lauantai 9. huhtikuuta 2016

ohi menevää...

olen ohimenevä,
tuskin tuttua
tunnetumpi

hyvä niin,
sillä tuskin minusta
ruohonkortta enempää

ihminen on aikansa
näky,
ihan hetken kohdallaan,
mutta uusia
ihmisiä sikisee

hiiri on paksuna iät ja ajat,
jyrsii nurkkiain,
hiirenloukut niitä verottaa,
mut
yhä vain joku
nakertaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...