lauantai 9. huhtikuuta 2016

pihakoivu....

pihakoivu luokseen pyytää,
tahi ei pyydä vaan syliinsä
ottaa,
koivu aikansa vanha,
lapsuudestani saakka oon
kylessään nojaillut
lehtensä syksyllä
haravoinut,
kuumilla helteillä varjossaan majoittunut.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...