syksyn haavoittama
puunlehti ei itke
kohtaloaan,
sillä hän tietää kevään
koittavan,
kevään jolloin hän silmustaan
kaikkialle heiluttelee
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti