemme tiedottomia,
hetkien tuulettamia,arkemme arvottomia,
sillä emme ole ansainneet
nykyisyyttämme,joka on pois huomisilta
paras joululahjani
on terveys,
itseni ja muiden,
sillä sen arvokkaampaa
ei voi joulupakettiin
paketoida
ihmiskunnan ei kannata
ryhtyä ahneeksi,
koska silloin he näkisivät
kaikkialla jälkiään,
jälkiä joita ei voi
kävellä, ei hänkään
joka on kokoaan enemmän
joulumieli
syntyy läheisistä,
heistä ovat useimmiten
arjen lähettyvillä,heistä
joita ei enää voida tavoittaa
jouluna pienten lasten katseet
koviin paketteihin takertuvat,
vanhempien pehmoisiin
ihmisen ei tule
sureskella ennakkoon,
ei
jälkikäteenkään,
vaan
ajallaan, silloin kun se on
paikallaan
jos olisin elämänviisas,
istuisin ja kahtelisin,
mutta tyhmyyteni vuoksi
joudun muuallekkin päin
kurkistelemaan
ihminen voi syntyä
ja kuolla satakertaa
elämänsä aikana,
mutta vain harvat
jäävät henkiin
kaunis on mun luontoin,
pihamaat ja elämäin eteiset,
esteet ja liukumäet,
entiset ja tulevat,
sillä kaikki on luontoäiteen
piirtelemää, kohtalonviivoilla
kaavailemaa, jossa munun hommani
on aivastella,
taivastellen sommitella itseäni
huomisiin
kotopihani varis
harmaaniska pihamaata
tarkkaili,ylimääräiset
merkkaili, tutuille lauleli,
vieraimmille hävyttömyynsiä
huuteli
variksen otin untuvikkona
talteen,
se oli kaiketi pudonnut
pesästään, eikä sillä viellä
jalat kantaneet, lentotaito vähemmän
syksyllä se lenteli jo
muitten varisten tavoin,
mutta ei lähtenyt pihapiiristä
mihinkään,vaan otti kodikseen
sähkötolpan nupin, josta se minut
havaitessaan lennähteli olkapäälleni,
kurkkaili
rintataskuuni, jospa siellä olisi jotain ja
useimmiten siellä olikin koirille
tarkoitettuja
makupaloja joihin se oli mieltynyt
eilen se tutusti
olkapäälleni lennähti,
tutut jutut toteutimme, mutta
minusta se tuntui hyvästelevän
minut,sillä hänen silmänsä eivät
enää loistaneet, vaan niissä oli kyyneleitä
tänäaamuna en varistani
tavannut,
olkapäälläni tuntenut,
oli vain hiljaisuus ja hangella
varpaan jäljet jossa luki,
lennän nyt variksien ikikotiin
ja kun aikasi on,
siellä tupsahdan taas olkapäällesi ja
katsahdan rintataskuusi,
ystäväin
aina on hetki
jolla ei ole
taukoja,siksi se
tauotta menee
ainalla ei ole postilaatikkoa,
sillä hän ei pysähdy
eilisissä,
vaan jatkuvasti jatkaa
aina ei vanhene,
nuorru,
sillä häneen ei aika tartu,
menneet pysähdy, eivätkä huomiset
aikataulutu
köyhät ovat
kauneita,sillä heillä
ei ole elämässään mitään
turhaa
köyhemmät elättävät
vauraimpia
köyhä pääsee taivaaseen
joustavammin,
sillä hänen ei tarvitse tehdä
aikaavievää tilinpäätöstä
tyylikkäät ihmiset eivät
astu toisten elämänvarpaille,
vaan seuraavat sivusta,
sillä sieltä näkee
taaksekkinpäin
tyylikkäät ihmiset
tukevat resuisempia
luomalla heille tyylikkäämmän
huomisen
tyylikäs ihminen
on
itsensä pääedustaja,
eikä hän tarvitse välikäsiä,
siksi he ovat sinitaivaamme
tähtösiä,
luomakuntamme hyväntekijöitä
talvi on punaposkinen,
raikas ja hyväntuulinen,
sillä on hohtava mieli,raikkaat
aatokset,sekä kinoksittain kaikkea
hyvää,
sitä mitä elämänhiihtäjä tarvitsee,
pulkkamäkeensä kaipailee
talvi on lumilinnoja,
pilkkireikiä ja jalanjälkiä,
se on puhtaan valkoinen,
seuranaan on täysikuu,
sekä tanssivat tähtöset
talvella voi käyttää
huopatöppösiä,karvahattua ja
syödä puhasta läskiä,sillä se vahvistaa
kylmänkestävyyttä ja umpeuttaa
kesähelteitten ahavoittamat katseet
normaalit ihmiset
laummoittuvat,toistensa
kyljessä kulkevat,tasapäisinä
vaeltavat,
muut kulkevat
omia polkujaan,
aattelevat itsekseen, eikä heillä
talutushihnaakaan
arki syntyy aamusta,
varttuu päivistään,
vanhenee
illlastaan,kunnes keskiyöllä
vaihtaa asentoaan
huomiseen
pakkasyö kuutamoinen
nurkissa paukkuu,
sudet kaempana haukkuu,
mökin ukko ottaa paukkuu,
sillä on keskitalven syvin yö,
susien hääyö, joka ei jätä
ikimetsän salokankaalla ketään
kylmäksi, vaikka pakkanen huitoo
kolmee kymppii ja täysikuu tanssittaa
tähtösiään
pienen pienet
lapaset,
sukat lämpimiset
oottavat lasten lapsien
kätösii,
pikkupikku varpahii,
sillä mummo punaposki kutoo
niit sydämmellään,
tunteheil rakkaimmil,
sillä onhan lapsenlapset hälle
sydämmensä rakkaimmat
eiliset näkyvät
kauaksi huomisiin,
mikäli niitä on
huonosti hoidettu,
hyvemmät eivät ole
moksiskaan,vaan hyytyvät
ajalleen
kun katselen ikimetsään,
näen elämän,
näen huomiset ja eiliset,
näen ja aistin sen elämänvoiman,
pienet ekosysteemit,
kuulen arkalintujen lauluset,
kesyempien enemmän
minun on hyvä olla ja istua
elämän syntysijoilla,
sammaloituneen karahkan
vierustolla,
kaatuneen ikipuun rungolla,
aivan siinä kohtaa jossa on
kololinnun pesä,
mutta nyt sen uudet asukkaat
ovat tuhatjalkaisia,
ekosysteemimme professoreita
tätä ikimetsää ei ole
aukkohakattu,
elävältä tapettu,
sillä sitä suojelee
kansallispuistostatus,
se joka
EVONTIEDEkANSALLUSPUISTOLTA
evättiin, koska keskustapuolue karsii
elämää säälimättä,sille heille ei
kestävänkehityksen merkitys merkitse
tuontaivaallista
ihminen on aina
jotain vailla,
liian täynnä, sillä heiltä
puuttuu elämän tasapainoelin,
jollainen on ikimetsän
kelohongalla,
lumpeenkukalla ja sammaleella,
kaikilla niillä joilla ei ole
ihmismieltä
hetket ovat elämän
helminauhoja joita
pujettelet
kunnes lankasi
loppuu
hetket ovat aikojesi
tuokioita,
jotka kääntyvät
huomisiin,
kunnes eivät jaksa
herätä
hetkistä kannattaa
nauttia,
sillä samanlaisia ei
tule solkenaan,
vaan kaikki ovat aikansa
lapsia
jalostautuneet ihmiset
happanevat huomenissa,
sillä heiltä puuttuvat
arjenhelmen askareet
ar
mestarit syntyvät
epäonnistumisista,
heistä,
tahdonvoimanmiettelijöistä,
juurakoista,
jotka jatkavat
vaikka kaikki muut haihtuneet
kun katsot kauemmaksi,
näet tyhjyttä,
unelmia,
vanhemisia,aikoja jotka vasta
nyt syntyvät,
kun katsot kaemmaksi,
olet jäänyt,
sillä olet siirtynyt taivanrannalle
silmiä ei kannata
ummistsaa kuin nukkuessa,
sillä silloin jää paljon näkemättä
..aavistamatta...
