käytä aistimiasi,
sillä ne ovat sisäsyntyisiä,
juuri sinulle räätälöityjä, niitä
joihin voit tiukassakin paikassa
luottaa
käytä aistimiasi,
sillä ne ovat sisäsyntyisiä,
juuri sinulle räätälöityjä, niitä
joihin voit tiukassakin paikassa
luottaa
älä anna tyhjien päivien
tulla,
älä epätoivon
hetkienkään,
sillä ne ovat matalan harmaata
porukkaa,
vaan ovaa oves heille jotka hyvinpäin
tulevat,
iloa ja hyväämieltä kylvävät,
sillä heidän lähdettyä jää
hyvänmieli itämään
vastustajat tarvitsevat
toisian,
sillä yksin he eivät,
siksi heistä useimmiten muodostuu
itsensä vastakohtia,
niitä jotka kääntyvät itseäänkin
vastaan
ihminen jää loppusuorallaan
yksin,
nekin jotka useimmiten
ovat toisten valjastamia,
sillä
marionetit eivät pääse
ehtoolliselle
älä väritä arkeasi
haihtuvilla,
mitäänsanomattomilla,
sillä ne eivät ole
tiukanpaikan kestäviä,
vaan haihtuvia,jälkiä
jättämättömiä
usein olen vähemmänkuin
olen,
sillä minähän vasta itseeni tulen,
siksi kuljen etukumarassa,
eteenpäin,
kaiken vastaanottavaisena,
sellaisena jonna toivoisin itseni olevan
arkipäivän juttuja täytyy
slloin tällöin
päivittää,
sillä ne
ruostuvat helposti, eivätkä
muutenkaan ole jokapäivän
ketteriä
tunteenpurkaukset ovat joskus kuin
merenaaltoja
niiden vaahtopäitä,
kylmäntuulisia,kohtalonsa lapsia
mutta varttuessaan ne arjen pintaan
tyytyväisinä kuvastuvat
ihminen ei ole koko
elämä,
vaan kaikkien muiden kokoinen,
vertainen,
pienempienkin,
siksi meidän tulisi hillitä
karsimis intojamme, sillä emmehän
me tarvitse kokoamme enempää,
vaikka meillä on auto ja polkupyörä,
urasuunnitelmat ja pyhiä,
niitä näitä härpäkkeitä
joita eivät muut tarvitse, sillä ne täyttäisivät
liikaa heidän elämänajastaan
kun teet päätöksiä,
katso siihen suuntaan
jossa lapsenlsapsesi ovat,
sillä se on paras teko
isovanhemmilta
tanssi itsesi kaa,
tanssi ja aressasi työskentele,
myöhempiäsi ahertele, sillä
vain sinä tiedät ja tunnet mihinpäin
elämääsi tulisi tanssittaa,
siksi anna rukkaset heille niille jotka
ojentelevat onnenhetkien seteleitä, sillä niillä
ei ole yhtäkään huomisen arvoa
kevään ensimmäiset
kukkivat
jo,
siksi haravoin,
jotta seuraavien kukkasten
niin paljon työntää päältänsä
haravointi ei ole raskasta
hommaa,
mutta kyllä se kylille ja
hartioille
käy
haravointi on lehtipuhallinta
järkevämpää,
maanpinnallekin, sillä se ei vie
kaikkea luonnon tarvitsemaa,
vaan jättää muurahaisillekkin
jotahii
en halua olla väline,
vaan yhteinen tekijä,
yhteisen pesän rakentaja,
siksi tunnen joskus olevani
orjamarkkinoilla,niitä joita
hallitsevat kasvottomat maailman
herrat, ihmiset jotka eivät ole vastuussa
ihmisyydestä,vaan markkinaarvojen
kvarttaaleista
en ole yksin,
vaikka kukaan ei puhu minulle,
sillä minun ysävät liitelevät
luonnonsiivillä,
lorisevat purosissa,humisevat ikisoilla,
kansallispuistoissa ja siel täällä
niittyvien tyvessä, jossa elämän läheisemmät,
rakentelevat huomisiamme,
pyyhkivät taivaan tähtöset kirkkahiksi
siksi en ole yksin,sanaton,
elloin kohtaloton
väistele
pahoja,
niitä heitä jotka kylvävät
huonoja huomisia,
väistele, vaikka saisit heidät
niitettyäkin, sillä on parempi että kuivuvat
asenteineen pystyyn
kevät,
elämän paljastaja,
vuodenaika joka on talven
pienokainenm alaston,
kylmissaäänkin,
siksi,
kohtele sitä kuin herkimpiäisiä
suuret ja kitkerät asiat kannattaa
pilkkoa suuhun
sulavan kokoisiksi,
jotta niitä pystyy vaivattomasti
pureskelemaan,
johtopäätöksiä tekemään
eteenpäin pääset
menemällä,
joskus kahlaamallakin,
mutta ain on tärkeää
ettet jää sijoilleis kylettämään
ole elämäsi johtaja
alamainen,
hän joka
ei maailman tuuliin eksy,
vaan tietää sijaintinsa
olonsa,
nykyisyydet,
ole hän johon voit tiukan paikan
tullen turvautua,
väsymyksiltäsi levähtää
ihminen on
ympäristönsä näköinen
oloinen,
joka solullaan,
sillä heillähän on
yhteiset elämänjuuret
kun katsot vuodenaikoja,
niin huomaat niiden olevan
kokoisiaan,
siksi älä sinäkään tee
elämästäs itseäsi suurempia
jos harmittaa,
tahi
muuten vaan elämä väsyttää,
mee luontopoluille,
rantakalliolle,
luontoäiteen keitakkeille,
sillä
siellä valonmieli
saattaa arjenmielen
kanssasi hymyilemään
kevät hymyilyttää
tahtomattakaankin, sillä
niin kevyen kaunista on kaikkialla,
etenkin siellä mihin kevätauringon säteet
koskettavat, siksi kaikkien ryhdit suoristuvat,
luontopuiden ja ihmisten,
ohimenevienkin ja heidän jotka muuten vaan olisivat
myrtsinmyräkkinä
siitepölykaudet ovat
luontoäiteen
lisääntymisaikaa, sillä silloin hän
laittaa ilmoille uudet elämänalut,
puut ja pensaat, jotka pian ojan vierustoilla
pienokaisina heiluvat,
elämälle heiluttelevat
jälkeen ei kannata jäädä,
mutta jos jäät,
etsi sellainen elämän näköalapaikka,
joista voit heitellä käpysillä,
sillä niinhän teit lapsenakin,
silloin kun olit jokapaikan
etunenässä
sinun ei tarvitse olla
kaikkitietäväinen
menestyäksesi,
vaan ulottuvainen, tyyppi, joka
on kiinnostunut enemmästä kuin
yhdestä, sillä valppaat silmät,
tuhannet tunteet,
ovat enemmänkuin mitkään,
sillä niiden kautta avautuvat nekin, jotka
eivät siedä päivänvaloa
älä ole vihainen eilisille
heille ja muillekkaan,
jotka eivät tulleet luoksesi,
lähellelläkkän,sillä
he
eivät kerinneet,
eivät omien kiireittensä vuoksi,
vaan sinun
suuret viisaat ovat aloittaneet
alhaalta,
mitättömistä,
sieltä jossa huomisetkin olivat
utopiaa,
mutta he jaksoivat,
uskoivat valonpisaraan,
yhteen pisaraan,
siihen joka hymyilee tullessaan
se pisara tuli aikanaan,
tuhannen takaa,
sieltä,
johon useimpien toiveet jäivät,
uurastukset ja innovaatiot
siksi he onnistuivat nousemaan
tähtiin,
enempiin mistä aloittivat
viisaat eivät
ymmärrä tarpeeksi,
siksi he keskittyvät,
muut taas heiluvat sinne tänne,
vaikka heidän pitäisi eniten etsiä
tiedon jyväsii
ihminen on aina jonkun
sukulaisensa näköinen
joskus näköispatsas kuitenkin
löytyy suvun alku
metreiltä,
toisinaan sielt täält,
mutta yleisemmin vähintään
nenänpää ja silmät ovat
vanhehemmistaan,
tosin heidän on tekohetkellään
katsottava toisiaan silmiin ja
jossakin kohtaa hierottava neniään
ihminen on
haihtuvainen jo siitäkin
syystä että on enimmäkseen
vettä,
siksi meidän ei kannata itseämme
pystyttää elämän helteisimmille
olosuhtelle,
vaan pyrkiä elämään siellä jossa
on tasaisempaa
ääripäitten edustajia
ei kannata vaaleissa
äänestää, sillä he taipuvat
liikaa yhteen nuuntaan
onni on
hymy joka kumpuaa
hyvämielen sopukoista,
se on
mielenpoikanen joka piirtelee
myönteisiä,
vaistelee varjonkujia,hetkiä joissa
hymy lannistuu,
siksi näet hymyileviä ihmisiä
useimmiten hetkissä jotka säteilevät
elämäntuulia, kuin hetkissä, jotka
kylvävät myrskytuulia
jos luet itsesi täysin
viisaaksi,
et ymmärrä mitään,
mutta jos jätät pikkasen
täyttövaraa niin monet jutut
avartuvat luonnostaan
älä liiaksi etäänny
nykyisyydestäsi,
sillä sieltä saat
kuitenkin ne
tarvittavat,
mutta joskus on hyvä käymäseltään
patikoida itseäänkin kauemmaksi,
sillä sieltä arki avautuu selvemmin
pääsiäinen,
kevään värikkäämmän
äänekkäin, kirjavin
sillohan
virvon varvon tuoreeks terveeks,
ovelta ovelle kevään riemua
huiskottellaan,
samalla kun titityyt hymyilevät,puroset
lorisevat,talvenpeitto puitten oksilta
vähenee ja kurren pojatkin
pesäpuussaan
häntäänsä hyvinmielin heiluttelevat,
ketturepolainen jänöjussia
hankisilla jallittaa
aikaa mitataan myös
odottamalla,
onneksi
vain joskus,
sillä ne ovat pitkiä
minuutteja
ihmisen tulisi olla
kunnon ihminen,
sellainen jolla on inhimillinen
ote elämään, silloinkin kun hän
on loukkaantunut,
henkisesti,
sillä on aivan turhaa lähteä
kostonkierrokselle,
koska se tie on vaarallinen
elämänsillan tie,
riski lisähaavoittumisille, tahi
pahimmalle
mahdolliselle,
siksi sopiminen on elämän kantavin
elämänsilta,
sillä siinä on haavoittuneenkin
turvallista
matkata
hiljaisilla hetkillä ei ole
kuuluvia harrastuksia,
kuuluvaa ääntä,
jymiseviä sydämmenlyöntejä,
sillä ne mietiskelevät ja antavat
ajatuksilleen luvan soutaa
vastarannalle
kuukausi on
päivien verran,
mutta siihen mahtuu
nekin kerrat joita ei lasketa,
ne hetket joiden kautta elät voit,
sivutuotteina tulleet, hihaasi
tarttuneet
itsekkyys on sammuttava
hetki,
sillä se ei anna tilaa toisille,
heille jotka itsekkin haluaisivat,
siksi itsekkään ympärillä on
usein tyhjiä tuolia,sanomattomia
sanoja
katso elämääsi kokonaisutena.
älä palasina,
heikkoina hetkinä,
hyvinäkään,
sillä tärkeämpää on voida
-suurinpiirten hyvin-
kun katsot kevätauringon
nostattamia
voikukkasii,
pienen pienii ruohon tupsusii,
niin siulle tulee ihan väkisinkin hyvä miel,
semmoinen luonnollinen fiilis, jossa
ei tarvitse taivutella sen enempii
uudistukset eivät ole
kaikkien mieleen,
etenkään heidän,
jotka eivät saa otetta
elämännarustaan
en ole viidakkosielu,
perrkeleitten palvelija,
vaan tyyppi joka yrittää selviytyä päivästä
seuraavaan,
siksi tuhisen ja puhisen,
jotta seuraaviin kerkiäisin
rakenna ympäristösi ehdoilla,
mutta jos haluat jotain
arkeasi
mukavoittavaa,
pyydä siihen lupa
luontoäiteeltä, elämänkaavoittajalta
jos et jätä
yhtään päivää elämättä,
et näytä tyhjänpantilta,
vaan elät sopusoinnukkaasti
hukatut hetket itkevät
tyhjyyttään,
siksi monet meistä
kuljevat allapäin
elämä on läpi
vuorokautista,
tunti tunnilta olemista,
mutta jos värität ne mieleiseksesi,
niin vietät itsesi kanssa värikkäitä
elämänvaiheita, niitä joita janoavat
muutkin
elämä on ihmisen
kokoinen,
mutta sillä on sukujuuret
kaukaisuuteen,
sinne jonne me emme yllä
jos tahdot olla etäällä
kaikesta,
luovu paljosta,
mutta jos haluat elää
hyvinvoinnikkaasti, siirry sinne
missä luonto ja ihminen voivat
hyvin
aurinko-ja tuulimyllyt tuottavat
tämänpäivän
hyvää
samalla kun ne syrjäyttävät
luonnottomia energialähteitä,
joten siedettäköön niiden
maisemahaitta,
sillä sekin on kestävämpää elämää,
kuin mustaa savua tupruttavat
yhteiskunnan jokapäiväiset
luonnonkauneus aukeaa
luonnollisemmin heille,
jotka ovat kiireestä väsyneet,
matkojen päästä tulleet,
turhista luopuneet
ihmisen pitäisi
säilyttää itsensä
keväänlapsena, sellaisena jolloin
kaikki oli vasta edessä,
askeleen päässä,
niissä hetkissä ja tunnelmissa,
joissa vain taivas oli takarajana
kaikki elämänepäkohdat eivät
ole yhdenkään syytä,
vaan kaikkien,
sillä jokaiselle on osansa,
hetkensä ja huomisensa elämänbaletissa,
vaikkeivät he olisi mitään aiheuttaneetkaan,
sillä pelkkä läsnäolo,
ihmiskunnan jäsenyyt jakaa vastuut ja
seuraamukset
sukupolvelta seuraaviin
ihminen on silloin onnellisimmillaan,
kun hänen ei tarvitse
niittä elämäntieltään hetkiä,
jotka tulevat yöuniin
maailmassa tapahtuu luonnottomuuksia,
jotka eivät kaikki ole ihmisten
aikaansaannoksia,
vaikka aikamoisia sotkijoita
olemmekin,
sillä luomakunnan suurimmat
tuhoperhoset ovat yllämme,
avaruuden syvimmissä,
siellä jonne meidän aika ei eksy,
ylety, eikä uskallakkaan,koska
sieltä se ei voi huomentua
nuoruus on elämänkevyttä,
kaunista aikaa,
sillä silloin vartutaan
aikuiseksi,
niinkuin keväinen koivupuun silmu,
joka lehteensä puhkeaa
nuoruus on hetki,
pieni retki ennen elämänsuvea,
aikuisuutta,
elämänhetkiä,
menemisiä ja tulemisia
nuoruus on syksy,
niinkuin kesän tuottamat luonnonhedelmät,
viljapeltojen tähkäpäät,
syysiltojen lempeät tuulahdukset,
huokaukset jotka pihakeinua heiluttavat,
muistoja tuudittavat
nuoruus on talvi,
jolloin ollaan jo isoja,
meitä heitä, jotka odotamme uutta nuoruuttamme,
kevättä,
kevättä joka ei enää luoksemme saavu
olen oppinut luottamaan
pettymään ja niiden välissä
kulkemaan,
mutta en petoksiin,
noihin jumalattomien tekosiin,
siksi kartan heitä,'kartan,
silloinkin kun näen näyteiikunoissa heidän
kauneimpiaan
suurvallat siirtelevät
laittomasti rajoja,
samalla kun kylvävät
riidan siemeniä,
siksi EU voimistukoot,
sillä yhdessä olemme enemmän
vastakkainasetteluja tulisi
välttää,
laimentaa, rajaaitoja
madaltaa, sillä me emme kaipaa
panssariesteitä, vaan
yhteisiä laidunmaita,
joiden avulla voimme hyvinmielin
huomisia sovitella
elämänkevät,
kaunis huokaus, muuttolintujen
ääniä,pajunkissoja ja puristavia
talvivaatteita,
sillä nyt on elämän
kevät,
uudestisyntymisten eväs
kevät
joka puhkeaa kukkaansa,
kaikkialla, syvällä sammalikossakin,
jossa elämämme hyvinvoinnittajat
venyttelevät,
valonpisaroilla leikkivät
aina kannattaa ajatella,
silloin pääset pidemmälle
syvemmälle,
silloin myös paluu arkeen
sujuu huomaamatta ja hyvässä
lykyssä tuomiset voi istuttaa arkeensa
tosta vain
elämä on hetki,
jokaisen henkilökohtainen
retki,
sitten alkavat muut,
sen tähden älä kaikkeas hukkaa
siirtyessäisi ylempiin
ihmiset ovat
syntyneet elämään,
siksi ei kannata synkästi
ajatella silloinkaan kun hetket
näyttävät alakuloisilta
luonnonsuojelijat
eivät useinkaan
ajattele sitä, että
he toiminnoillaan aiheuttavat
luonnonkatastroffeja,
niitä joita saastuttajat yrittävät
vältellä
vastsaantulijat menevät
eri suuntaan kuin
sinä,
mutta heilläkin on sama
määränpää kuin sinulla,
saapua johonkin
älä omistele sinulle kuulumattomia,
hetkiäkään
jotka pysähtyvät hetkeksi kohdallesi,
äläkkä ainakaan juurruta niitä,
sillä ne viihtyvät parhaiten
siellä missä kukkivatkin
luottamustoimet ovat tarkoitettu
henkilöille jotka
ajattelevat enemmän
valitsioitaan kun
itseään
kaikki rannalle jääneet
eivät ole ylimääräisiä,
vaan he eivät vaan ole
mahtuneet turhien
joukkoon
ole ihminen ihmiselle,
jokaiselle,
heille ja meille,
jotka emme ole aina
lähelläsi,
arvojesi ytimissä,
kutsujesi etunenässä,
sillä me olemmehan toisiamme
kerro asiat näyttävästi,
sillä tavalla valoisasti,
ettei niistä jää epäilyksen
varjoja, niin voit olla varma
että ihmiset muistelevat myöhemminkin
kauniita sanojasi
elämä on teatteria
komediaa,
joka aamuisia,
jossa sinä olet pääroolissa,
silloinkin, kun sivuroolit näyttelevät
kaikki on mahdollista,
kaikki
mahottomatkin jos vain seisot
niiden edessä,
etkä peräänny
taivu vaikka kuinka heikottais
ihminen tarvitsee
päivänvaloa,
ukonilmaa ja syksyisiä marjasatoja,
talvisia hiihtokelejä ja kaikkia muitakin
luontoäiteen suurustamii antimii,
sillä niistä heruttuu elinvoimaa,
elämän notkeutta
vireyttä,
hymymieliä, sekä elämännotkeita
kehonliikkeitä,
päivittäisiä elon sytynkeitä joilla
saa sytytettyä sammuneetkin
unelmat
älä lokeroidu,
asenteisi poteroidu,
sillä sieltä et saa sanojasi
kuuluviin,mietteitäsi näkyviin,
vaan pompi kaikkien nähtävillä,
sillä silloin et ole elämämäsi olematon
keväinen tuokio
pilkillä
on hetki,
jolloin kiireemmät
pysähtyy,tärkeimmät
esiintyy,
se on elämänhetki,
umkoilmaretki joka antaa emmänkuin
mitä pilkkireijästä ongittuu,
siksi pilkkijät lähtiessään
rantaa kohden hymyilevät
elämänmyönteisesti,vaikka jotuvatkin
kurvaamaan kaupan kalatiskin kautta
jokaikainen päivä
on mulle uuden
aamu,
hetki jolloin saan olla ja mennä,
jokainen,
nekin jolloin myöhemmin herään,
aikaisemmin herään
vain yksinäiset ihmiset
tuntevat perinpohjin
itsensä
sillä heidän
ympärillään ei ole
kaikenmaailman hälinän
hanslankaria
kaikkensa antaneet
eivät pysty
seuraaviin, siksi on hyvä
jättää pikkuisen
reserviin,
mutta urheilijan kannattaa
hypätä kerralla pitkälle,
ettei tipu jatkosta
faaraot eivät käyneet
peruskoulua,
eivät amistakaan,
sillä he pärjäsivät alamaistensa
ahkeruudella
toisin on tämänpäivän
faaraoilla,
sillä heillä ei ole käytettävissään
edes
epäjumalanmiekkaa,
joten joutuvat olosuhteittensa
pakottamina toimimaan kuten
muutkin,
nisäkkäät,
jotta selviäisivät
ihmisen pitäisi itkeä,
ainakin silloin kun siltä
tuntuu,
sillä itku
tyhjentää mielenkuorman
mitä pidemmälle
meet,
sen vähemmän vilkuilet
sivuilles,
sillä päämäärisi ei katso hyvällä
syrjähyppyjäsi
arvokkainta ympäristössämme
on sen luonnollisesti
uudistuvat,
siksi jumalaton aukkohakkuu on
myrkkyä,
kestävälle kehitykselle
mahdun kevääseen
loistavasti,
muttei mua ahista
syys,talvi, tahi kesäkään,
sillä oon jokahetken oleilija
kaikki ei ole elämässä pysyvää,
ei mikään,
sillä luomakunta luo
nahkaansa säännöllisen
epäsäännöllisesti,
niin ettei sitä ole todistamassa
viimeinenkään sukupolvi
ihminen on ottanut
etuajooikeuden omiin
käsiinsä ympäristöviidakossa,
vaikka useimmin he tulevat kolmion
takaa
jokainen hetki on
yhtä pitkä
paksu,
lyhyt,pitkä
kuin jokainen,
mutta jotkut ovat sisustuksiltaan
avarampia,
innovaativoisimpia kuin toiset,
ne jotka tulevat menevät, eivätkä
jälkiään jätä
jos samaa sanaa
sanot
tuhat kertaa,
se ei tunnu samalta kun
sanoit sen ensikertaa,
sillä tuhannen kerran jälkeen
ne maistuvat jokapäiväiseltä
kevätaurinko
pajunkissoineen
hymyilee tienposkessa,
kaikkialla,
silläkin puolella elämäntietäni
jossa on varjosempaa,
siksi minäkin,
elämänkulkija hymyssäsuin taivallan,
vaikka
aivastelen,sillä onhan myös pähkinäpuut
heränneet,toisiaan halanneet,
mut niistä näistä viis, sillä onhan nyt
elämänkevät, kaikkialla,kaikille,
siitepölyherkillekkin
älä rakentele ikuisuuksia,
sillä tärkeämpää on
nykyisyys, koska
sen jälkeen
tulevat
seuraavat
älä pyri ymmärtämään
kaikkea,
sillä monet jutut aukeavat vasta
sitten kun olet luovuttanut
elämänavaimesi
joten kulje niillä tiedoilla
taidoilla jotka ovat ylläsi
jokapäiväisesti
ihminen ja puunjuuri,
puut ja pensaat,
muut elolliset,
tarvitsevat
vain
elämänsuojaa,hetkiä
jotka kukkivat pitkän talven
jälkeenkin,sillä
kaikki muu on turhan harmautta
tavoitteet pitävät
elämän pinnassa,sillä
ilman niitä olisit elämäsi raskain ja
vaipuisit hetkiin jotka vanhetessaan
tulevat lopun
kuormaksi, siksi kivireeksi joka
vetää elämäsi pohjamutiin,sinne josta
et näe kevään hymyileviä kasvoja
kevät on nuorukaisten
näköinen
.oloinen.kauniin villikko,
eikä yhtään eilisen näköinen,
vaikka onkin eilisistä juurettunut
en ole suoran tien
kulkija,
sillä mieleni haluaa
poiketa mutkan takaisissa,
elon poukamissa,
hiljaisimmissa hetkissä,kuohuvissa
notkoissa,
siellä täällä missä elämä
hyvinpäin tanssii,
suutuspäissäin jumalia halkoo
ihminen joka pyrkii
toisten kyydillä
itsestään
enempään on ihmispeto,
loiskasuorikas joka ei yksin
pysty seuraaviin
kunnioita kaikkia,
sillä kaikki ovat syntyneet
hyvistä äideistä,
niinkuin sinäkin,
elämänpoika
jos oot yksinäinen,
mee mustikkaan, tahi keräämään
kuuran kukkasii,
sillä ne tykkäävät keräilijöistään
älä muovaudu eilisiin,
vaan ole
ikinuori,
hän jolla on lapsen
mieli,uteliaisuus, sillä he
näkevät sinne mihin arki ei yllä
ihminen voi olla
myös hän,
joka on miesnainen,
naisenmies, tahi molempia
yhdessä, tahi vain ohimennen,
sillä ihminen on enemmänkuin
sukupuolirauhaset
älä lannistu vähästä
paljostakaan,
sillä jos niin teet, olet
myös itsellesi taakka ,
tyyppi,
joka ei kehtaa katsoa jälkiään
silloin olet tiedon lähteellä
kun istut sairaalan
odotuspenkillä
pitkällä penkillä, jossa et katso
mihinkään,
vaan kuulostelet kaikkia
vaivoja ja samanpäiväiväytyksä
sote,
kallis paikka,
kaukanakin jos kävellen
menee,
mutta diginä,lähempänä,
tunteettomana juttuna joka odotuttaa,
toivotuttaa ja vastaa kun huvittaa
sairaalassa ihminen
ei näytä isolta,
eikä miltään, vaan
kohteelta,
tyypiltä jossa on jotain vikaa,
tahi alkavia, joita oiotaan,
poistetaan, tahi muutenvaan
entisöidään
ennen pyhiä on
arki,
tuhansien taipaleitten
taival,
hetket joiden kautta
aukeavat hetket, joihin ei ole
jonotusnumeroa,
hikikarpaloilla verhoiltuja
kujia, vaan tila jossa voit huokasta,
sillä kiireet väsyneet,
muille tanhuville jonottuneet
mitä avoimempi olet,
sitä vähemmän sisällät
kiellettyjä,
niitä elämänharmaita,
jotka ovat luotaantyöntäviä
ihminen ei synny
kahtakertaa,
vaan vaihtaa olomuotoaan,
siksi
useimmat haluavat syntyä kukkasina,
jotkut myös mäntyinä,
koivupuina,
hienostelijat jaloimpina,
mutta yleisimmät
ihan vaan päivänkakkaroina
älä kulje itsetunnon
kumaraisena,
vaan pystyssäpäin,
niinpäin, että näet huomiset ja
sen takaiset
kirkkoon kuulutaan
tai ollaan kuulumatta
monista syistä,
yksi vähemmistä ei ole
sen tarjoavat hyväntekeväisyydet,
poliittiset ulottuvuudet,
sillä pakanallisilla ei näistä
yhtäkään
luontoenergian kautta
selviämme,
säilytämme mahdollusuutemme,
sillä ne eivät pimennä taivaanrantaa,
siksi
tuulimyllyt ja aurinkovoimalat
ovat minulle sivistyksen merkki,
tietoisuus siitä että alueella ajatellaan
huomisiinkin
putinin lupaus
trumpille kesti tunnin,
sitten ohjuksensa
kylvivät kuolemaa,
joten se siitä lupauksesta
kirppareilla tuoksuu
eletty elämä ja jos
oikein haluat nähdä näet
siellä myös monen monta tarinaa,
kierrätyskohteiden vipeltäjää
aurinkoa ei ole
ihminen tehnyt,
ei kuuta tähtiäkään,
mutta olisivat, jos ylettyneet
parhaiten pääset
tavoitteisiisi jos
et töni,
alista tahi itseäsi
ylennä,
sillä siten mahdut
jokaiseen ohimenevään
hetkeenkin
Padasjoki on pian
vihreän energian kunta,
sillä sitä pyörittävät elämäntuulet,
nuo uusiutuvat luonnon
luomat,
mutta kantona kaskessa ovat
he
jotka eilisiin taipuneet,
asenteisiinsa jäykistyneet
alä takerru yhteen,
älä useampaankaan
vaan
viilettele eteenpäinvievillä
hetkillä
sillä ne johtavat kahleettomiin
huomisiin
ole elämän
innokas,
ole keväinen tuulahdus,
syksyisen mehukas,
ole koko elämän pituinen,
sillä silloin harmaammat hetketkin
hymyilevät
nykyelämä on sähköistettyä
aikaa,
sillä separaattorit ovat museutuneet,
suomenhevonenkin
pilttussaan hirnahtelee,
autot sähköllä kuljeskelee,
tietotaitokoneet pittitaivaalle
vilkuttelee,
sähkövalolla tomaatit keskitalvella
varttuneet,
luontokin hymyilee,
sillä savupiiput kadonneet,
hiilikasat lämmityskattiloista hävinneet
ihmisen kannattaa
silloin tällöin päivittää
itsensä,
sillä iänikuisesti entisissään
olevan aikakin harmaantuu
mitä uskollisemmin
kuuntelet
omantuntosi ääntäsi,
sen hyvemmin voit,
vaikka sinulla ei olisi yhtäkään
enempää,
niin silloinkin sinulla on enemmänkuin
heillä,
jotlka ovat kuorittaneet itsensä samanmielisillä,
heillä jotka ovat liimautuneet valheeseensa
suo,
kanervien tuoksu,
usvanmieli,huokoinen hetki,
joka saa karpalot punastumaan,
suon asukkaat elämään,
sillä onhan varhainen aamu,
luonnonhetki jolloin
luontoäitee on mietiskelemässä,
entisiään kutomassa,
uusiaan punomassa,siksi huuhkajanpoikanenkin hiljakseen
käppyrämännyn oksalla istuskelee ja katselee taivaanrannalla
pyörivää tuulimyllyä,
joka sillon tällöin tuhisee,
luonnostaan välkähtelee, mut lintu ei ole moksiskaan, sillä se on tottunut
kaikennäköisiin ihmismielen härpäkkeisiin,
siksi se ei piittaa tunteettomasta tuhisijasta tuon taivaallista,
vaan jatkaa oksalla keinuamistaan
pohjoistuuli heiluttelee
ikimetsän latvoja,
raivoten niin,
että viljaniityt lakoaa,
suvenkukkaset polvistuu,
linnut puun kolosiin piiloutuu,
sillä nyt on luontoäitee hirmuisella tuulella,
pahansisuisena,
niin ärtsykkänä, että se saa heinäseipäätkin vapisemaan,
rantakaislikot taipumaan,
kaiken elollisen hiljenemään,
muttei ukko-kallea,
joka on erakkomies saaressansa,
sillä hän on nähnyt tuulet ja tuiskut,
myrskyt ja jumalattomat salamaniskut, siksi hän piippuaan
imeskellessään naurattelee ja silittelee kölli-kissaansa, joka viiksiään vahailee,
muina miehinä myhäilee,
sillä saihan se ukko-kallelta syödäkseen voissa paistettua särjenselkää,
joka oli marinoitu peltopyyn uunikastikkeella
aamu valkeni ukko-pekan saaressa
tyynenä,
hieman ahavoituneena,
mutta idästä pilkottava aurinko
tapansa mukaan hymyili
ukko-pekalle ja kissalle,
jotka aamukalalle soutelivat ja samalla
luontoäiteekin vilkutteli heille ja toivotteli
kalaonnea
padasjoenselkä on tyynen kaunis,
hiljaisen äänekäs,
mutta sen aistivat vain ukko-pekka ja köllikissa,
sekä evakkolintu härskihartikainen, joka on omaasukuaan
merimetso, joka lyöttäytyi veneen nokkaan istuskelemaan,
sillä se ei viellä luottanut kölli-kissaan,
joka kattelikin sitä joskus sillä silmällä.
auttosten suunnasta näkyi tuulimyllyjen siivet,
jotka tasaisen tahtiin
pyörivät.
ukko-kallelle ne olivat seuralaisia,
kavereita, samanlaisia kuin
luonnon muutkin,
mutta niihin hän oli erityisesti tykästynyt sen vuoksi,
etttä ne olivat säännöllisiä
vastuullisia,
täsmällläsiä.
jotenkin hänelle myllyt merkitsivät
vastuunkantoa luonnosta,sillä hän oli nähnyt nekin ajat
jolloin savupiiput tupruttelivat mustaa savua ilmakehään,
jauhatessaan energiaa yhteiskunan tarpeisiin.
ukko-pekka seurueineen
souteli tuulimyllyjen siipien
tahdittamina rantaan.
saalista tuli juuri sen verran ettei seurueen tarvinnut
muniaan pataan laittaa, vaikka ei sen puoleen,
vain ukko-pekalla ne olivat tallella, sillä merimetso ja kölli-kissan
vehkeet olivat jo joutuneet keittoon
rakasta kaikkea näkemääsi,
kaikkia luonnon pieniä,
isonpetäjän juuria, sammaleita,
pienenpieniä vipeltäjiä,
sillä he ovat sukuasi,
heitä jotka jotka hyvinvoinnittavat
elämäämme,
ylläpitävät terveyttämme,
kasvattavat puita,ynnä muita,
kaikkea,meitäkin jotka olemme erikoistuneet elämään
tiilitaloissa,ajelemaan avoautoilla,,
meitä, jotka koristelemme itsemme luonnottomuuksilla
mitä lähempänä
on
apu,
sitä vähemmäksi jäävät
myöhemmät,
siksi jokaisessa kunnassa
lähipalveluitten merkitys on
elämänsuuri
semmoinen ihminen pärjää
kaikkien kanssa,
joka ei ratsasta
heillä,
vaan on kanssakulkija,
iloineen suruineen
toiset ihmiset tahtovat
olla kaikesta
kaukana
toiset taas siellä missä
hyvinvointi ei ole pitkänmatkan päässä
yhteiskunnan huipulle
pääsee vaalimainoksilla
joissa ehdokas venyttelee
suloisesti,katsoen samalla sivusilmällä
omantunnon varjelijaa,
äänestäjää
joka häpeissään kulkee sukkelasti
ohitseen
ylämäkeen käveltäessä
etukeno tulee
luonnostaan, siksi sitä
luonnonvoimaa tulisi hyödyntää
myös arjen niukkuudessa,
hetkissä jotka tarvitsevat elämän
etunojaa
ajansaatossa
kipeimmätkin
laantuvat,
aremmatkin arpeentuvat,
siksi älä tee kuilunpartaallakaan
sitä liikettä joka ei anna
mahdollisuuksille tilaa
kansallispuistoissa
näet ja koet viellä
niitäkin,
jotka ovat asutuskeskuksista
poispöäin siirtyneet
kirkolla on isot
takametsät,
siksi sen ei tarvitse
autioituneissa kunnissa
kerjätä kolehtia
elämä ei kypsy ikinä
vaikka kaikki olis
nähty satakertaa,
koettu tuhannen julmetusti,
sillä elämä syntyy
ihestään,eikä sitä sen vuoksi tartte
krillata,etukäteen valmistella,
jälkikäteen varistella,
ajankohtaisilla maustella
paras hetki yöpuulle mentäessä
on
se kun tyyny on pehmoinen,
eikä peittokaan hierrä,
mielenpahat kierrä
ihminen oppii paremmin
jos hällä on tiedon
nälkä,
sillä kylläiset eivät
välitä laskelmoinneista,
tiedonkeruusta,
vaan tahtovat olla
köllällään
hevonen syö enimmäkseen
heinää,
eikä prosessoituja einestuotteita,
siksikin se on hyvä esimerkki
kasvissyöjästä,
jolla on potkua ja säkäkorkeutta,
lisäksi hällä on niin
hellä katse, oikeastaan
kaunein katse äidin
jälkeen
onneksi huomisten
takareunalle
ei näe,
sillä muuten väis tämänpäivän
loput tekemättä
kun rupeet johonkin
älä heti repee,
vaan tee työsi
loppuun niin mallikkaasti,
että sen sivutuotteena syntyy
käyntikorttisi
jos arjessa olisi
jatkuvasti jymy yllätyksiä,
ei arjen tavallisia
ois,
sillä ne tykkäävät rauhallisimmista
hetkistä,
niistä jotka ovat eilisten kaltaisia
vanha manner kestää
kauemmmin
kuin nuoremmat, sillä sieltä
ovat lähteneet turhimmat,
siksi se heikkonakin on vahva,
sillä eihän sillä raahattavanaan
turhuuksien vaeltajia
elämä olisi pienempi
ellei olisi kaikenmaailman vaivoja
koettelumuksia,
hetkiä, joiden yli joutuu kahlaamaan
hikikarpalot ryppyjen vakosissa
kesytetty ihminen
on
valkoinen orja,muunkin
värinen,
sillä he tyytyvät mitä
orjaisännältä jää tähteeksi
älä luota yhteenkään,
älä suurten pieniin,
sillä ne häipyvät kun
eteensä tarjoutuu notkuvimmat pöydät,
vihreämmät laidunmaat,
siksi luota vain itseesi,
häneen joka kulkee mukanasi silloinkin,
kun nälkä vapisuttaa
maailmassa on paljon kauniita
sanoja,
hetkiä,
mutta niitä ei sanota,
kohdata,
sillä jokaisella on kiire,
ei mihinkään
älä veljeile
tyhjien kanssa,
älä heidenkään jotka ovat
täynnä itseään,
sillä he ovat elämänharsottamia,
niitä näitä heitä jotka jättävät ikävänjälkiä
ihmiselämä on aikansa kuva,
mutta luontopuu
pukeutuu
aina
luontoäiteen alkuperäisiin,
niihin samoihin jotka kestävät
juuresta juureen,
siksi niitä ei kirppari hyllyissä
näy
älä lakaise
ikävyyksiä
maton alle.minnekkään.
sillä ne tulevat sieltä esiin,
viimeistään silloin kun eivät saisi
joskus on myös
hyvä,
ettet olisi eturivin ensimmäinen,
kaikkien ykkönen,
sillä peität heidät jotka
sittenkin ovat
ihminen on oppinut
elämään
etänä,
jonottamatta,
siitä kiitos digiloikalle,
tuolle
ihmiskunnan suuremmalle
askeleelle
ihminen menestyy
parhaiten siellä missä
olosuhteet muotoilevat
hyväntuulisesti elämäänsä,
siksi heitä ympäröi nykyisyys,
itsensä rakentamat,ympäristöään
kunnioittamat,
sillä vain niiden avulla kestäväkehitys
kehräytyy, niin että ihminenkin
hyvinpäin heiluttelee
ihminen ja luonto
kaksi aikansa
kasvavaa,
elämänsä tuulissa heiluvaa
sitten maahan maatuvaa,
tuleville juuruttuvaa
pihakeinu,
kotimökki, kaikki lähellä,
elämä,
huominen,
näin ajattelin elämäni alussa,
vinttikaivoisessa kodissani, jossa kaikki
saatiin ja tehtiin omassa kodassa,
mutta tänään haravoin muissa
maisemois,
elämäi karkelois,
mut yhäkin itsetuntoin on pystyssäpäin,
sillä synnyinkotini antoi elämäin
kestävimmät,
siksi en yhteen harmiin tänäänkään
lannistu,
en toiseenkaan, sillä tiedän että niiden
kautta mahdollisuutuu huominen
kukaan ei ole käyhä,
eivät edes he, joilla vähemmän
on,
sillä heillä on jotain arvokkaampaa,
sitä mitä he eivät tyrkytä muille
rikkaaksi tullaan
vaivattomimmin,
siten,
että tehdään ja ollaan
omillaan, niillä sisäsyntyisillä avuillaan,
joihin on luonnollisinta istuttaa huomiset
jokaisella on harminsa,
kipunsa,
mutta ne jotka eivät
niitä nosta kaapin päälle,
voivat vapaammin
kaikki ihmiset ovat
saman näköisiä,
mutta eri tapaisia,
koska jokaista
keinuttelee kohtalo,
tuo jumalista suurin
vaikeimmatkin asiat ovat
lopulta yksinkertaisia,
kunhan et aseta ennakkoluuloja
faktojen edelle
kokonaisuuden huipulle
pääsee jokaisen
päivän hetkillä, niilläkin
jotka vain hipaisevat,
ohimennen hymyilevät,
tahimuuten vaan,
sillä kaikki vaikuttavat kaikkiin
kaikkien kanssa kannattaa
olla väleissä,
väljemmissäkin,
sillä silloin ikävimmätkään eivät
voimistu hurjien takojiksi
älä töni vastaantulijaa,
toistamieltä olijaa,
sillä lopultakin olette
samalla tiellä,
elämänkulkuväylällä,jonka
ylläpitoon tarvitaan heitäkin,
jotka eivät muuten olisi
veroilla pidetään
yhteiskuntaa pystyssä,
kaikkia,
vähintäkin,
siksi tee hyvinvoivana talletus,
maksa veros,
sillä koskaan et voi
tietää milloin olet pitkälläs
asiat korjaantuvat
korjaamalla,
eivät ihmettelemällä,
jokasuuntaan voivottelemalla
älkä hamua kaikkea itsellesi,
rakennuta monia lähellesi,
sillä niistä tulee sinulle
kustannuksia,
päänvaivaa, sillä ne sitovat
sinut kaikelta tärkeämmältä
onnea kannattaa
etsiä läheltä,
sillä useimmin se
on
taskussasi,koska se haluaa kosketustasi
kun katsot yötaivaaan
tähtiä,
ymmärrät ettei sinunkaan
kannata poiketa radaltasi,
sillä sen jälkeen olisit pyrstötähti,
se tähdenlento joka ei huomenna
olisikaan
hiljaisuus ei liiku
saappaat jalassa,
vaan ei yhtäkään
mitään,vaan on hiljaa,
hiljaisemmin kuin aamun kiireisemmät,
sillä hiljaisuus haluaa kuunnella
itseään ja heitä jotka kauempaa puhuvat
kun tavoittelet itseäsi
suurempia,
ole hyvässä vedossa, sillä
niitä ei tavoiteta rapakunnossa
jättämällä kaiken
luonnontilaiseksi
karkorat itsesi,
sillä luonto ei hyvällä katso
keinotekoisia
monikossa on enemmänkuin
ainoa,
siksi siellä tarvitaan
aakkosjärjestystä,
pituusjärjestystä,
ikäjärjestystä
jne.
jotta kaikki sopisivat,
mutta ainoalla ei ole niitä
murehia,
vaan se että hän mahtuu
ihteensä
yhdenasian liikkeet
ovat usein kapean ryhmän
eduntavoittelijoita,
sillä he eivät hyväky
kokonaisuuskuvaa, jossa
jokainen voisi
mitä minä sellaisella vapaudella
tekisin,
joka maksaa jokaisen hetkeni,
mitä minä sellaisilla rikkauksilla
tekisin joita en voisi kuluttaa,
en mitään,
siksi elän ja toimin niin,
etten jättäisi
jälkipolvillekkaan
liikaa ylitettävää
kaikkein rikkain
ihminen ei ole
elämänköyhä,
arkipäivien pihistelijä, vaan
tyyppi joka elää maksoi mitä maksoi
vapaa ihminen ei
ole pintakureä,
eikä sisältäänkään
ahdas,
vaan elämänmyönteinen
jokahetken vaeltaja
aina ei kannata
elää
joko tai
vaan elämänmyönteisesti,
niin että mahdollisuuksilla olisi
suurempi kattaus
vanhuus on elämänhetki
jolloin on suuremmat tehty,
se on levon hetki,
elämänretki
jolloin
voi
vain katsella,eikä rakennella huomisia
harmaatkin hetket
ilostuvat kun katsot niitä
myötämielisen hymyilevästi ja
otat sen jokaisesta hetkenkädestä
kiinni
ihminen voi olla ihminen,
vaikkei hän näyttäisi toisilta,
sillä ei kaikkien tarvitse olla
toistensa tapaisia
näköisä, eikä ainakaan pituisia,
etenkään painoisia,
vaan itsensä,
hänen jonka kanssa enemmätkin hetket
pallottelee
vanhanaikaiset uskovaiset
kylkivat yhtä ja samaa
polkua,
mutta nykyisemmät viilettelevät
siellä missä muutkin
arvostetuimmat päättäjät
katsovat tosiasioita
silmiin,
mutta pystyvät myös innovoimaan
huomisten mahdollisuudet,
sillä heillä on hyvä hajuaisti ja
tuntosarvet, jotka viestittelevät
koputtamalla,
hoputtamatta
hyvä päättäjä ei ole
pelkkä myötäilijä,
vastakarvaan silittelijä,
sillä hällä on senverran otsaa
että pysyvät itsenään,asioittensa
takana
hyvä päättäjä osaa myös
luovuttaa,
sillä hänhän tietää ja tuntee
rajansa,mahdollisuutensa
kun ihminen rupee
puhelee viisaita,
heistä tulee vakavii,
ihan tosikkoii,
siksi hymykin hyytyy,
tunnelmat harmaantuu, eikä silloin
yhtään leppoist fiilinkii
metsäjänis ja rusakko
voivat saada ihan
mukiinmeneviä
kaniineja,
samoin kävi meillekkin,
nykyihmisille,
kun alkuaikojen ensimmäiset
ihmisolettamat ja apunoista karkoitetut
yhdistyivät,
sillä silloin synnyimme
me,
nykyiset turjakkeet,
mutta kehitys jatkuu,
joten kyllä meillä mahdollusuuksia on
tulla vaikka luojamme
kumppaniksi
ihminen on eläissään
melkoinen otus,
sillä heistä yhdistyy
hyvyys ja pahuus,
pienuus ja suuruus
jäitten lähteminen
tietää kevään alkaneen,
hiirenkorvien auenneen,
muuttolintujen palanneen,
sen huomaa myös ihmisten ilmeistä,
sillä he ovat ryhdikkäimpiä,
sillä onhan pitkän talven peitto
pudonnut harteiltaan
ihmisen pitää elää
nykyisyyksillään,
mutta menneitten säästötkin
kelpaavat
kun dollarin arvo heikkenee,
kullan arvo nousenee ja pörssikurssit
laskenee,
siksi maailma alkuunsa lähenee,
pienimmilleen vähenee,
mutta se on vain hyvästä, sillä
onhan rahanvalta sokaissut pyhimmätkin,
heidät jotka elämäämme taluttavat
amerikkalainen unelma
tuhoutui
trumppiin, sillä hänen valtansa
tuhoutti vapauden
maan,
ystävän.kaikkien.
ihmiset ovat pahoja
toisilleen,
silloin,
kun heillä on kovempi nälkä kuin
kylläisillä,
paremmin toimeentulevilla,
yrittäneillä
siksi he ovat pahoja,
koska ovat niin lahoja
ihminen on raatoeläin,
mutta esikuvaansa petollisepi,
sillä todellinen raatoeläin syö vain
lapaset nurkkaan heittäneitä,
kuntaas ihminen syö toisiaan elävältä
.elämältä.
kiireiset ihmiset eivät
kompastu
pieniin,
vaan suuriin,
sillä he ovat
vauhtisokeutuneet
maailman jokainen ihminen on
luojansa luoma,
hekin,
jotka eivät sitä huomaa,
nekin,
jotka eivät toisiaan suomaa
kaikkeen ei kannata
ryhtyä
ei ainakaan ohimeneviin,
sillä ovat
haihtuvaisia, niitä joita tulee
menee
älä lannista toisia,
loisiakaan,
vaan pyri heidän
lähelleen,
sillä sieltä hohkaa
energiaa,
niitä näitä joiden avulla
enemmät syntyy
pyri oikeaan,
mutta jos harhaudut,
istaha,
kahtele jälkiäis
huomisii,
kaikkii ja
utele,
kysy heiltä uutta tietä tulevaa,
sitä oikeaampaan tulevaaa,
sillä he tietävät enemmänkuin
ennalta eläneet
eilisen tiet johtavat
usein kestämttömille
poluille, siksi tämänpäivän ihmiskunnan
täytyy etsiä luonnollisempia reittejä
papit ovat sympaattista
väkee,
toisinkuin pakanat jotka
kiroavat sääolosunteitaan
ihminen ja luonto
ovat samoja
hemmoja,
niitä näitä jotka viljelevät
huomisiaan,
mutta toinen vain tekee sitä
luonnollisemmin
jos pyrit esihenkilöksi,
ole sen mittainen,
myös silloin kun päivät
ovat ympäritäysiä,
hetkiä,jolloin olet
yksi jokaisesta,
vähemmän suuresta
mikään ei voita hetkeä,
jolloin saan olla kaikista
pois,
hetkeä,
jolloin ympäristöni on yön sylissä,
hetkissä joissa ei yhtään
ylimääräistä,
siksi rakastan hetkiä jolloin minulla on elämänlämmin,
eikä yhtään omantunnon kolotusta,
elämänvelkaa,velvollisuuksia
olen opetellut pitämään
näppini erossa
ihmisten moittimisista,
sillä olen olen havainnut,
että useimmiten olen enemmän
moitittava,
siksi lähestyn epäkodakkeitakin itsennäni,
sillä silloin olemme samalla aaltopituudella
älä näe kaikkia
nurjanpuoleisti,
vaan käännä niitä näitä,
niin huomaat että varjonpuolillakin
on
valonpilkkunsa, nuo mielenhyvänntähdet
joiden kautta mielen syvemmät hyventyy
kun elämä puristaa,
arkisesti ahistaa,
pakkaa kimpsut ja kampsut
rinkkaan ja mee
lähimetsään,
tahi vauikka ikikorpeen ja antaudu
luonnolles ja ole vaiti, sillä siellä sinä olet
luontoäitees kehdossa,
siellä jossa hän hyvinhuollattaa lapsiaan,
niitäkin jotka pahapäisimpiä ovat
pintapuolisia ihmisiä kiinnostavat
vain pyyhkeet ja hyvinvointituotteet,
sillä ilman niitä he eivät saisi
kosketuspintaa näyteikkunoihin
kaikki mitä omistan
on
vain
mittaisiani, sitten tulevat muut
uudet ja heidänkin omistusoikeus on
itsensä pituinen,
sillä elämä ei halua asettua yhteen ja samaan
nöyrry,
mutta älä kumarru,
sillä ihmisen ei tarvitse
olla olosuhteittensa orja, vaan
isäntärenki
onneksi ihminen saa viellä
ajatella,
puhua suunsa puhtaaksi,
vaikka tekoäly valloittaa
arkeamme
elämäni täytyy arjesta,
jokaisesta hetkestä,
joskus sellaisistakin
joita nähdessäni,
tuntiessani itken,
häpeän,
vaikka olisinkin osaton,
ympäristöni puhdas,
sillä muun maailman pahuudet saavat tunteeni
varisemaaan,
toivottomilta tuntumaan
en haluaisi töniä
nykyisyyttäni
ketään, milloinkaan, mutta
usein minusta tuntuu, että
muut ovat tielläni,
vaikka ymmärrän että olen
yksin,
ilman ketään, itseänikään,
ketään
euroopan täytyy
kasvaa aikuiseksi,
sellaiseksi joka pystyy turvautumaan
ittseensä ja
kulkemaan maailmalla inhimillisyyden
esihenkilönä
ennakkoluulottomat ihmiset
joutuvat nousemaan
jyrkkiä elämänrinteitä,
kärsimään kylmistä katseista,
yksinäisyydestä,
mutta he tietävät sen olevan
unelmiensa hintaista
lapset ja nuoret
ovatkuin
elämänkeväät, sillä
he ovat viattoman kauniita,
hauraitakin,ennennäkymättömiä,
mutta ennenkaikkea heillä on hymy
herkässä,
sillä elämä ei ole viellä syksyistynyt
mikään ei ole
yhdentekevää,
mutta pidemmänpäälle
sellaiset askeleet joita ei oteta,
eivät vie mihinkään
jos johonkin
pyrit
aiot,
mee täysillä,
hetkiä katsomatta,
väsymystä tuntematta,
pikkujuttuja tuntematta, sillä vain siten
raivaat tien
-luokseen-
jos säästät liikaa,
kuivetut,etkä näe enää
niitäkään mitkä ovat ilmaisia,
sillä sinähän säästät itsesi kaikesta
joskus on hetkiä jolloin
on
parempi vain olla ja mennä,
tahi ola menemättä,
sillä ne hetket ovat ihmismielen
tyyneimpiä tuokioita,
lahdelmia, joissa ei elämänväreet
keinuttele hetkien pintaa
tavalliset päivät eivät
muistu ylihuomenna,
mutta muut kyllä,
etenkin ne jotka olivat enemmänkuin
aamusta aikoivat
älä uuvuta itseäsi
turhilla,
sillä tarvitset energiaa hetkiisi,
joihin
mielesi vie,
sydämmesi kutsuu
jatkuvuus luo elämänturvaa,
liikettä ja huomisten
tuomisia, sillä
ne pitävät
sinut
liikkeessä,ajanhermolla ja siellä
missä tapahtuu
älä syytä mitään
ketään,
itseäsikään,
vaan mee ja tee hyvinpäin,
niinpäin,ettet katuisi,
tekemiisi kaatuisi
ihmisen hyvinvoiti on
riippuvainen ympäristöstään
läheisistään,eilisistään,
huomisista,
sillä mehän olemme samaa
perhettä
jos elämästäsi puuttuu kiintopiste,
laiturin nokka,
tahi kotopesä,
johon voit tiukanpaikantullen
vetäytyä,
niiin olet orvoista arin
yksi ihminen ei ole itseään
enempää,ei silloinkaan,
vaikka hän tuntisi
kaiken, sillä
ihminen
on vain persoona,joka voi luovuttaa sukusolujaan,
muttei pyhintään
uskalla ottaa askel,
se
jota olet mielessäsi hautonut,
muttet rohjennut,
sillä sen jälkeen syntyvät seuraavat,
ne joiden kanssa tanssit mielesi hyvyyksiiin
kevät,
uusien alku,
entisten ryhdittäjä,
silmujen aukaisia,juurien herättelijä,
pienenkaunis
luonnonhetki,
sen jokainen retki, katseen ja tunteitten
vaellus
pienen kunnan täytyy olla
hyväkuntoinen,
jotta se jaksaisi
laihempienkin aikojen
yli
ihminen voi hyvin
jos hällä on peruslämpöö,
turvallisuuden tunnetta ja hetkiä
joiden kanssa on kiva taivaltaa
ihminen on yksilö,
omalla päällään
ajatteleva,
siksi heitä ei pidä
aitauttaa yhdenmielen aitaukseen,
kolhoosiin, eikä edes ryhmiin joissa
sananvalta on vain äänekkäimmillä,
heillä jotka pyrkivät itseään ylemmäksi
jos eläisimme
dinosaurustusten aikaa,
niin ymmärtäisimme paremmin,
ettei meidän tule ylensyödä huomisia
ihmistä ei voi
entisöidä,
korjata,
sillä silloin hän ei olisi
minkään näköinen,
joten antaa kaikkien
olla omiaan
selittelijät eivät
kerro koko totuutta,
siksi he kävelevät seinustojen
vierustoilla,
kiertävät kuumas puuroa kuten
miukumauku
ihminen on hetki,
mutta elämä
ikuisuus,
siksi
tee olos mukavaks,
ajallas ja
jätä paikat hyvään kuntoon
-syntyville
asiat ovat isoja,
kun ovat lähellä,
mutta huomenna ne näyttävät
tavallisilta,
sellaisilta joiden kanssa voi
jutella niitä näitä
vuosisadan jälkeen
kukaan silloinen ei muista
esivanhempiaan,
sillä eiväthän he ole
istuneet sylissään,
käyneet yhdessä ongella,
elokuvissa tahi muutenvaan
höpötelleet
ihmisen on hyvä käydä
silloin tällöin matalimmillaan,
sillä sieltä
näkee ja kokee
sellaisiakin joita ei paremmilla
hetkillään havaitse
pienten kuntien ongelmana on se, että
vaaleista seuraaviin
samat äänet
vaikuttavat, sillä muut luovuttaneet,
kun sukulaiset harvenneet,
suurimpiin asutuiskeskuksiin
muuttaneet,
siksi ne siniharmaantuvat, muistoihinsa
nojautuvat
ihmiselämä on
haavoittuvaisten
hospitaali,
uhmapäitten ja hullujen
puolihoitopaikka,
sillä ei luojalla ole parempaakaan
päivähoittopaikkaa ihmisille, jotka eivät osaa
liidellä lintusten lailla.,
elää ja talvehtia muurahaisten tavoin,
vaan kuvittelrevat olevansa kaikkitietäviä
pyhimysmatkailijoita,älykköjä,vaikka itseasiassa ovatkin
niiden vastakohtia, sillä hehän syövät itsensä elävältä, kun elämänympäriostöään
raiskaavat,juuriltaan kitkevät
ihminen non
pakteerien pesä,
onneksemme
sillä muutenhan olisimme
parantumattomasti sairaita
kolmannen sektorin ihmiset
pitävät yhteiskuntaa pystyssä
silloinkin kun pättävät tahot
horjuvat
kysynnän ja tarjonnan
laki ylettyy
kuntaelämään
kin,
sillä niiden kautta
näyteikkunat loistavat
asiat on syytä ottaa asioina,
ei pienempinä,isompina,
sillä siten ne ovat
itsensä
kokoisia
silloin menee hyvin,
jos huominen ei ala
nälällä vilulla,
silloinkin kun odotat innolla huomistas,
kaikkea,
sovittuja ja eteentulevia,
sillä silloin pystyt kulkemaan hyvinpin,
tekemään tehtäväsi ja tyynyttymään
hymyillen
ihminen on luonnostaan
muutosvastarintainen,
muttta kun annat heille aikaa
lähestyä aikaisemmasta poikkeavaa,
he kyllä ottavat hyvätapaiset ja elämäänsä
rikastuttavat asiat het miten syliinsä
mihinkään ei ole
pakko uskoa,
tukeutua,
mutta sen haittapuolena
on
ohut olo,
semmoinen haavanlehden
värisevä fiilinki,
sillä eihän missään yhtään
olkapäätä johon nojata
uusien tuulten puhaltaessa
entiset tuulettuvat,
keväätkin
saavat
uuden ilmeen, elämisen hohteen,
sellaiset fiilikset jotta on vaikeaa
pysyä nahoissaan
jokapaikkaan et kerkiä,
siksi mitoita aikasi
niin,
että kerkiät sinne mistä ei ole
kiire mihinkään
työpaikat ovat laimentuneet,
sillä siellä pärjäävät
myös he jotka
eivät tee
mitään
presidentti trump
elää uudestaan lapsuuttaan,
siksi hän ylittää
vanhempiensa kynnykset
tänäänkin, vaikka hän voisi ylittää
enemmänkin
tavallisen ihmisen arvokkuus
mitataan hänen
tavassaan elää,
sillä jos hän pystyy näyttämään tekemisillään
enemmänkuin turhan
koristeet,
hänet huomioidaan sielläkin jossa
hän olisi muuten näkymätön
ihminen on demokratisoitunut,
siksi tavallisestakin on tullut
päällikkö,
jolla ei ole sen kummempaa auktoriteettiä,
kunhan vaan on,
sovelias
ihmisen ei kannattaisi altistua
juttuihin,
joita hän lukee
netistä,
sillä todellisuudessa hän silloin seurustelee
koneälyn kanssa,
joka on kaapannut sinut syliisi
vaikka ihminen on
isästään ja äiteestään
kotoisin,
on hän enemmän saanut
vivahteita naapureistaan,
ohikulkijoista ja näyteikkunoista
nykyään ei ole
pyhiä olentoja,
uskomuksia,
eikä paljon muutakaan
mystiikkaa,
sillä tänään kaikki on
läpivalaistu,
papitkin, jotka ovat paljastuneet
ihmisiksi
vanhoja asioita täytyisi
läpikäydä silloin tällöin,
sillä ne ovat viilentyneet
turhista tunteista
ihminen ei ole
yksi ihminen,
vaan tuhansia sivullisia,
siksi joskus asiat eivät suju
kuten haluaisit
älä antaudu riippuvaiseksi,
sillä siten olet
helvetin
ohjaimissa,valtateillä jossa on
vain vieraita,
eikä ollenkaan hetkiä jolloin
tuntisit kodin
lämmön
maailmanhistoria on täynnä
sotia ja kärsimyksiä,
paaveja ja vähempiä,
se on ollut myös pieniä ilon
hetkiä,
tuokioita nuotiotulen ääressä,
hiljaisuudessa,jossa hyvemmät
seuranaan,
aremmat peloissaan,
mutta
ihminen on eläinmaailman
ainoa otus
joka pystyy rakentelemaan
seiniä suojakseen,
muurikseen,
siksi ne toimivat myös meidän
eristysellinämme, sillä se hälventää
luontoriippuvuuttamme
sitä joka on elämämme syvintämme
alkumme, loppumme
jokaisen kannattaa katsoa
itsestään jonkinverran
eteenpäin,
muttei liian pitkälle,
sillä siellä on haavemaa,
se maa johon et voi rakentaa
tulevaisuuttasi, koska se etääntyy
mitä arkisemmaksi käyt
empaattiset ihmiset ovat
myötätuntoisia,
sillä he eivät ole viellä
kerinneet
kovettua
työmies eli silloin kun
vaimo hoiti lapsia,
lypsi lehmiä,
tänään he ovat
sukupuolettomia,yhenvertaisia,
sillä enään ei tarvita erikoistumista,
vaan hommat hoituu yhestä tuutista,
siksi olemme päivittyneet
tasapäisiksi,samannäköisiksi,
heiksi joita markkinatuulet hinaavat
seuraaville apajille
vuodet vierivät ja monet
jäävät minusta,
eivät jaksa
välitä
kanssani,sillä olenhan
harventunut,
monesta itseni karistellut,
sillä
en ole enää nuoruuteni
eläväinen,jokajutun tietäväinen,
nöyrtymätön,
vaan tavallisen päivän tapainen,
maisemiin sulautuvainen,
elämäni höyhen,
joka ei kosketa itseänikään
kerää elämänrikkauksia,
niitä näitä joista mielesi tykkää,
silmäsi ihailevat,
kehosi janoaa,
niitä luontokauneuksia
joita luontoäitee on ympärilles
sirotellut,
kaukametsiin istutellut,
jokien varsille ripotellut,
vuorien rinteille tiputellut
ei ihminen pysty ikuisesti
olemaan
itsensä,
sillä ne voimat hupenevat jo ensiaskeleilla,
siksi ihmisen täytyy saada päivittäin
elämänpurtavaa,mietittävää,
hetkiä jotka ovat mielenarkoja,
vahvistavia,niitä näitä joista selviää
huomisiin.hengissä.
