torstai 7. huhtikuuta 2016

riekon rinta...

kaikki keväät ja muutkin vuodenajat
sinua vartoilin,
mökkiäni lämmittelin,
sinua outtelin.

viime kesänä laskin, että oon varronnu
kolkyt kevättä,
ja pari päivää päällekkin,
ny
riitti

tiristelen siansivua kodossain,
tunturissa kotonain,
et tullunna,
mut
riekko tul,
maistelen sen rintaa,
muistelen  yhä sun pintaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

silottaa,

pysyvät jäljet näkyvät vasta aikojen päästä, sillä nykyisyys silottaa nykyiset