kauralyhde on
asetettu
heinäseipääseen,
siihen johon ennenvanhaan seivästettiin heinät kuivumaan,
tänään se elää jälleen, sillä saahan se kantaa
elämänlyhdettä joka ruokkii keltasirkkuja,
noita kauranjyvän ystäviä
jouluyön tähtöset
yötaivaalla tanssivat,
kuutamo unelmoittaa
öistä kulkijaa,
ketunpoika tuuheahäntää,
joka tutulla polullaan tassuttelee,
pesäkoloselleen jolkuttelee,
sillä onhan jouluyö jolloin
äitimuorinsa on kattanut
pöydän maukkahaksi
huuhkaja katselee
öistä menijää,
muttei viitsi toista
silmäänsä avata tutun kulkijain
vuoksi,
vaan jatkaa päivystystään
ikikuusen latvuksen suojassa,
siellä jonne ei päivänvalokaan
tirkistele, pakkasherra huurustele
ihmisten asunnoitten ikkunoista
kynttilät loistavat,
askeleet hiljenneet,
mutta joulusaunan tuoksut
viellä tuoksuvat,
sillä onhan onhan jouluyö,
juhlistamme juhlavin,
elämämme
suuri juhla jonka vapahtajamme
muistoksi vietetään,
juhla,jossa ihmiset eivät
tarvitse kunniamerkkejä,titteleitä, tahi
muutakaan maanpäällisiä koristeita, vaan
juhlimiseen riittää itsenään oleminen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti