sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

naigwistin hevi...

tumma on musta väri,
se synkissä mielissä loistaa,
luotaan pois työntää,
paitsi hevimusassa
naigwistin,
kiteen kirkkaimmassa tähtösessä
   valkoista on vain
kesäniityillä,
niillä luonnon pyhimmillä
ketosilla,
päivän paistammilla luonnonniityillä,
jotka ovat
luontoäiteen hyväilemiä

3 kommenttia:

  1. Kuulin teidät puoli seiskassa.
    Se mihin haluan kommentoida on tää pientalo preerialla. On oikeesti rakas. Oikeesti yhtä kaukana kuin länsi ja itä. Tai etelä pohjoinen.
    Tämä amerikkalainen unelma jota voin ihannoida, tulee julki pientalo preerialla. Tämä kaikki on niin kaukana tässä päivässä. Kaikki ne unelmat ja arvot ovat hukkuneet jonnekin

    VastaaPoista
  2. On niin surullista, että tämä tärkeä päähenkilö, sortui alkoholistiksi. On tietessiin vaikeeta, jos antaa elämänsä elokuvalle ja kukaan ei opasta elämää sen jälkeen. Voiko sitä oikeesti ees opastaa...jos elää purkissa, miten sieltä pääsee pois.
    Ehkä kummissiin se suurin törmäys on ollut kohdata tämä oikee elämä. Ilman arvoja.

    VastaaPoista

hyvät hetket,,,

hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...