pikkuvarpaat ovat
ihmisen osista
vaatimattomampia,
sillä he tahtovat vain
lämpimissä villasukissa oleskella,
eivätkä pöydän jalkoja kosiskella
ihmisen ei kannata
hajasijoittaa itseään,
koska silloin on
pidempi matka takaisin
-itseensä-
en ole amerikkalainen,
en hullu,
enkä venäläinen,
vaan pohjantähdenpoika,
suomalainen, joka ei pahista hätkähdä,
hyvemmistä somistu,
vaan kuljen arkisia teitäni,
elämäni pilkkireijältä toisille,
kesemmällä isommilla
kun alku tuntuu
illalta,
loppuun väsyneeltä,
on aika siirtyä ajan
syntymäsijoille,hetkiin jossa asiat tulivat
jos olivat tullakseen
ihminen ei ole ihmeittentekijä,
ei luontopuu,
lumpeenkukkakaan,
sillä ihmeet syntyvät ja kasvavat
pilvien yläpuolella,
tahtitaivaan siimeksessä
ihminen ei voi elää yhtäpötköä,
kuten ikihonka,
jonka latva näkyy päijänteeen toiselle puolelle,
padasjoelle,
tuulimyllyjäkin korkeammalle,
eikä kuten
suohaukka,
joka syntyi ennen ihmistä,
jyrkän elämän ensimmäistä,
viimeisintä,
vaan ihmisen pitää herätä ja valvoa
itseään
aamusta lähtien
kun suomi oli kolmetoistavuotias,
syntyi stokmannin tavaratalo,
tuo elämänjanon tähti
jos elät aamusta
iltaan
',
huomiset ja entiset,
olet elämänherra,
nykyisyys ja huominen,
ikitaivaan tähtönen,rakas ja kaunis,
suloisempi kuin unelmat jotka
toteutuvat
en mä maailman
loppuun halua,
vaan aikani,
siksi elän
elän kuin viimeistä päivääni
ja ajattelen sinua,
elämäni kanssakulkijaa
menestyvät ihmiset
eivät ankkuroidu
nykyisyyteen,
vaan he
antavat aamujen avautua,
päivien täyttyä,iltojen saapua,
sillä vasta unimailla haaveet saavat
huomisensa
tämänpäivän vanhemmat ovat
vanhettuneet nykyisyydestä,
niin oli ennenvanhaankin,
mutta silloin mummot ja
vaarit katsoivat perään
ihmisen ei kannata
ruostesuojata itseään,
vaan autonsa,
sillä ihminen on kyllästetty
rippikoulussa
ajatteleminen pulskistuttaa,
sillä se vaatii makoilua
maukkaitten lounaiden
jälkiruuaksi
perjantaisin
ihmiset liikahtavat,
viikonloppu tähtäimenään,
siksi hommat puolitiehen jää,
parkkihallit pullisteloo js tilipussi
kapenoo,maanantait kalpenoo
hetket jotka luiskahtavat
hyppysistäsi
ovatkin vain ohikulkumatkalla,
mutta ne jotka takertuvat
sinuun
tahtovat pysähtyä sinuun
unelmista kannattaa
kääriä elämänsä
kääretorttu
ja leikata siitä silloin tällöin
palasen arkeensa
ihminen ei tule
pesiytyä toiseen
ihmiseen,
sillä se ei ole hyvä
yhdistelmä, koska silloin toinen
jää alimmaksi
aina on
mahdollisuus,
aina,
siksi älä toivoas heitä,
itseäs peitä,
vaan katso huomisiin
kaikki mitkä ovat
elämänvarrelleni jääneet,
ovat kasvattaneet minua
~etenkin ne jotka ovat luontoani
taivutelleet,
asenteitani kyseenalaistaneet,
syvempiäni kovistelleet~
valmiit ihmiset
vanhenevat nopeasti,
sillä heiltä puuttuu uteliaisuus,
joka synnyttää uusia huomisia,
elämänlähteitä joista ihminen voi
ammentaa ain vain kiehtovampaa,
siksi ikinuoret ovat säteileväisiä,
kuten Aira Samulin
esihenkilön tulee
olla sellainen,
jonka puoleen huonokin voi
vaipua,
hyvemmät uupua,
keskinkertaiset saapua ja
sanoa
~hellurei~
ihminen on virheitä
täynnä,
mutta ne jotka niitä
luovimmin väistelevät
näyttävät puhtosimmilta
taudit syntyvät liiallisesta
siisteydestä,
sillä ihminen on
pyyhkinyt pois
pakteerit jotka ovat
terveytemme hyvinvoinnittajia,
terveyspoliisejamme
lumihiutale on
kevyt,hauras ja hentoinen,
mutta kun sitä pyörittelee, siint
tulee iso ja vahva pallukka
joskus on
hetkiä jolloin en
tiedä mitä niillä
tekisin,
siksi en avaa niitä,
vaan olen oloissani
ihmisen lähellä on
kaikki mitä hän
tarvitsee,
mutta usein hän hakee ne
matkojen päästä,
siksi hän kiireentyy,
näppylöityy ja vanhettuu
aikansa taa
parhaiten pärjäät
elämässäsi jos
teet sovitusti,
vältät ikävyyksiä,
pyrit kulkemaan
elämän valoisimmilla
kulmilla, sillä vain
selviät niistä ikävistäkin
joulumieli
on
pieniä hyviä
ja tuoksuvia,
se on lämpöä ja läheisyyttä,
ja kynttilänliekin luomaa uskoa
huomisiin
ihmisen tulee olla
vapaa, niin vapaa, että
hän voi mennä sinne tänne ja
palatakkin,sanoa ja olla sanomatta,
sillä vain vapaa ihminen elää
sovinnollisemmin,itselleen ja
yhteiskunnalle tuottavammin ja
kun aika jättää, niin hänestä
huokuu viellä silloinkin hyvä
huomen
hyvä työyhteisö
on osaavia
yksilöitä,
se on myös joukkue, joka
tahtoo menestyä,
sillä vain yhteistyöllä
yksilötkin loistavat
askel askeleelta
olet lähempänä,
mutta pääset sinne
myös istueltas,
tosin silloin et näe, etkä
koe itseäsi enempää
pakkasukko
tuntureiilla
paukuttaa,täysikuu mollottaa,
tähdet tanssivat, sillä on susien
hääyö,
siksi heidän laulunsa kauaksi kaikuu,
läpi ikimetsien kuuluu,
mutta heistä ei riekonpoika oo
moksiskaan,
vaan jatkaa matkaansa tunturivuonolle,
pesäkoloseensa,jonne ei susihukka yllä,
pakkasukko kerkiä,
sillä riekon kotokolo on vuononlähteellä,
jossa pakkasyö hellittää lempeämmäksi,
sillä se sijaitsee neljäntuulen rintehellä,
sinne minne eivät susihukat eksy ja
pakkasukkokin sulaa sijoilleen
jos mulla ei ois kotomaata,
vapaata isänmaata,
ei olis mihin
huomiseksi nojailisin,
aatokseni tyynyttäisin,
uusiin kurottaisin,
siksi itken onnestain,
et saan kumartua helmaansa
isänmaan
isänmaamme vuosi vuodelta
hyvinvoinnittuu,
sillä onhan sen perustansa
vankkumaton
kalevan kankahissa isänmaan
synnyinjuuret ovat,
siellä suonsilmäkkeitten pohjukoissa,
