olen tavallisen päivän
aamussa,
hetkissä jotka ovat
tuttuja,siksi en oikaise,vaan
teen kuten ennenkin,
sillä kaikki se mistä
nyt oikaisen, perästäni löydän,
siksi en kuormita huomisiani,
en keventele,
vaan keittelen kahffeet kuten eilenkin
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti