torstai 22. kesäkuuta 2017

Lutakkoni...

Mun pieni lutakkoni,
Järvipahanen
Kotokolossain,
Täällä on mun kotosein
Metsäkorpien kainalossa,
Tiettömien taipaleitten
Kainalossa,
Täällä olen vapaa,
     Täällä luontoäiteen luomaa ei ihmiskäsi
Ole sortanut,
     Täällä elämä on muurahaisen kokoinen,
Kelomännyn pituinen ja sammapeitteen
Tyynyttämää,
      Täällä sinitaivaskin hymyilee,
Kuutamo unelmoi ja aurinko katsoo syvemmälle

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

orpon@purran miljardisäästöt,,,

siellä missä ei ole ihmisiä on linnuntiet, suot ja ikimetsät sijoillaan, siksi siellä luonto ihekseen voi, eikä tarvita hulavesijärjestelmiä...