silloin kun on elämäsi
tyyni,
et ole harhaillut,tehnyt
ikäviä,
hyppinyt itsesi ylitse,
muitten puolelle, et yhtäkään
mitään, siksi
olet tyyni ja venyttelet mieltäsi mielelläsi,
sillä se onnistuu vain silloin kun
elämänesteet eivät ole heränneet
alkunn lähteminen
on se juttu,
josta
myöhemmät syntyvät,
sillä jokainen myöhempi tarvitsee
ensimmäisen askeleen
katsoessasi kokonaisuutta
ymmärrät miten pieni
olet,
silloin myös havaitset
kuinka riippuvaisia
olemme toisistamme
ukrainan puolella seisovat
ne maailman
tahot,
jotka eivät tahdo riistää
siltä mitään
~muut toimivat sotaisemmin
jenkit ovat ennenkin
lyöttäytyneet
venäjän kanssa
yhteiseen kelkkaan,
mutta myöhemmin tajunneet
virheensä,
niin nytkin, mutta toivotaan ettei tästä
ystävyydestä tule pahempaa kuin viimekerrasta
kevät onkuin vastasyntynyt
vauva,
elämän tuoksuinen,
herkästi hymyileväinen,
jokeltavaisen pirtsakka,
siksi odotan jokainen vuosi
uuutta vauvaa, jotta saisin
aistia elämän vilpittömyyden,
luonnollisuuden, jossa ei yhtään
teennäistä
ihmiselämä on vivahteita
hetkiä jotka tulevat
menevät,
joskus jäävät, mutta useimmin
menevät, sillä ihminen on muuttuva
hetki,
ajan kummajainen,
huomisten tuliainen,
eilisten jälkeläinen
päin naamaa valehteleminen
on
kauaskantoisempaa, kuin
huominen,
sillä se ulottuu mielen syvempiin
Jenkit tahtoivat vain luonnonrikkauksia
Ukrainasta,
mutta hylkäsivät maan suojelemisen
Putinin verikäsistä,
siksi isot peukut Ukrainan Johtajille,
etteivät alistuneet Kolonanismiin
rikkaimmillaan ihmiselämä
on silloin kun voit katsoa
kevyesti sinne tänne,
tulla ja mennä ja
olla menemättä
väljät sanat
eivät ole
elämänkestäviä,
sillä niissä on todellisuudesta
poikkeavia rakosia,
aukkoja joista valhe paistaa
läpi
pätevimmät yhteisten
asioiden hoitajat
syntyvät
olosuhteistaan,
sillä he tietävät mistä
puhuvat
kaikkien alojen asiantuntija,
pintakiitäjä
on tyhjien sanojen sepittelijä,
sillä hän ei ole syntynyt yhdestäkään
tosiasiasta
pienen ihmisen kannattaa
pysyä housuissaan,
sillä isommissa tulee
vilu ja muutenkin olo
tuntuu väljältä
ihminen on peto
jos se saa tuekseen
toiset,
heidät joilla on hämärtynyt
ihmisyys,
empaattisuus
toisten kunnioitettavuus,
siksi
älkäämme ajautuko näköalattomuuteen,
elämänkurjuuteen,
nälkään ja viluun, epätoivoisiin
huomisiin,
vaan pyritään rakentamaan vähästäkin
hyvää,elinkelpoista,
kaikille, sillä hylkäämällä toiset,
ruokimme ihmispetoa,
tuota elämän ja luonnon
kauhistuttavinta
älä rakentele muureja,
katko välejä,
vaan rakentele siltoja,
eläviä laitumeita,
yhteiselämän laitumia,
sillä niin säilymme pidempään
yhtenäisinä,
elämämme luontolapsina
euroopan suutörin kultakaivos
on kittilässä,
lomaparatiisissä,
joten luonnon ja ihmisen
yhteiselo on mahdollista,
jos kumpikin kunnioittaa toistaan
älä töksähtele
jokaiseen epäkohtaan,
sillä jos niin teet,
matkasi hidastuu,
päiväsi pidentyvät,
eikä yleisfiiliksetkään hymyillen
hymyty
maaliskuu,
kevään ensi
kuu,
hetki, jolloin kevään ensi värinät
silmäkulmiin loistuvat,
pikkupikku puroset solisevat,
lumihanget sulavat,
kurrenpojat petäjäpuussa ilomielellä
pyörivät,
talitintti titytyytyttää,pöllöt
puputtavat,
huuhkajat huhuilevat ja
ihmisten ryhditkin suoristuvat
ihmiselämä on
yhteensovittelemista,
hyvän ja pahan
tasoittelemista,
siksi asiat eivät aina ole pintasileitä
naarmuttomia,
mutta siedettäviä
menestyvät turistipaikat
tarvitsevat
nykypäivän tekniikkaa
pystyäkseen tarjoamaan
lomalaisille vähällä tahkoamisella
enemmän
konnankoukkuja
virittelevät ihmiset
lankeavat ansoihinsa,
siksi heitä on loppusuoralla
vähemmän
ihmisen elämä on
itsensä kokoinen,
jos liiaksi suurentelet
reviiriäsi,
kadotat itsesi
maaseutu,
siniharmaat ladot,pakettipellot,
notkollaan olevat asuinrakennukset,
läävät, sillä
ihmiset kadonneet,
luonto palannut,
siksi täällä humisee luonnon hiljaisemmat
sävelet, ne jotka joskus ukkosmyrskyisinäkin jylisevät,
mutta ei tuhonomaisesti, vaan elämänkestävästi,
siksi luonto hymyillen keinuu,
vaikka pihakeinu hiljennyt
summamutikassa tehdyt
ovat suurinpiirteisten
näköisiä,
siksi niiden ympärillä
on usein korjausrakentamista
kaikki päivät alkavat
aamusta,
päättyvät kun väsyvät,
iltaansa vaipuvat,
niin minäkin,
vaikka joskus venyttelenkin
aukioloaikojani
egosysteemimme ei ole
luotu ihmistä varten,
vaan itseään,
siksi se
ei tänään voi hyvin, sillä
ihminen on karsinut sitä liikaa,
omaksi kuvakseen rakennellut
mutta meidänkin on oltava
voida,
siksi tarvitsemme ymäristömme suojaa,
sen luonnonvaroja,
mutta meidän tulee käyttää niitä
kestävästi,
jotta ne pystyvät uusiutumaan,
seuraavillekkin sukupolville elinmahdollisuuksia
tarjoamaan
ihminen on mukavuuden haluinen,
kuten metsän puutkin,
mutta ihminen käyttää
halujensa toteutukseen liiaksi
ympäristönsä hyvinvointia,
ikimetsien salokankaita,
joissa luomakuntamme ylläpitäjät
asuvat
uusiutuvat energiamuodot jättävät
vähemmän korvaamattomia vahinkoja,
siksi tuuli-jaaurinkovoimaloitten
haitatkin on kestettävissä
elämässäni on usein
päiviviä, niitä hetkiä,
jolloin mieli haroo tyhjää,
mutta onneksi enemmän niitä,
jolloin se tarttuu oleviin,tuleviin ja
kaukaisempiin,
siksi en pitkästy,
joutavaksi joutune,
mahottomaksi kerkiä
luokkayhteiskunta on sulautunut yhteiseksi vipeltäjiksi, siksi herrat ja narrit kulkevat samassa sovussa