hallaöitten kurjuudessa,
sotiemme taisteluissa,
sieltä ne ohjaavat meitä
huomennakin tekemään sen
mistä lapsemmekin ovat ylpeitä
ikipetäjä ja koivupuu
yhäkin suomalaisuutta
vartioi, sillä ne ovat isänmaamme
pystypuita jotka ovat nähneet
syntymämme,taistelumme hätämme,
ne ovat tunteneet latvuksissaan
maailman myrskyt,kylmänsodan
ankaruudet,
siksi ne tänäänkin joulukuun kuudentena
ylväänä koko suomea hyvinvoinnittavat
suo, turve ja
elämän ankea arki,
on suomalaisuuden
juuristo,siksi se tänäänkin
pärjää,vaikka hallayöt laimentuneet,
nälänhädät lievittyneet,tuholaiset
harvenneet,siksi tätä kaunista ja
perinteistä Kalevalan Kankahista maata
kannattaa huomennakin kyntää,kuokkia
ja pelottomasti vihollisilta varjella
isänmaa on
sinivalkoinen,
suomamaisuuden
koto
suomi ei ole ilmaiseksi
tullut,
eikä sitä voi huoltamatta
jättää
isänmaa luo perusturvaa,
sitä jota ei muualla saa,
sillä muualla olet
vieras ,sillä
eihän sulla siellä juuriakaan,
siksi isänmaata kannattaa aina
hyvinpäin hoitaa,koskemattomuuttaan
puolustaa,huomisten haasteisiin valjastaa
yönmusta taivas on
tähtiloistossaan kuudes
joulukuuta,
sillä onhan tänään pohjolan
kauneimnan kansakunnan syntymäpäivä
isänmaa ei ole
syntynyt itsestään,
vaan siihen on tarvittu
esi-isiämme, eikä isänmaa
ole huomisten itsestäänselvyys,
vaan siihen tarvitaan meitä, nykyisiä
isänmaa on aina
enemmänkuin muut,
sillä täällä on juuremme,
huomisemme,vaikka olisimme
muilla mailla vierahilla
kuudes joulukuuta
on sadasviides
onnenvuosi,
siksi mä ilomielin siniristilipuamme
vapaasti katselen, ihanoin sen
elämänkeveyttä,
joka on tehnyt meistä
suomalaisia, meitä jukolan jussin
jälkeisiä,perinantamattomia
jääräpäitä, vapauden ihailijoita
itsenäinen isänmaa
luo mahdollisuuksia
olla kansainvälinen,
se tarjoaa mahdollisuuden
kiertää siellä täällä ja paluun
juurilleen,
siksi suomi on kokoaan suurempi,
siksi yhteiskuntamme on malliesi
merkki, mitä itsenäisyys
tuo tullessaan
pihlajanmarja punaposki,
talvipuvussaan,
paksussa
äitipuun oksalla keinuttelee,
lumiharso niskassaan,
vierellään punatulkku tuikkivainen,
keltasirkku tietäväinen
paukkupakkasessa
joulua odottavat
jänöjussi töpöhäntä pihlajapuun
vierellä porkkanoita rapsuttaa,
niitä joita mökin mummo
kiikutteli jouluniloksi
kaikille luontometsän
eläimille
syvemmällä metsän
siimeksessä kettukeikura
asustaa,
siellä ikimetsän siimeksessä,
jossa joulumieltä koristaa
taivaan tähtöset,täysikuu
unelmoiva,huuhkaja huhuileva,
metsänpöllö tietäväinen,
siellä eivät turhanäänet huutele,
vaan joulurauhan kauniin
soinnukkaat
kuunteleminen on jalo taito, sillä sen avulla avautuvat sanomattomatkin