vahtaavat...

ihmiset nakittavat
toisia ihmisiä,
vahtaavat,
sillä nämä muut ihmiset ovat
tulleet
vapaaehtoisesti poimimaan
marjoja

vahtaajat eivät poimi,
sillä heillä ei selkä enää
taivu,
sillä heill
on hyffeä

luuvalo...

jos luita kolottaa,
pittää
ryypätä koivun mahlaa,
pittää juuva litratolkulla niin
luuvalo luista erkanoo

työn päivä....

työn päivänä
toiset juhlii,
mut
minä mieluimmin aherran
sorvini ääressä,
Sillä
siitä tulee mukavampaa
hyvänaamun tiliä

ankeutta...

ihminen on keskeneräinen,
onneksi,
sillä jos hän valmis ois
ankeutta elo
elättäis,
pelkkää harmautta vain
loistahis

vapunpäivän aamu...

sateisen sumuinen
vapunpäivän aamu,
hiljennyttä juhlintaa,
sotkuisia muistoja,
tyhjiä pulloja ja sanomattomia sanoja,
onhan vappupäivän aamu,
mut lokeille samantekevää,
kunhan saavat pikaruokalan eväspapereita
käännellä ja niistä muruset poskiinsa popsia

rakentuu...

vaikka kaikki
hyvät tahtoisin,
on mun huonommatkin
jaettava,
elooni sovitettava,
sillä niist
eloni rakentuu

mannerheimintie...

aamu ennen muiden heräämistä
on
rauhoittavaa,
on tilaa olla ja mennä,
mullakin koko
mannerheimintie,
eikä yhtään
vastaantulijaa

västäräkki...

västäräkki herrastelee
pihatiellä,
se ei turhille kumartele,
mut
kastikaisille se niskojaan nakkaa
ja
hetmiten ne suuhunsa pakkaa,
sil
onhan nyt vappupäivä
ja
lounaat sen mukaiset

Puntala...

Siitä on aikaa,
Puntalassa asuin,
Olin silloin lapsi,
Elämän vastaalkaja

Siellä koulutieni aloitin
Ja monta asiaa ensikertaa koin,
Puntalassa,
Tuolla kuutostien kyläsessä,
Jossa
Karhunkin kanssa kaukalailin,
Lapinpöllön kanssa läksyjäin
Pänttäilin

Paljon aikaa kulunut,
Muttei liikaa,
Sillä
Ihan verekseltään tuntuu

keväinen aamu...

keväinen aamu
valkenee,
vapupäivän aamu,
vedän haalarit niskaan,
on aika lähteä töihin,
vaik on vapunpäivän aamu,
duunarien päivä,
tahi juuri siksi

arki...

arki on monia
asioita,
siinä on enemmän, kun pyhäpäivissä,
siksi se välillä
ramasee

luonnonkukka...

kevään ensimmäinen
luonnonkukka
antaa toivon,
se sytyttää elämisen tähteet,
nuotion viimeiset hiillokset,
tuo pieni ja viaton kukkanen,
pienenpieni sytyttäjä

mollisävelet...

ihmisen pitää hetken iloita,
samanverran
hetken päästä,
mutta
tasaiseksi tulla arkipäivän valostuessa,
sillä
muuten
ei mollisävelet soi

teekkarikylä...

toukokuun ensimmäisen päivän
aamu tuntuu levoliselta,
on kevät ja kello neljä,
linnut nukkuvat,
onhan viellä
aikaisaa

tänään on vappupäivä
harjaantuneimmat jatkavat
juhlia,
muut hetkenverran kylellään

teekkarikylä ei uinu,
vaik
joku nukkuu,
sillä useimmat kukkuu


kyytiin nousee seurue,
jossa on tulevaisuus,
tupsulakkisia,
väsyneitä

ilonpidon mestarit..

hernekeitto porisee
kaasuhellallain,
on ilta,
pitkänpäivän ilta,
olen
vappuhulinan nälkäinen,
sillä
kuskasin ilonpidon mestareita
koko vappuaaton,
huli hali daa
makoista on ja sitten
pehkuihin unimaille makoisille,
sillä huomenna
ilomieli jatkuu,
sillä vappulounaille monen mieli

sähkömieskoulu...

maailman alussa oli
tilaa,
ei ollut iskua eikä askoa,
ei outokumpuu tahi
forttumiakaan,
mut
sitten ihminen innostui
valokuvaustaiteesta sekä pellehypyistä
ja
rakensi sähkömieskoulun, josta valmistui
valovirtaihmisiä,
jotka ylikuumenivat sittemmin
voimavirroiksi,
sil ydinvoimassa on ytyä

vappu...

vappu tansittaa monia,
toisia oiken
kunnollakin,
mutta useimmat vain ilmapallon
pyörittäminä
vappu
on kaikille paljon,
koko maailman kaikille,
sillä ilman työläisiä ja opiskelijoita
olisi paljon saamatta

jumala on luonut elämän....

jumalan täytyy olla kaiken
tämän takana,
kaiken,
sillä
mikään muu tieto ei kykenisi
elämää luomaan,
ei nyt,
eikä
silloinkaan, kun kaikki alkoi

18 kuntaa...ei maakuntaa...

kahdeksantoista kuntaa
suomeen,
siinäpä ideaa kerrassaan

pois häipyis joutavat kunnat,
pois häipyis monta
kunnantoimistoa,
pois häipyis

maakuntia ei siis
tarvitakkaan,
eikä
inhottavaa uutta verottajaa,
vaan kuntaverot jatkakoot

kimmo sasi kiireesti takaisin eduskuntaan,
sillä he benin kanssa homman kasaan saattavat

kiirastuli...

kiirastuli on
tulikivillä leiskuva tulimeri,
jotka helvetilaaksossa loimuavat
ja
odottavat  nauttijoitaan,
heitä maallisen pyhiinmatkansa
saavuttaneita,
heille
joille herran ehtoolliset eivät maistuneet

villisusi...

ihmisillä on villiä verta suonissaan,
villisuden,
joka asusteli
ennenvanhaan
esiesien savusaunan
sivustolla,
siksi ihminen välillä näyttää
hampaitaan ja heiluttaa
häntäänsä

kevään kukka...

kevään kaunein kukkanen
on hyvämieli,
joka jokaisessa
kukkii,
toisilla se vain
hymynsä varjottaa,
vaikka heill
olisi kukka mitä
kaunioin

aktiivimalliset...

elämä maaseudulla on
pitkien teitten
päässä,
Sillä
siellä ei aktiivimalliset
elämän tavoitteet toteudu

vanhat mummot...

vanhat mummot ovat
pyöreitä
ja
kutovat sukkaa,
heillä on myös ymmärtäväinen hymy
ja
rollaattori

velkaiset autot...

velkaset autot ajavat
länsiväylää,
menevät kuin viimeistä päivää,
Sillä
onhan eräpäivä

pihavalo...

ihminen, jolla on
karu menneisyys
loistaa pihavaloissa komialta,
Sillä
valo ei valkkaa

sävellysmies...

sipelius oli sävellysmies,
topelius tarinoita
valkkas, joita ruuneberi
runoiksi muokkas,
mutta minäpoika se vasta
lukemaan opin

tilitintti...

tilitinttinen tanssii
valssii,
onhan kevät ja pian
uusi sulho korviin kuiskotteloo

tilitintti ei edellisvuotiaita taho,
ovat mahoja
ja
turhanpäiten talven yli
jaksaneet

tilitintti tahtoo nuoren
hepun,
muttei
itseään tummempaa,
Sillä
värillä on väliä,
onhan hän
yön musta

jonninjoutavaa...

kun ihmisellä hyvin menee,
hän
touhuaa
jonninjoutavaa,
eikä pureskele eväitään
nautinnolla

raakana...

ihmisten  pitäisi antaa
hitaasti valmistua,
sillä raakoina he
touhuavat
tyhmiä

kevät...

kevät antaa mahdollisuuden,
se itää
ja elämän tähkäpääksi vihannoituu,
josvain
elämänlaineet suotuisesti
puhaltaa

Esun Runot ja Mietelmät: bussikuski...

Esun Runot ja Mietelmät: bussikuski...: bussikuski, joka herraks aikoi, hän ohi työmaasääntöjen pinkoi, ylitteli sovittuja asioita sieltä missä aita oli matalin       nyt hän...

bussikuski...

bussikuski, joka herraks
aikoi,
hän
ohi työmaasääntöjen pinkoi,
ylitteli sovittuja asioita
sieltä missä aita oli matalin
      nyt hän
seisoo
vappumarssin etunenässä,
kommariksi
ajautuneena

yksinäinen housukauppias...

yksinäinen housukauppias
torilla
kojuunsa nojaa,
ei kauppa käy,
ei mania näy,
sillä kaikki verkkokaupassa
käy

patsaat...

pienessä pitäjässä
on
entisten suuruuksien
jälkeläiset,
heillä ei enää muistonkaan
vertaa,
siksi he patsaitaan toissilleen
pystyttävät

kevät...

kevät on toivon
vuodenaikaa,
sillä silloin rakkauskin on
nupullaan,
ja hyvänmielen aamut
aloillaan

salaa..

jos haluat hyvää,
hymyile ja ojenna
mielesi,
rakasta ja halaa,
mutta älä salaa

nyystölänlahti...

nyystölän kylä on
isänmaan kylistä
aurinkoisin,
sillä siellä on luontoäiteen
kot,
siellä lintusetkin hetkeksi
levähtää,
toiset aloilleen jäävät,
Sillä
päijänteen helmenlahti
heille mielipaikka parahin

nyystölän takametsien takana
alkavat ikimetsät,
joitka suovat turvapaikan
maailman arimmille,
luontoäiteen luomille,
siellä ei ihmiskoura kopeloi

vappu...

vappuna saa juhlia,
mutta saa tehdäkkin,
mä
teen,
kuten ennenkin,
töitä ja kuljetan juhlijoita
pitkin
yötä

monenmoista on kulkijaa,
toiset reilusti juhlkamielellä,
joitakin ahistaa,
toiset vaan
perse olallaan

mielpuolt...

jos kaikki olis
yksmielisii,
kuka ois
oikiis

yhteisymmärrys on
hyvästä,
mutta kollektiivinen ymmärrys
mieltpuolt

pierasu...

ihmiset kulkevat samaan
suuntaan,
aamusta alkaen,
työhön ja kouluun
ja illalla taaksepäin
   ihminenhän on laumaeläin
ja pässinpää,
jota ei naurata muu kun
oma pierasunsa

elämä...

elämä on
hymyä,
joskus itkuttelua,
joskus,
mutta suurinpiirtein
elettävää

tapetaan ihmisiä...

jos ihmistä ei olisi
kesytetty,
kuten
sutta,
niin maailmassa ei
tapettaisi turhaan,
vain nälkään

nyystölän kurpitsalintunen....

kurpitsalintunen teki
pesän
kottaraispöntön katolle,
pirruuttaan kai,
tahi mistäpä sitä tietää,
sillä nuo
siperian yöperhosten jälkeläiset ovat
arvoituksellista väkeä

kurpitsalintunen on kaiken sään kestävä
lintunen,
se on siperian yöperhosen ja variksen
yhteenliittymä,
siis suoraan sanottuna,
sekasikö,
mutta kaunis ja hyvä luonteinen
lintunen,
joka tulla tupsahti
esun pihapuuhun tuonne
nyystölän ikimetsään

alava...

maailma on iso ja alava,
se on niin alava,
että
voit paikkasi löytää
sen pienemmästä kolosesta,
sieltä missä mieluimmin
olet

suo...

suolla tuntuu
kevyeltä, eikä siellä
hypytytä,
vaikka kurkipariskunta niin
tekeekin

kerään karpaloita,
lakkojakin on mukavasti,
kanervat ja suopursut tuoksuvat
hyvälle ja suosta nouseva tuoksu
luo salaperäisen tunnelman
en tohdi sitä kysellä suonsilmältä,
joka vieressäni hiljalleen kuplii,
mut
säikähdän, kun karhu pentuineen tallustaa
itäisellä kulmalla,
olen tuulen alapuolella, joten he eivät havainneet,
onneksi,
sillä olenhan heidän revirillään,
siirryn takavasemmalle,
keräämääni marjat jätän karhulle,
onhan hällä lapsiakin

nyystölä...

nyystölä on päijänteeen
helmen
kaunein kotelonkohtalo,
Sillä
siellä
on
luontoäiteelläkin
kesähuvila

ruohontupsu...

keväällä kasvaa
ruohontupsu,
mutta komiammin
ihmismieli,
jos vain
silläsilmin katsoo

jäämerentie...

jäämerentie suomeen
elinvoimaa
lois,
aivan kuten ennen vanhaan,
se
tien jäämerelle avais
se lyhentäis monen matkaa
ja
siitä hyötyis pohjoinen ulottuvuus
ja myös
hankoniemelle säteilis

sunnuntai...

sunnuntai on luontoäiteen
huilipäivä,
mut
nykyaika vaatii toisten
ahertavan silloinkin,
sil
niin on yhteiskuntamme
rakennettu,
et
se yötpäivät
vaatii
jonkun ahertelevan

rantakaislikossa...

rantakaislikossa uiskentelee
heinäsorsa,
tuo tuittupää,
joka ei kumartele luonnonkummajaiselle,
ihmiselle,
vaan elää rannallaan
ja
laiturilla iltaisin tanssahtaa,
sil
niin on suvimieli hällä
päällänsä

nelostie...

nelostie se mut
töihin vie,
takaisin tuo,
se on elämän tie,
jolla minäkin elämääni
kuljetan

markkinatalous...

markkinatalous on
hyvästä,
mutta vain ohjastettuna,
sosialismi on kulovalkea, jota on syytä
sammutella jo pienestä kipinästä alkaen

kelminokka...

kaunainen ihminen
on pirun pikkupoikanen,
se kelminokka, joka juttuun
mielivaltaisesti osallistuu, vaikka
jutun juuret eivät hänen elämäänsä
yllä

maaseutu...

maaseudulla ei ole
köyhän hyvä olla,
Sillä
elintasokukkaset kukkivat
asutuskeskuksissa

turve...

ihminen on syntynyt
turpeen siemenestä,
elänyt sen voimasta ja viimein
luokseen
turpeutuu

arpeutuneet...

arpeutuneet ihmiset tarvitsevat
poliittisia liikkeitä,
ainakin ne taitamattomat,
jotka suuren vallan
lähteelle kaipaavat

myötätuntuisuus...

ihmisellä voi olla
mitä vain,
voi paljonkin,
mutta jos ei ole
hiukkastakaan
myötätuntuisuutta,
niin paljon on pois

kukitetaan...

pienet asiat,
ihan
vähäpätöisemmän tuntuiset
kertovat paljon,
paljon enemmän, kuin hetket, jolloin
sinua kukitetaan

umpiluuta...

elämässä on hetkiä,
jolloin kolottaa,
mieltä ja umpiluuta,
mut
se vain merkitsee,
että ihminen tuntee viel

haavat...

elämässä syntyy haavoja,
tuontavallisia,
arkipäiväisiä,
jotka pyhien jälkeen arpeutuvat,
mut
jotkut haavat eivät
koskaan,
eivät iltaauringon jälkeenkään,
sillä ne ovat syntyneet
kylmillä säillä

sävelet...

maailmassa on satoja
hienoja
sävelmiä,
mutta kauneinta on
kuulla äidin hyräilyt
lapsellen,
jota unimaille makoisille
tyynyttää

luokaton yhteiskunta...

luokaton yhteiskunta
voi paremmin,
sillä siellä
kasvaa koko kansa,
eikä harvain valta

valkeaa..

jokapäiväisen elämän
oppii vanhetessaan,
mut
vastaalkajalle moni juttu
pikkuhiljaa
valkeaa

kuilun kielekkäällä...

joskus hymyilen
apeasti,
silloin kainosti voin,
sillä oon enempi tottunut
pahasti sanomaan,
sillä niin karusti oon
voinut

tuskassa perkeleet lentää,
sillä
ne tuskaa lievittää,
vaikka
herra sydäntäni
lämmittää

kun ihminen kuolee,
hän kuolee
vahingossa,
vaikka olis vaivanen
kuilun kielekkeellä

herransa eessä...

niin mahtavaa ihmistä ei olekkaan,
joka ei herransa eessä
kumartua saata

takaisin kulkeamaton...

voit elämässäis mennä minne vain,
mennä ja tehdä
maailman kivat ja pahat,
mutta jos et itseäs tunne,
jälkesi on takaisin kulkematon

leskenlehti...

leskenlehti ojanpenkalla
hymyilee,
kenkään ei sitä
poimi,
sillä jokainen haluaa
kauniin kevään loistaa

nyystölän ikimetsä...

nyystölän ikimetsässä asustaa
ikikarhu,
jolla on monta lasta ja lempeä
eukko, joka ylet aikaa
sukkia kutoo ja marjoja poimii

karhuperhe asuu pienen lammen rantamilla,
pienen kalliokolosen laitamailla,
josta on hyvä näköala
kaikkialle,
sieltä näkee kirkonkylälle,
mut
paremmin esun torpalle,
joka silloin tällöin karhun kanssa painia
lyö,
sillä kavereita he luonnostaan

venäjn putin...

putin hallitsee äiti venättä,
se on mahtimaa,
jolla on ain ollut
sanottavaa,
mutta useasti
ikävää

venäjä ei pysy kasassa ilman
vahvaa johtajaa,
siksi maailma toivoo,
ettei kurjempaa laisinkaan

venäjä on iso maa,
niin iso ja
pieni,
mutta suurinta siellä on
ihmisten mieli,joka on
paljon nähnyt, ja silti
hymyilee

isä samuel...

trumppia kovasti
morkataan,
sillä hänen tyyliään
pelätään,
mut
koneisto isä samulin
on vahvempi, kuin neljän
vuoden mittainen

vihreät laitumet...

elämä on helppoa,
kun sen elää tavallisesti,
tekee vain sen minkä oikeaksi
näkee ,mut jos joskus vihreimmille
                       laitumille mieli haluais,
kanattaa omantunnon ääntänsä kuunnella

poliisi sakottaa...

poliisi sakottaa,
koska yhteiskunta
haluaa laumansa kurissa pitää,
muuten mullipäät vauhkoina laukkais,
kuten ennenvanhaan sonnilauma laidunmaan,
mut
silloin hommat hoiti paavo paimen vaan

muistot...

muistot ovat vanhoja,
aikoja sitten
syntyneet,
mutta vasta nyt
aikuistuneet

tavallinen päivä...

tavallisena päivänä
tiedät mitä teet,
sillä teet sovitut,
elämäsi välttämättömät ja
sinä sivussa eteen sattuvat

muina päivinä huilaat ja
kenties meet mielihalujeis
matkaan,
kenties vähän pidemmällekkin,
mutta kaiken takana on se
tavallinen päivä

karun kaunis...

lapissa kaikki on karun kaunista,
lopputalven kirkkaus ja yöttömät
yöt,
siellä yksinäisinkin
elämään ystävystyy,
siellä maisemmansa on kavereista
luonnollisin

länsituulet...

länsituulet ovat lauhemmat,
siksi
sinne iltaisin
mieleni käännän,
sen mielen, joka
itätuulista jalottui,
aamuaikaisesta herättyi

ihminen...

ihminen on
itsensä,
eikä yhtään enempää

nykyihminen...

nykyihminen
on
pikaruokalan
asiakas,
sillä hän ei taida perunoista mitään,
eikä pottusöltty maita,
sillä aika on kulkenut nykyihmisen ohi,
se aika jolloin
ihminen taisi olla enemmän

nyystölän suo...

nyystölän suolla kurkiemo
viheltelee,
Sillä
hänelle tulee vieraita
lapista saakka,
ovat menossa nyystölän ikimetsän
huikkasuolle, jossa ovat käyneet tuon tuosta

huikkasuo en semmoinen suo, jossa
puolukka ja karpalo ovat
risteytyneet makiaksi marjaksi,
semmoiseksi marjaksi, jota ei voi vastustaa,
se on makiampaa, kun lapin hillat,
siksi lapinvieraat suolla käyvät

huominen...

menneisyyttä ei
kiireessä
huomaa,
sen huomaa vasta sitten,
kun
huominen viivästyy

varis...

kaupunkilaistunut varis
ei ääntä pelkää,
ei edes
hiljaisuutta,
sillä siltä on mennyt
kuulo,
asusteleehan se
pasilan veturihallissa

vappukulkue...

katselen vappukulkuetta,
näen siellä
paljon mennyttä elämää,
vaikka he ovat
menneet,
koen marssin tahdissa
suomen kohtaloita,
näen heissä tämänpäivän

vappu...

vappuna muistot soivat,
valkolakit ja punanenät,
siel myös
aatetta juhlitaan
sekä
valkolakkeja etsitään ,
simasuina jyhlitaan

Vappukulkue...

Räntäsade pyyhkii
Vapunkulkijain kasvoja,
Hänen,
Yksinäisen vappukulkueen
Kasvoja,
Hänen joka viimeisen
Esimmäisenä
Aatteen lippua kantaa

tyynenpäivä ilta...

tyyni järvenpinta ja mieleni
myrskysäät
ne lumpeenlehteä
keinuttaa ja se sinisorsaa
naurattaa,
onhan tyynenpäivän ilta

vappu...

vappu kohta
ilomielellä
pillittää ja juhlijansa juhlamielellä
palloilee,
on ääntä ja äänetöntä,
mut
manta se ain simusuulta näyttää

päiviä...

elämässä on paljon hyviä
päiviä,
myös toisenlaisia,
on kielonkukkien aikaa,
kulleroitten ja kuurankukkien,
elämässä on
monenkirjavia päiviä,
siksi
niihin on mukava herätä,
illalla nukahtaa ja unimaille makoisille
levähtää

vapaa...

näen edelläni suuren herran,
kävelemme samaan suuntaan,
hän kävelee hitaammin,
mutten tohdo ohittaa,
sillä hän on mahtava vaikuttaja,
siksi seuraan, vaikka kovin
hitaasti matkani taittuu

olen tutustunut hänen historiaansa,
hän on mahtisuvun jälkeläinen,
yksinäinen vanki,
siksi ihmettelen, että hän
vanhoilla päivillään
on päässyt vapaaksi

silloin muistiini palautui
päivälehden lööppi, jossa hän
oli jättänyt mahtisuvun johtajuuden
ja
siirrättänyt toiminnot ammattijohtajille,
vaikka hänellä on jälkeläisiä

kävelemme lähes tasatahtia,
me vapaat

haluamaasi...

kaikkialla näet haluamaasi,
hyvyyttä tahi pahaa,
vaikka käännät selkäsi,
kasvosi yhä tuntevat,
jos hymyilet,
jos itket,
vaikka
käännät suuntaasi näet
haluamaasi

tuhannet vuodet...

tuhannet vuodet ovat jääneet taakse,
toiset tulevat,
mutta
ihminen vain hetken
vierailija

aatteen puhelinmyyjä...

aatteen puhelinmyyjä
ei saanut
kauppoja,
ei prossan prossaa,
siksi hän
riistakameraa tiiraillee,
jänöjussia morkkailee

Pyydä...

Jos haluat jotain,
Pyydä,
Mut vain jos olet
Lapsi

Esutu.blogspot.fi

sipilä ja vähittäisliikkeet...

liike nyt on
uusi tulokas
Äänestäjien vähittäismarkkinoilla,
sivat ja valintatalot
häippäs,
mutta tukkurit hyvin voivat,
mut ain
mie jaksan paavosta huolta kantaa,
hää sentään on
kekkostakin tukenut,
ei taija sipilän juha  käsittää kuinka vittumaista
hommaa sekin ol

voiko keskustapuolueeseen liittyä...

voiko keskustapuolueeseen
liittyä
semmoinen heppu,
jolla on vain nappi
housussansa,
mutta nuppi terävämmässä,
voiko tämä ihminen sanoa sanottavansa,
jottei joutuis
aitan taakse
nyhdettäväks,
voiko
apollonkadulle sisään tulla vaikka ei oo
maita eikä mantuja,
viellä vähemmän pellon sarkoja,
voiko,
no mie ainakin
koputtelen

outo olio...

oon mie outo olio,
demarit veivas
pellolle,
kepu nakkas oven just
kii,
jukkakin sinisiin tyrkyttää,
taijan lähtee
nyt heti, tahi heti nyt, vai mikä se oli,
se uus liike, jossa suvaitaan
pettymyksenkin kokeneita
vaeltajia...

keskinkertaisuus...

ihmisen ei tarvitse olla
paras,
eikä huono,
mutta puolitiehen ei kannata
jäädä,
sil
siellä vetää

haavuttuvainen...

ihminen on haavuttuvainen,
jokainen,
kovanahkaisinkin,
sillä jokaisella on suojaamaton
kohtansa

sdp vai keskusta, kenties jokin muu?

kansanedustajissa on tähtiä,
jotka pystyy erottamaan vasta
muutamien edustusvuosien kautta

jokaisessa puolueessa on ihmisiä,
jotka ovat kansanedustajan arvon mittaisia,
mutta heitä on vähän,
valitettavasti

itse olen kompuroinut vuosikymmenet
demareitten ja keskustan
kannattajana,
demareissa olin enemmänkin,
mutta siellä rupesi tympimään
omaneduntavoittelijat, vaikka toista
julkituodaan

demareilla on kannatettavaa
juuri sosiaaliset kysymykset,
heikomman huomioon ottaminen,
se on jalo aate ja sitä kannatan,
mutta kaikki muu siellä ei kiinnosta

keskustan täytyisi ottaa etäisyyttä
kokoomukselaiseen politiikkaan
ja kiinnittää huomiota tavallisen ihmisen
arkeen todellista huomiota, eikä vain sivumennen,
niin uskon, että minunlaiseni ihmiset tarttuisivat
sen alempaan oksaan,
kunhan muistaisivat pitää lupauksensa
pitää suomi asuttuna kolkasta kolkkaan,
eikä kääntyä muiden seläntaakse kaikkine
kompromissi-selityksineen

kommunistit ja muut pikkupuolueet
ovat olemassaolonsa osoittaneet'
ja rauha heille

tulevissa vaaleissa äänestän
ihmistä,
en puoluetta

sekin on mahdollista,
että olen itse ehdokkaana,
mutta silloinkin ihmisenä,
en
koneiston ääntenhaalijana

1956-2018...

jos 1956 oli tasavalta
täpärällä on se vuonna
2018:n, sillä panokset ovat
yhtä kovat ja niiden jälki
kauaskantoiset

sote ja maakuntauudistus on puristettu
sinettiä vaille,
mutta se on hauraasti puristettu

mutta silti toivon, että ne saadaan
lailla vahvistettua ja myöhemmin
heikoimpia kohtia paikkailla

jos käy toisin,
menetämme vuosikymmenen
joutokäynnille, joka kertautuu
sukupolven mittaiseksi ja se luo
taantumaa ja on yhteiskunnalle
niin kallista, että se näkyy
melko pian tavallisessa arjessa

syyllisiä ja voittajia ei ole,
eikä tule,
on vain yhteiskunta, joka on
jälleen osoittanut, että yhteispelillä
kaikki onnistuu

hauras...

hauras on yhteiskunta, jos siellä
äänestysprosentit ovat
lähes
satsa,
hauras on jos ihmisten käyttäytyminen on just
tip tot,
hauras on yhteiskunnan kevät,
jos vain
harvat kukkivat

hiljaisuus...

hiljaisuus on auttaa
kuulemaan,
se riisuu sinut niin alasti että voit
nähdä itsesi,
jos vain maltat
olla hiljaa ja kuunnella

elämä on hetkiä...

elämä on hetkiä,

pieniä ohikulkevia tuumauksia,
jotka kulkevat tavallaan,
eivät sen enempää,
kunhan kulkevat

jotain hyvääkin...

jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää,
niin pahassa, kuin hyvemmässäkin,
rikkaassa ja poikapolosessakin,

kuten jokaisessa poliittisessa
puolueessakin,
mut
sehän riippuu mistä kulmasta asioita
katsoo

helsingin pitkäsilta...

helsingin pitkäsilta on
kävelyttänyt kohtaloita,
se on erottanut
rikkaanköyhät
ja yhäkin
kaikkia yhdistää

ei pese hampaitaan...

ihminen, joka entisiä palvoo
ja
tulevia ulvoo
on
huonosti päivettynyt
aamupäivien viettäjä
   hän ei taida aamukahviaan rauhassa
juoda,
ei eilisen lehtiä kierrätykseen pinota,
eikä
hän huomisen varalle hampaitaan pese

moni...

moni on paljosta
jäänyt,
moni liikaa saanut,
jotkut eivät yhtäkään, sillä
yhteiskunta on tekijöiden pesä,
siellä ei pärjää odottajat, eivätkä turhan
vähään tyytyväiset

ilta

ilta antaa mahdoliusuuden
kuunnella,
Sil
melu  on mennyt nukkumaan,
  syvä rauha ei nuku,
vaan se iltatähdille vilkuttaa,
kuutamolle hymyilee,
sil yhä
Äänetön on illan
viettäjä tuo

itsekäs ihminen...

itsekäs ihminen
itsensä
huomaa,
huomaa silloinkin, kun ei
tilaakaan ois,
mut
väliäkö tuol,
sillä kovin on kelvoton
muutenkin

eduskunta...

eduskunta on suomen
pyhin,
siellä maallista elämäämme
säädellään ja sen edustajat
arvostusta nauttivat,
mut
nyt on hallayöt arkadianmäelle
saapuneet,
kansanedustajista liian moni
Äänestäjänsä pettänyt ja vieraan
syliin majoittuneet

siint on luottamus mennyt
ja
rehellisetkin kansanedustajat
kärsineet

huopailee...

kun ikää kertyy,
askel
tasaantuu ja silmiin syttyy
kaukokatse,
joka kauas siintää,
se mennyttä
aattelee,
tulevaa tarkkailee
ja mieli kumpaakin huopailee

käärii..

onnea ei löydy
sattumalta,
se on jokaisen hihassa,
kunhan vain ne
käärii

tunnnustaa..

jos huomaat erehtynees,
anna itsekkyytes
olla
ja
pyydä anteeksi,
pian huomaat kunnias palautuneen
ja
olet saanut monen mielen
hyväksynnän

kouluttaa...

täydellistä ihmistä tuskin
lie,
tuskin ihan tyhjän täyttäkään,
vaan
on ihmisiä,
joita elämä sopivasti  lohduttaa

Äiti...

ensimmäinen sana
lapsella
on
usein äiti,
eikä se ole ihmekkään, sillä
kaikki rakkaus ja hoiva tuoksuu
Äidiltä,
myöhemmin luontoäidiltä,
heitä pitäisi useimmin muistaa,
rakkaudella muistaa,
sillä ilman heitä
ei olisi meitäkään

hiljainen hetki..

kävelet hiljaista hetkeä
kohden,
sinne mihin hänet saatoit,
sinne
jossa
hiljaisuus vallitsee

sulosointu...

kevään ensimmäinen kukkanen
hymyilee,
hymyilee komiasti, sillä
sen terälehdellä tanssii neitoperhonen,
tuo sulosointu,
jolla on niin kauniit silmätkin,
jotka
ain
ilosta itkevät

hyvänmielen hetket..

kaikki elämät joissa olen
elänyt ovat olleet
kevääälle maistuvia
hetkiä,
hetkiä jolloin rintani on noussut
hyvänmielen vuorille joissa olen
saanut nauttia luontoäiteen
hyvänmielen hetkistä

ihminen ja kotirappuset...

ihminen ja kotirappuset
ja
maaseudun kuutamoiset
kylätiet,
hiljaa puhuvat heinäladot, joissa
elää
entisyys,
    ihminen,
olet käynyt täällä,
olet syntynyt heinäpellolla,
olet syntynyt kuikan kanssa
samassa sänkipellossa,
mutta vain sinä ja heinälato olette
jäljellä,
sillä yhteiskunta paketoi teidät
brysseliin

Esun Runot ja Mietelmät: hyvä mieli...

Esun Runot ja Mietelmät: hyvä mieli...: hyvä mieli syntyy hetkessä, kun ei murehi, ei hikoile, eikä kiroile

hyvä mieli...

hyvä mieli syntyy hetkessä,
kun ei murehi,
ei hikoile,
eikä
kiroile

tasavaltamme hallitus...

tasavallassamme on tätänykyä
hallitus,
jota kannattaa
ainoastaan
kolmannes ja nekin vain sen vuoksi,
etteivät kehtaa sanoa
erehtyneensä

ajatukset...

ajatuksilla on voimaa,
vaikka ne olisivat hiljaa
sanottuja,
kuiskauksia vain,
koska
ajatukset itävät hyvin,
hyvät ajatukset paremmin
ja ajankohtaisemmat
suorastaan heti kukkaan puhkeavat

nyystölän ikimetsä...

nyystölän ikimetsässä
on
kevätmieli,
lorisevathan kevätpuroset,
sekä
aurinko enempi mättäitä
hyväilee

ikimetsässä tuoksuu luonto,
semmoinen luonnonraikkaus,
jota ei ole ole ojiksi kaivettu,
keinolannoitteilla lannoiteltu,
semmoinen tuoksu tulee vain
luontoäiteen ikimetsästä,
nyystölän saloilta, joissa ei ihminen ole
konsaan näyttäytynyt

kalmin pataljoona...

kalmin pataljoona teki tuhojaan,
julmia tuhojaan,
hurskain heistä teurasti kuhmoisissa
sairastuvallisen
sairaita

punainen piru tappoi
isäntämiehen,
joka oli hänet työllistänyt,
tämä piru tappoi kaikki
maatalon miehet vihan tunnossaan,
vaikka
syyttömiä he olivat

vapaussota oli mielipuolivallan
julmuutta,
se ei ollut sotaa,
sillä siellä on säännöt

luonnonsuojelijat...

luonnonsuojelijoina on
enemmistö
tehopyhimyksiä,
niin suuri joukko,
etteivät nämä itseään huomaa

pieni ja vaatimaton...

pieni ja vaatimaton on
kaunis,
sillä hänessä on niinpaljon

politiikan rehellinen...

politiikan rehellinen
omiaan ruoskii
ja
kilpailijoitaan hutkii,
politiikan rehellinen näillä eväillä
johtopaikoille ehtii, sillä hällä
riittävästi
vihollisen kannattajiakin

pieni kunta...

pienen kunnan kannattaa
oveaan raottaa
suuren kunnan kulkijoille,
sillä nämä pienuuden
rauhaa hakevat,
sinivetisten luonnonjärvien
vesissä
varpaitaan litkutella,
luonnon ääniä kuiskaten
kuunnella

pienen kunnan ei tarvitse suuria
näyttää,
sillä tulija on sieltä
kotosin

suomen luonto...

suomen luonnossa on
melko paljon,
ainakin niin paljon,
että niillä ihminen hyvin
voi

vieras...

suurimman virheen
vieras tekee, kun ei koputa,
ja
täydentää tuloaan
vaatimuksilla,
näiden jälkeen vieras on
vieraampi,
kunnes lopuksi
hyvästi jätetyltä

tavallisen ihmisen onni...

tavallisen ihmisen onni
on
laittaa takki päälleen ja
lähteä
poispäin ja sitten palata taas,
sitä onnea ei ole
kaikilla,
ei ainaaan
itsensä lukitsijoilla

puolikas onni...

puolikas onni
kannattaa
heti käyttää,
heti aamupäivästä nauttia,
sillä illalla saattaa
lykästää

hylätty kulkija...

hylätty kulkija sulkee
muut taakseen,
sillä niin on
parempi lähteä,
on helpompaa muualle tulla
ja
kysyä lupaa
toviksi istahtaa

valtakunnan päättäjät...

valtakunnan päättäjäksi ei voi
nerot nousta,
eivät edes
tietoviisaat,
sillä heiltä
puuttuu
tietämättömyyden tunne,
se tunne,
joka ihmistä suurtekoihin elättää

pätevä...

ihminen ei ole pätevä missään
lajissa,
ei
kertakaikkiaan missään,
mutta
ihminen on oppivainen,
jos
olosuhteet sallivat

sananvapaus..,.

sananvapaus on
ihmiselämän tärkein
vapaus,
sitä älkööt
yhteiskunnat vangitko

lapsi...

lapsi on itsesi alku,
siksi sun pitää hälle
kutoa villasukat ja
hankkia pikku töppöset,
jottei pakkasukko varpaita
nipistele,
mut
kesähelteillä anna hänen
paljasvarpain niityllä
liihottaa,
sillä hän on pian
kokoisesi

alistaa...

ihminen haluaa
toisen
alistaa,
tahtoonsa valjastaa,
mutta miten he yhdessä silloin
nauraa voivat,
kun toinen vain
itkua alimpaa

ajatuksia...

jos ei ois ajatuksia,
ihan semmoisia, jotka puistattaisivat,
kovin
arkista
ois,
tyhjän harmaata,
eihän silloin mitään mieltäkään

jokapaikassa..

ihmisen ei kannata olla
jokapaikassa,
yksikin
riittää

metsälampi...

vesisirkka piirtelee
ikilammen veden pinnalle
kuvioitaan,  jotka pian pyyhkiytyvät pois,
   siihen peilautuu sinitaivas pilven hattaroineen,
sekä
joutsenpariskunta, joka on lampeen rantautumassa,
sillä siellä on heidän kesäkotonsa,
   onhan kesäkuun alkua,
ikimetsän syvimmässä,
jossa luontoäitee asustelee

luonnonsuojelu...

luonnonsuojelu on parhaimmillaan
silloin kun
ettet sinne koske,
sivusilmällä vain
vilkaset

silloin suojelet, kun et sinne astu,
annat vain ajan
olla,
kukan kukkia,
ikihongan seistä
ja
sammaleen kätkeä elämän syvimmät

oikeudet...

ihmisellä on oikeuksia,
niitä oikeuksia,
jotka ovat itselleen
raivanneet,
mutta heillä on myös valvollisuuksia,
jotka ovat itselleen
säätäneet..

viisas venäläinen runoilija...

viisas venäläinen runoilija
ei tykännyt
hallitsijoistaan,
vaan maanmiehistään, joissa näkyi
elämä,
siksi hän kirjoitti niin
kauniisti

ennenvanhaan...

ennenvanhaan ei ollut
tekstiviesti koneita,
oli vain telefaksit,
mut ne vain
yhteiskunnan pyhimmillä

tänään kaikki on lähellä,
mutta niin
kaukana

ihminen on siirtynyt paljasvarpaisesta
menijästä
osaseksi

25.04.2018

sateinen huuhtikuun
kahdeskymmenes viides,
keskiviikko,
kello käy aamu kahdeksaa

suomenlahti on sumuinen,
en näe tallinnaa, mutta tunnen sen
siintävän katseeni päässä
lokki
kiertelee minua,
olemme tuttuja, sillä annan sille
jokainen aamu jotakin,
niin
nytkin

parin tunnin kävelyretkeni on
kierretty,
pian alkaa työvuoro,
niinkuin pian jo
neljänkymmenen vuoden
ajan,
jonka ajan

nyystölän ikimetsä...

nyystölän ikimetsässä
asuu
terhakka peijakainen, joka
kuuluu
ilveksien sukuun, mutta
otti jalat alleen ja lähti ikimetsään,
koska ei tahtonut jäniksiä jahdata,
vaan rupesi kasvissyöjäksi

peijakainen viljelee eväänsä
ikimetsässä, sen aurinkoisemmalla
palstamaalla, juuri sillä lohkolla
jossa kaikenmaailman herkut vihannoi

peijakaisella on monta kaveria,
sillä ne tykkäävä, kun tämä ei niitä
syö

kohtaloonsa sidotut...

yhteiskunta joka sojaa
jokaista
jäsentään
voi paremmin, kuin
ne
valikoivat maat, joissa ihmiset
ovat
kohtaloonsa sidotut

syrjintää...

ain on ollut
syrjintää,
sitä on ollut,
vaikka ihonväri olisi
samanvärinenkin,
sillä syrjintä on
syvimmiltään alistamista
ja
se kohdistuu heikompaan ihmiseen

ihminen on
peto,
raain eläinkään ei ihmistä
nälkään hirttäis,
ei
elävältä söis

vappu...

vappu,
tuo työläisten ja opiskelijoiden
juhla saapuu taas,
siksi mantakin puhtaana
kiiltää ja kauppatorilla ilmapallot
siintää,
siellä vappunenät
mieltänsä hoilottaa,
lokitkin riemuun
jalkautuu

varhaiskasvatus...

varhaiskasvatus on
lapselle tärkeää,
siitä on yhteiskunnalle
kehittyvää edullisuutta,
se on toimivan yhteiskunnan
kivijalka,
siksi sen toimijoille kunnolliset
työskentelyolosuhteet palkkoineen
ja
ennenkaikkea
asiallisen kokoiset ryhmäkoot

lakkooikeus...

lakkoikeutta ei äärioikeisto
hyväksy,
eivät ole koskaan hyväksyneet,
sillä hehän ovat
entisen isäntärengin
lapsia

isäntärengit tykkäsivät maaorjista,
hyyryläisistä
ja
piian tyttäristä,
joita ruokapalkalla
hyväkseen käyttivät

nyt on toisin,
kiitos demokratian, jossa
jokainen on
IHMINEN kaikkine oikeuksineen
ja
velvoitteineen

pöytään istua..

toiset ei tykkää
osallistua,
he vain tahtovat
pöytään istua

toimiviin työmarkkinoihin
kuuluu
mielipiteen julkaisuvapaus,
niin paljon kuuluu,
että se on sinne
kirjailtu isoin
kirjaimin

tasavertaisuus..

ihmisellä on oikeus tasavertaisuuteen,
jokaisella,
vaikka ihonväri olisi
toisinmoinen,
häntä ei saa alipalkata,
eikä
ovia sulkea,
vaikka olis kuinka erinmoinen

helpompaa...

on helpompaa olla,
kun
aina aidan seipäänä seisoa,
   on helpompaa
ollavain kuin päivä, joka
mailleen illansuussa vaipuu

ihminen oppii...

ihminen oppii,
jos
aapisen taitaa,
laskemaankin helposti, kun
evästä toisilleen jakavat

ihminen ei turhaa opi,
ei sitten vahingossakaan,
sillä siitähän ei heille
mitään jakamistakaan,
josta
kertoa jotain vois

yksi tuikku...

maailmassa on yksi tuikku
jonka ei soisi
koskaan sammuvan
ja
yhäkin romanttista olla vois, jos
kuu ja tähdetkin
unelmissa olla
vois

mustat lapset...

ennen tuli mustia lapsia
mustalaisista,
nyt
kaikenmaalaisista,
mutta yhteistä heille lie,
etteivät
mitään työtä tee

ihminen erehtyy...

ihminen erehtyy
enemmän,
kun tasasella jäällä kaatuilee,
sillä
se on ihmisen eloonjäämisoppi

ihminen oppii erehdysten kautta,
jos ei niihin kuole,
mutta jäälläkin kaatuilla voi,
eikä siitä mitään opi,
vaikka perse punottais
tuon tuosta

hulluksi rakkaudesta...

semmoista rakkautta ei missään
lie,
joka ei itkettäis,
hymyhuulin
hulluksi huudattais,
ei missään,
paitsi todellisessa
rakkaudessa,
joka missä
lie

yksinäinen onkipoika...

yksinäinen onkipoika
ei ole yksin,
Sillä
hänellä on kaikki elämä
vierellään,
vaikkei
rannoillaan ihmisen ihmistä,
sillä hänellä on aikaa
olla ja antaa itsensä
kaikkialle

karvamato...

karvamadolla ei ole
ihmisystävää,
Sillä
ihminen on
maalistunut luontoäiteen helmoista
ja
pelailee digipelejäään,
sekä silittää
karvatonta
polveaan

hyräilee...

ihminen kiroo
sillointällöin,
kun hermustuttaa
ja hermoja ramasuttaa,
mut
muuten hän vain
lempeästi hyräilee

kätilö...

elämä on uskollinen kuolemalle,
tuolle syntymän
kätilölle

erämaajärvi

erämaan järvellä ei valtamerten
myrskyt vaahtopäinä
käy,
vaan siellä vesisirkka
mielellään ui ja
lumpeenkukka rannoillaan
kauneutta nupuillaan,
Siel
kaarnanpala hiljalleen
pinnallaan uiskentelee,
eikä
vaahtopäitä missään näy

pääministeri...

jos väyrynen ois
pääminister ja Sipilä
kauppamister,
saattaisi suomi huomennakin hyvin voida,
jos
vain
siniset joukolla heitä
kiikuttais

ikikallio...

suomi on perustettu
ikikallion päälle,
se on koulutettu
peruskoulussa ja sillä
on elämän syvimmät
arvot

yötyö...

ilta kääntyy yöksi,
mut mulla viellä monta
tuntia yötyötä, joka
aamu kuuteen johtaa

työvuoro ja puolikas kuu,
mieleeni palautuu
myös
monet muut,
sillä niillä jaksan
aamu kuuteen

irtosusi...

irtosusi kurkistaa
lähiön
roskikseen,
sillä hällä on nälkä,
suurempi nälkä,
Sillä
hänet laumastaan erotettiin
ja
kohtalonpuntari mittaa nyt
elonmielen askeleita

yksityisyrittäjä...

yksityisyrittäjällä
on monta huolta,
monta enemmän, kuin
palkollisella,
mutta hällä on
suurempi vapaus,
jolla mahtavampi vankeus

unelmoi...

ihminen, joka unelmoi
hän
myös
salamoi,
rumia puhuu ja
hellästi rakastaa

hairahtelis...

ihmisellä tulisi olla ystävä,
semmoin kaveri,
jolla ei hikeä
pukkaa, vaikka
kamu
kuinka
hairahtelis

sininen tulevaisuus...

sininen tulevaisuus on
hallitusherra,
vaikkei kansa
niin
taho,
mutta sipilän keskustapuolue niin
tahtoo,
koska
silloin ovat
trio

maaseutu...

suomi pysyy asuttuna, jos
niin halutaan,
mutta hallitusherrat
eivät
taho,
koska maalaiset ovat uppiniskaisia,
eikä heitä voi
laumassa
kulettaa

otsaryppy...

elämässä ei kannata paljon
suunnitella,
ei ainakaan
kesälomasuunnitelmia,
Sillä
silloin kaikki
otsarypyiksi kiertyy

kevätilta...

kevätilta on tyyni,
sillä viellä ei
koivupuu hiirenkorvillakaan,
ja lammessa viellä jäätkin,
mutta pian alkaa linnut laulamaan,
puroset solisemaan,
silloin kevätilta riemusta elää

kurkottaa...

vaik kaikki menis,
tahtoni jää,
se minut
uuteen nousuun
kuljettais,
siksi minun on hyvä
huomiseen kurkottaa

masennus...

masennus leviää,
hiljentäen huoneeen
se kaiken verhottaa,
siellä ei hyvämieli
virkoa,
siellä ei edes
kuolema elä

kuvastaa..

ihminen ei voi yksinään
elää,
vaikka erakkona
ois,
sillä ihminen
on toisesta ihmisestä tullut
ja
vihoviimein
toisiaan kuvastaa

kanahaukka...

kanahaukka ilmoja hallitsee,
se kaiken
maankamaralta havaitsee,
mut
vain herkkupaloja
halajaa

pelikaanit...

jäähallissa on tunnelmaa,
Sillä
pelikans siellä
hallitsee ja kiekot vastustajan
reppuun luiskahtaa,
katsomossa turkoosit
joukkuettaan kannustaa,
ja
pelaajia muistuttaa,
ettei oo
lahden voittanutta

arjenhetket...

ihmisen elo on
arjenhetkiä
pienenpienten kuluttamia,
mut
ilman niitä
ei
pyhäpäivinä
merkitystä lie

arolintu...

arolintu vapaana

sinitaivaalla liitää,

sillä siel hällä on onnensa maa,

siellä ei eloon murheet liitoja narraa,

vaan sinitaivaan tuulissa lintunen vapaana liitelee

suomalainen ihminen...

suomalainen on
erimaata, kuin muut
viheltelijät,
sillä suomalainen on tehty
ruisleivästä
ja sisukkaasta mielestä,
heitä ei
talvipaakkasetkaan saa
punastumaan

ahertaa...

kun luulet kaikkes
tehnees,
kato olkas yli,
niin huomaat varjosi
yhä
ahertavan,
murusias korjaavan

hallitus...

hallitus haluaa kaikki
sossun luukulle,
Sillä
sieltä he pystyvät
nälkää säätelemään

elämä on...

elämä on
leskenlehti,
se on samaa, kun vastasytyneen lapsen
tuoksu,
se on
kulleronkukan värinen,
kaikki muu on
elävältä syöty,
harmaan kalpeaksi kaluttua

talitiainen...

kevytmielinen
talitiainen hymyilee
kurrenpojalle,
jolta puuttuu etuhammas,
sillä tämä on vastaalkaja,
niin nuori, ettei hammas oo viellä
puhjennut

kurrenpoika ei hymyile,
sillä se ei tykkää tintin virnuilusta
ja
se
päätti joiku päivä tälle
näyttää
närhen näppylät

turjake...

helsingissä asuu
yksi turjake,
se sama heppu,
joka kuori ropseja
ennenvanhaan,
mutta sitten tulisesti
rakastui nataliaan,
joka kiikutti hänet
parrasvaloihin,
helsingin yöelämään,
jossa ropsit ovat vaihtuneet,
sutenöörin hommiin, joissa natalia
isommat hillot tienaa,
mut jonkun siivun turjakekin vuolee

sienimetsä...

sienimetsässä asuu
salamyhkäisyys,
se tuoksuu
arvoituksellista,
siksi en huutele
itseäni kovempaa,
ettei se herää

sienimetsään voi mennä
    ainoastaan
syksyllä,
sillä silloin arvoitus
on kotosalla

sienimetsässä on taivaskin
alempana, kun suvikesällä,
tuntuu, että voisi kiivetä
syyspilvien olohuoneeseen

hallituksemme...

meillä on nyt hallitus,
jolla on toiset kasvot,
joilla he
eilen esiintyivät

nukuttaa...

keväälläkin voi tuntua
syksyltä,
ainakin silloin,
kun
aikaisin nukuttaa

sininen puolue....

sininen puolue
on
loikkareista
koottu,
siksi heistä ei ole
totuuden takuumiehiksi

politiikka...

politiikka on likaista peliä,
siin ei tunteet mitään
paina,
vaan
valta,
johon edustajat ovat rakastuneet jopa
niin,
ettei mikään
pyhempää

motskautti turpaan...

pikkuhippiäinen motskautti
täystorveloo
turpaan

niillä on semmoiset lähestymistavat,
jotka ovat peruja
ennen jääkautta, kun piti
olla lämpimänä tavalla tahi
toisella

ei se tappelua ole,
vaan
pussailua,
sillä eihän ole millä
huitoakkaan,
sillä he ovat
hylkeitä,
oikeita
saimaannorppia,
joita ei joka lammikossa uikkaan

läheisemmin...

ihminen toimisi
toisin
ilman sanoja,

läheisemmin

tauti...

ihmisessä on yksi tauti
yli muiden,
kateuden tauti,
jota ei saada nyhtämälläkään pois,
ei vaikka koko maakunta sitä nyhtäs

uudenmaan kokoinen...

suomi on uudemaan kokoinen,
muut
muuttakoot sinne kiireesti,
jotta
saadaan maakuntahallinnot loistamaan,
sekä saadaan luonnonrauhaa
kestävään kehitykseen
ja
oravanpojille ilomielen päiviä

kommunismi...

kommunismi voi paremmin
markkinataloudessa,
koska
siellä
on
elinjäämisen mahdollisuus

kommunistin ei ole turvallista
kommunisisessä yhteiskunnassa
elää,
sillä jo puolesta sanasta
happea
säännöstellään,
toiset jopa
mielisairaaloihin majoitetaan

ken sutta pelkää...

ken sutta pelkää
hän muuttakoon kannelmäkeen
ja
tukisi enemmän
vähäosaisia

kalastaja...

kalastajia on tänään vähän,
ennen oli enemmän,
sillä verkonsilmät ovat
harvenneet

tänään on aktiivimallit,
on
työnohjaukset ja koululaitokset,
ennen oli vain
nälkä ja ulapanselät, joissa
nälkä verkottui

ennenvanhaan...

ennenvanhaan oli
kalevalainen maisema,
silloin lenteli suohaukka ja
lehtojänis parsi hännän tupsuaan

tänään ihmiset menevät ohitse,
jäniskin rusakkona
suojatetä hyväksikäyttää, kun
ylittää vilkasliikenteistä katua

ennenvanhaan ihmiset olivat
harvassa,
sillä
kerrostaloja ei ollut

tunteiden tulkki..

ihmistä pitää ymmärtää,
pitää paljon,
sillä ihminen on tunteilla tehty,
tunteilla eletty ja poismenty,
ihminen on
tunteiden tulkki
ja
siksi
säätkin vaihtelevat

nykyihminen...

nykyihminen ei tarvitse
kartanoita,
eikä
maahalmeita,
vaan
hän tarvitsee
bussilipun

itsensä sylissä...

on helppoa olla
ei mitään,
on helppoa mennä vaan,
mutta
ei ole helppoa
ottaa itseään syliin

kutovat...

yhtä totuutta ei missään
lie,
on vain
sen taivuttajia, jotka
sen
muotoonsa kutovat

koira...

koira on ihmiselle kesytetty,
nälkäpalkalla
ymmärtämään,
miten hän onkaan
ihmisen
luotetuin

koskettaa..

ei kannata kärsiä
turhista,
vaan siitä mikä koskettaa

hienohelma....

ihmistä pierettää ja nälättää,
ihmistä
koettelee muutkin
alkukantaiset mieltemykset,
joita ei hyvällä silmällä katella

ihminen on ruvennu
hienostelemaan,
hienohelmana heilumaan
ja
siitä ei
känsiä kämmeniin synny

vastarannankiiski...

ihminen on
vastarannankiiski,
jolla
on
nenä, joka haistaa ain
jotain
moitittavaa

jouten olla...

kun ihminen potkasee tyhjää
hän nauraa makiasti
koko
touhulle,
sillä nyt hällä alkaa todellinen
elämä,
joka pian kukkina hymyilee
ja
nokkospuskina vihannoi,
toiset
haluavat olla oikein koivupuita,
jotkut ihanvaan
jouten olla

herroiksi nousseet..

työmarkkinoita hallillinnoivat
sellaiset tahot,
jotka töitä karttavat,
he ovat herroiksi nousseet ja heillä
on kaunis hymy ja muutaman vitsin varasto,
näillä eväillä
työtätekeviä
piiritetään

alkuihminen...

alkuihmisen elämä on
ollut
karua,
sillä silloin ei ollut
koskenkorvaa, eikä
herranjumalaa,
olivain
tieto,
että viellä tulee
digi aika

rakastuu...

elämä on
irtokukka,
hetken vain,
sitten rakastuu
kunnes kaikesta pois lakastuu

nyystölän ikimetsä...

nyystölän ikimetsässä
asuu
luonnonihmeitä,
niiden koto on
sammaleissa,
ikilammen laitamilla,
jossa niitä suonsilmät vahtivat,
karhuemo suojelee
ja kurrenpojat
tuontuosta
kuuropiilosilla

pieni kunta lonksuttaa...

pieni kunta ei kasva aikuiseksi, koska siellä
ole lapsia, sellaisia lapsia, jotka
huomista leikkisivät,
pienessä kunnassa
on vanhuus muotia,
sellainen vanhuus, joka
ei uutukaisiin sorru,
vaan haluavat vanhoilla tavoilla
lonksuttaa

mielipidevapaus...

toiset ihmiset eivät
hyväksy
mielipidevapautta
ja heille on punainen vaate,
kun
palkanssaajat vaativat asiallisisa
työolosuhteita ja ennenkaikkea
sellaista palkkaa, jolla
eläs

ilomielirotta...

ilomielirotta tanssii
pikaruokalassa,
sillä siellä on maailman parhaat
eväät
ja tarjoilu pelaa
paremminkuin ämmänsuolla,
tuolla lokkisuolla,
jossa lokit paskoo hävyttömästi
niskavilloihin

nyystölän Isometsä...

nyystölän ikimetsässä on
ikilähde,
jossa on elämän alkuainetta,
jota juodessaan ihminen parantuu
kaikista
näyteikkunoiden houkutuksista,
Sillä
lähde näyttää juojalle sellaisia
ihastuksia,
jotta muut halut
korpikuusikkoon haihtuu

silmät...

ihminen peri kalan silmät,
sären punaiset,
ahvenen siniharmaat
ja matikan rusahtavat,
mutta mutta mustat silmät on
yölintujen peruja

vinoharjamissukka...

vinoharjamissukka on luonnon
kielitaitoisin
lintunen,
se osaa laulaakin paremmin,
kuin
korva kuuleekaan

vinoharjamissukka on luontoäiteen
ensimmäinen
lintunen jonka loi
ja antoi
tälle korkeimman pesäpuun, jossa voi
rahallisesti elellen
lauleskella,
se puu
kasvaa
nyystölän ikimetsässä

aktiivimallisoitu...

turhanpäiten aktiivimallisoitu
ihminen
tuottaa
puhtaat
kortistot, mutta jakaa sitä
muualle

loiseläjät...

ihmiselle tulee
sillointällöin näppylöitä,
mutta ne merkitsevät vain,
että
loiseläjät voivat sisuksissa
hyvin

kiina...

kiinassa ei voi tuottaa
mitään ikuisesti
kestävää,
sillä silkkitie tarvitsee yhäkin
humpuukkia

oikaisemaan...

jos ihminen ei koskaan
erehtyis,
hän ei vois
elääkkään,
sillä erehdykset auttavat ihmistä
oikasemaan itsensä

nyystölä...

ensimmäinen eskimo ei
kauaa viihtynyt
suomessa, mutta hänen pojanpoikansa
viihtyy hyvin
nyystölässä,
Sillä
siellä asuu hänen kaverinsa,
esu,
joka on ukkojumalanpojan poika
ja
kotoisin eskimojen maasta

luonnon vikkelimmät...

luonnon vikkelimmät
elolliset menevä niin lujaa,
ettei niitä havaitse
ihmisen harittava katse,
ne menevät niin nopiasti,
ettei niiden perässä
kerkiä
edes maailman nopein

rietas kiima...

ihmisen on kestettävä,
tuulta ja viimaa
ja
rietasta kiimaa,
ihmisen on kirkkain silmin
katsottava
kengän kärkiään ja onnettaren
jumalaa,
joka arpojen sisällä luuraa,
joskus lottokupungissakin

ohiajettu...

ohiajettu elämä ei jälkiään
jätä,
ei edes eilisenpäivänkään,
Sillä
eihän se hetkeksikään
pysähtynyt

avautuu...

ihmisen tulisi käydä
sillointällöin
käymäyttömissä paikoissa,
sillä silloin
kaikki syvemmin avautuu

pussittaa...

jos ihmisen pussittaa,
kuten jauhokilon,
hänestä tulee
iloton,
niin iloton, että hänestä
vain
surumieli
loistaa

uneton koivupuu...

uneton koivupuu ei kuki,
se edes
hiirenkorvalle ehdi,
eikä sen oksalla
lintuset laula,
sil hälle ei oletullut kevättä,
elämän kevättä,
koska sitä
yhä vain väsyttää

kuvailla...

olen vain ja kuljen
ohitseni,
joskus pysähdyn ja itseni huomaan,
joskus vain,
mutta muualla muuten vain,
sillä minun täytyy käyttäytyä,
sovitusti
itseäni kuvailla

huonosti rahoitettu...

huonosti rahoitettu ihminen on
ahne,
niin ahne, ettei viitsi itselleen
oveakaan avata

rukoilijaitikka...

rukoilijaitikka ei oo tosiukovaisten
sukua,
sillä hän on
itikka, joka selvis ainona
kärpälätkästä
   ny
se inisee
uskomattomien korvissa,
herranperkeleitä pistelee ja nauraa
makiasti

nyystöläntie...

nyystöläntiellä
kevätpuro lorisee,
sillä se haluaa suorintatietä
nyystölän lahteen,
kotisatamaansa,
puronen ei liikennettä haittaa,
sillä sitä ei ole,
ainoastaan muurahaismummo kulkee
lastenlastensa kanssa
pesäkolooseensa,
he kävivät moikkaamassa
karhunpoikaa, joka heräs
talvitirsoiltaan

jämä...

jämä on murunen,
pois unohdettu,
joka usein
syrjään tipahtaa,
sillä siint
ei suuret suut kyllästy

elät...

elät jos hengittelet,
mutta elät enemmän jos hymyhuulissa
heräilet ja iltasella
satuja
lueskelet,
taivaanisää sopivasti ihailet ja
kissanpentuas silittelet

yksi sana...

yksi sana, ei pilkkua tarvitse,
kuten ei ihmisen
sanatkaan,
jotka sielustaan
lähtevät

kuljet tietä...

kuljet tietä, joka
johtaa
sinusta pois,
pois kauaksi,
niin kauaksi,
että sun on
helpompi itsesi
löytää

kesäheinä...

kesäheinän tupsu heiluu
tien vierustalla,
se on haistanut kevään,
tuon elämän alkupään
ja
siksi se tahtoo hetimiten olla
komein kukkanen tien vierustalla,
juuri se kukkanen, johon suviperhonen ensiksi
istahtaa

kevätlintu...

sateinen aamu saa
kevätlinnun
kuusn alla nököttämään,
sillä se ei tahdo kastella
varpaitaan,
jotka vahaili kesäkuntoon

kesälintu tuli
maailman laidalta,
suomen nyystölään,
joka on ikimetsän auinkoisemmalla
kantilla,
siellä päijänteen helmen kainalossa

kesälinnun koti on
pienenpienellä jääsaarella
joka sijaitsee maapallon pohjalla,
etelänavalla,
nyystölään se tuli tapaamaan yhtä
vilikkälän liitelijää, joka on
samoilta seudulta kotoosin

hallituspaikka,,,

ihmisellä on pieni tulevaisuus,
niin
hyvänvähäinen,
ettei kuutamonkaan varjo sitä
varjosta,
mutta ihmisellä on mahdollisuus,
sillä hänhän on osakas
maailmankaikkeudessa,
tosin
vähemmistöosakas,
mut
eläissään ihminen voi
hallituspaikaankin yltää

sivutuuli...

elämä on asioita,
ja
onnenkirjavia hetkiä,
outoja ja entuudestaan tuttuja,
sillä rakkaushan niitäkin
kannattaa,
sivutuulessa suojaisessa

hyvänmielenkulkijat....

alussa on sininen hetki,
arka ja puhumaton mieli,
sitten se kasvaa, jos sillä on
hyvänmielenkulkujat matkassaan,
alussa
kaikki on
kulkematonta,
silloin aikakin ensikertaa tikitää
ja
rakkaus vasta
idullaan

arolampi...

arolmpi on kylmä,
sillä sen rannoilla ei käki kuku,
ei sinivuokotkaan,
ei mikään,
sillä se on
tunteeton...

tuulisenpäivän....

ihminen on
tuulisepäivän
iltasatu,
satu, joka kiehtoo,
vaikkei
siihen sen enempää
mahdu

tavallinen päivä...

tavallinen päivä,
aamu ja dransdewin bussi
ja esu,
tuo itäsuomen jälkipala,
ihminen, joka ajelee elääkseen,
muuten vain
itseään siunaillee

hyvyys..

hyvyys on kiromalla taottu,
se tuskanvoilla
voideltu ja
petoksella
vääriin taskuihin
ahdettu

nyystöläntie on maakuntamallinen...

nyystöläntiellä on kuoppa,
monta kuoppaa,
sillä tienpito ei kuulu
aktiivimallisesti
kellekkään, vaikka
palkkalistoillaan on monta
herran istukasta

maakuntahallitus on iso rakennus
ja
siellä asuu kaikki
tyhjyys

ihminen on vaalikarjaa,
eikä muuta tälle ison rakennuksen
tähkäpäille

mut on yksi poikkeus
asukkaissaan,
se viimeiseksi sinne tullut,
häneen varaansa lasken paljon
ja
toivon, ettei muut nyle häntä
tuontuosta

ihminen on hetki...

ihminen on hetki,
keväinen hetki ja sitten
syksy,
pois haravoitava lehti,
jonka talventullen
lumi peittää, jotta siin sais
luistavimmin
luonnonvalo loistaa
ja josta
ketunpoika kiittää,
sillä saahan se siin
kurrenpojan kanssa luistavasti hiihtää

itävalta-unkari ja nyystölän kylänraitti...

tunnistamaton keisari kulkee
hiljaista kylätietä,
on aamu,
mutta ei sillä väliä,
sillä hänhän on kylän ainut
asukas,
tunnistamaton keisari

hän on ainut miespuoleinen
itävalta-unkarin
kuningasperheen jäsen,
muut ovat sukupuuttoon kuolleet tai
sitten vain
istuvat napoleonin kanssa
st´helenan saarella ja juovat
kuninkaallisia juomia

tunnistamaton keisari tuli nyystölään
esun tiluksille
pakoon iivana julmaa ja ruotsin kunigasta
aadolffia,
nämä olivat kieromieliä,
jotka
jahtasivat hänen hienostoneitejään,
onneksi  hän sai lähetettyä heidät ameriikkaan,
trumbin palatsiin

nyystölän tie on keisarin tie,
hänen tiensä ja ehkäpä siksi ei
trafin herrat tuu vetelemään uutta tienpintaa,
koska hällä ei oo äänioikeutta seuraavissa vaaleissa

napa...

ihminen e ole hyvä,
ei edes maukaskaan,
vaan
raakile,
elämän raakile,
vaikka tällä on
napa

kuhmoisten teurastus...

kuhmoisten sairaalaan hyökkäsi teurastaja armoton,
vaikka kuolema oli potilaansa jo
hyvästellyt

kalmin pataljoona
oli saapunut,
pihkala mukanaan,
eikä jumalalta enempiä kysytty

valkoinen totuus
punastui ja siitä pihkalakin
lopulta
raitistui

jätevesiasetus...

jätevesiasetus tuoksuu
yhäkin,
se pintarelle asti tuoksahtaa,
mut
paskojat tipotiessään

aikainen poika...

kuusessa on monta käpyä,
sillä se on
ikikuusi,
luontoäiteen
aikainen poika

isä ja äiti...

ihminen on isä ja äiti,
muut vain
elämän
poikasia

ILMASTO LÄMPIÄÄ...

ilmasto lämpenee,
ja
aurinko tarvitsee aurinkolasit,
mutta
kamalinta on, että
mua
palentaa

nyystöläntie...

nyystöläntie
on
kuoppainen tie,
sillä
elyltä loppui asfalttti ja sen tärkeimmät
herrat eivät tällä tiellä
käy

sirkkojen sukututkija...

elämä on paikka, jossa voi
olla
vaikka sirkkojen sukututkija,
sillä muissa olomuodoissa sitä ei
sallita

karkasivat...

vennamo karkas kepusta,
junger
demareista ja vihoviimein
harkimokin purjehtii kohti
sarasustaan

tyynyttyneet...

aamusta kaik
alkavi,
elämä syntyvi,
vaikka yöt unimailla makoisilla
makoilevi

aamu ain
siristää,
se mieliä
piristää,
jos
unimaat
hyvin
tyynyttyneet

liike nyt....

korporaatiot,
kepu ja sdp
ja
pappispuolue kokkarit
tais saada
tuntoa ihonsa alle,
sillä
liike nyt
nipistää niitten pyllyä

syvin....

aattelen usein huomista,
muistelen menneitä,
jokapäiväisiäkin,
sillä minun
täytyy

keväinen mieli antaa
mahdollisuuden syksyn
satomaille,
talven lumisille hiihtolatusille,
se
antaa elinvoimaa,
semmoista mielenvomaa,
jolla
syvinkin sivujaan kääntää

tuulenkevyt...

ihminen, joka hyvään pyrkii
ja
totuuta kaivaa
joutuu usein
huomisen joutilaaksi,
sillä niin vaikeaa olla
tuulenkevyellä mielellä,
jossa ei tahroja
näy

monet menevät vaan...

ihminen elää aikansa,
toiset tavallaan,
toiset
ajallaan,
joku patsaan itsestään piirtää,
   toisten jäljet siintää,
monet menevät vain

kuuntele...

jos haluat menestyä,
kuuntele,
kuuntele tarkoin
ja
kuuntele juuri sellaisia
puhujia,
jotka harvemmin puhuvat,
sillä siellä kuulet punnittua puhetta

kuningasherttua...

ihmisen ei tarvitse
muurahaiselle morjenstaa,
sillä
muurahainen ei morjensta takaisin,
sillä se on maailman
kuningasherttua

ihminen on elämän harjoittelija, mut
murkku
on
arkkitehti,
jonka pesänrakentamistaidoista kannattaisi
ihmismannen ja ruusinaruustiinan ottaa
koppi,
silloin loppuis homeongelmat ja muut
asumuksiin liittyvät ilmanvaihtoongelmat

muurahaiset eivät ole liittyneet
väestörekisteriin,
ei heidän tartte,
sillä parissa vuodessa muurhainen tekee
kaiken
tarvittavan

ihmisiä on jokunen tyyppi
maailmassa,
mutta muurahaisia on jopa painoindeksilläkin
mitattuna
enemmän,
eikä
heillä ole
ulkomuotoisia ongelmia,
sillä,
niin on heillä muoti samankaltaista

säävaraus...

ihminen on säävarauksella
tehty,
suojapeitteen alusilla
alkuun pantu,
siksi
ei ole ihme, jos synkän sään alusilla
alahuuli
läplättää

kiertelen kylillä...

kiertelen ajankulukseni
kylillä,
entisillä lehmipoluilla, sittemmin
ahkerien ihmisten
kulkuteillä,
nyttemmin
umpeenkasvaneilla kylänraiteilla,
joiden vierustoilla
asuu
entisyys

näen tavallisen tilan, jossa navetta yhäkin
nököttää,
ladot ja muut talousrakennuset kuosissaan,
päärakennuksen pihamaalla
kesälomalaisia,
ahkerien ihmisten jälkeläisiä

elämä muuttuu,
ihminen muuttuu ja
kaikki muuttuu,
on vain hetken aikaa vanha ja uusi,
siksi
minäkin haikeana,
hetken aikaa

kulunvalvonta...

missä on
ihmisen tulevaisuus,
jos hän ei
kuulu
kulunvalvontaan?

elinkelpoinen kunta...

kun kuntaa johtaa,
keskustalainen kunnanjohtaja,
kokoomukselainen
virkamies,
valtuustoa toinen
samanmoinen,
se merkitsee kunnan moniarvoisuutta
ja
elinkelpoista tulevaisuutta,
heh, heh
mutta totisinta totta

Uni...

Uni ei tule
Unettoman silmään,
Vaan
Koko päivän ahertajan

Luonnonlasta...

Ihminen ja kevät,
Kaksi luonnonlasta,
Jotka
Syksyn tullen
Hyytyvät

siipiveikkorotta...

siipiveikkorotta vetelee
kertaalleen syötyä
ja sittemmin
punaviinillä maustettua
hampurilaista nakkarin
kulmalla
  se taputteli humalikkoa
olkapäille, jotta tältä irtoais helpoimmin
yrjö
ja se supatteli tämän korvaan
lempiloitsujaan, jotka saivat
juhlijan oksentamaan kaikki
illastamansa nakkarin kulmalle,
siipiveikkorotan lounaspöytään

nakkikioski...

muurahainen ei väistele
toista muurahaisia,
koska he tietävät
suuntansa,
toisin on ihmisellä,
sillä
heitä ohjataan
nakkikioskilta

petolintu...

petolintu liitelee
pilvihattaroissa,
sieltä se etsii saalistaan,
sulolintua laulavaa, joka pesäänsä
rakentaa

on luonnon lait,
on ihmisten lait,
on

tapiola..,.

tapiola on espoon
pääkaupunki,
ainakin
komein ja mielenmukavin

onnentyytyväinen...

voit rukoilla itsesi
onnentyytyväiseksi,
mutta jos
pirunkengillä
  kävelet,
onnentyytyväisyyttäsi ne kalvavat

työttömyys...

työttömyys on yhteiskunnan
aikaansaamaa,
ihan kokonaan,
vaikka siinä on ihmiselläkin
jotain tekemistä,
Sillä
nälkätauti ei ole
työttömyyteen
iskenyt

keväinen aamu...

keväinen aamu
tuoksuu
elämältä,
siin lintuset oksalta oksalle
käyvät,
laulullansa aamujumpalle
muutkin kutsuvat,
kurrenpojankin, joka unisena
käpyään kanniskelee

oikopolut..

ihminen joka pyrkii
hyvinelämään ei käytä oikopolkuja,
polkuja,
joissa hän välttelisi
todellisuutta

iloja...

hyviä asioita ei ole
liiaksi asti,
siksi kannattaa
sen ensimmäisen kanssa
aloittaa

leskenlehti...

leskenlehti puskee
tienreunan talvisimmasta
kohdasta, juuri siitä kohtaan,
missä koko talvi on kinostunut,
mutta
nyt
kevätaurinko helokkaasti
paistellut,
juuri siinä kohtaa minäkin
kevään koen,
voi kiitos leskenlehtisein

räkäsesti naurattaa...

ihminen voi hyvin, jos
voi
itselleen
nauraa,
mutta hän voi paremmin, jos
oikein räkäsesti
naapuri naurattaa

aikamies...

tuhannet ovat ne kerrat,
kun aikamies
haarukalla on perunoita
syönyt,
eikä niistä sen kummempaa
numeroa tehnyt

lorisee..

kevät on ihan
kova juttu,
sil
silloin leskenlehti
kukkaan puhkeaa,
vaikka hankiset viel
puroissa lorisee

keskustapuolue...

keskustapulue on
iso osa
suomalaisuutta,
ihankuin demarit ja kommunistit
ja muutkin,
mutta
isänmaallisin puolue on
se puoli ihmisessä, joka
ymmärtää neljää vuodenaikaamme,
joka käsittää 1300 itäisen kilometrin
merkityksen,
sen, joka
ymmärtää,
ettei riidoilla rakenneta,
eri edes
aktiivimallia

nurinpäin..

ihmisen ei kannata
olla ain
oikeassa,
Sillä
nurinpäinkin voi ihan
hyvin

hyväkäs...

ihmisen pitäisi muistaa,
ettei hän ole
luomakunnan ainut
hyväkäs,
ei edes ainut häirikkökään,
vaan niitä on biljoonittain,
mutta
ne muut eivät tuota
turhaa jätettä yhtä
paljon

puolitiehen...

elää voit puolet päivät,
jotkut päivät,
mutta miksi jätät
puolitiehen,
sillä
toista elämää ei tuu

johtaja...

johtajallakaan ei ain
oo niin
mukavaa,
on vastuuta ja valtaa,
yllänsä monta
suurempaa herraa vakavaa ,
allansa

monta pienempää,
muttei
yhtään
ymmärtäjää,
sillä
vain tase jotain merkitsee

kohtalo...

kohtalo on
iso herra,
niin iso,
ettei sen isompaa ookkaan,
paitsi muurahainen,
mutta
sehän hallitsee vain
samannäköisiään

kun muistelen...

kun muistelen pitkälle taaksepäin,
näen vain
kohonneita hohdakkeita,
muistan ilonpäivän
asiat,
mutta muut hämärämmin

hevosen ja koiran rakkaus...

jos ansaitset hevosen ja koiran
rakkauden,
kestät myös
vaimosi

luottamus...

luottamus on niin suuri asia,
ettei sitä
saa
väärinkäyttää

valmentajana bedofiili...

urheilussa on paljon hyvää,
mutta juuri siksi sinne
bedofiilitset
valmentajat 
mahtuvat

kartanoromantiikkaa...

kartanoromantiikkaa ei enää
missään
lie,
Sillä
metro halkoo
eteläsuomen pään,
eikä
kartanoita niilläkään main

aktiivimallinen tanssi...

ihmiseet muuttavat
kaupungihin,
koska siellä on kauppoihin
lyhyt matka,
mutta myös siksi,
ettei
tarvitse
aktiivitansseja tanssia
tyhjällä seutukunnalla, jossa ei ole
mitään muuta, kun tekemätöntä
työtä,
työtä, jolla ei ole
työministerin siunausta,
eikä
pääministerilläkään
ole niillä halmeilla
sukulaisia,
tahi ees
serkkuja,
eikä ainakaan pakolaisia

sotapeli...

usa ja Venäjä

kilpaa sotapeliä

pelaavat,

siinä ihminen on nappula,

jolla ei luontokappaleen vertaa,

mut

eu

se apuaan suo,

monen haavat nuoltua saa

kottarainen...

kottarainen kiertelee
ja
kaartelee,
pesäpuuta jaarittelee,
se oksalta oksallee hyppii
ja viimein
sopivan pesäkotonsa löytää,
mut kovin on tienoot
laiduntuneet,
eikä karjaa laitumella näy,
siint
lintu murheissaan,
sillä heil yhteiselo oli ain
mallillaan

luontoäitee...

ihminnen on itsensä
kokoinen,
jos hän itseään suurentelee,
tahi
pienentelee,
luontoäiteetä hymyilyttää

kaalinpää...

kaalinpää ei paljon
virko,
se vain kesästä
ensipakkasiin
itseensä kerääntyy,
sitten pitkin talvea
laatikoihin maistuttuu
ja
salaattikulhossa makuuntuu

mummonkukat..

tuntemattomassa on viileää,
siellä ei kuki
mummon kukat,
vaan sinne mennään lentokoneilla
ja
siellä on
ihmisiä jotka eivät ole käyneet
tarpeeksi kouluja

tyhjänpäistyis..

ilman unelmia
elämä
tyhjänpäistyis

taitava...

tämänpäivän ihmisen
osattava
paljon,
hänen täytyy osata kaikesta
vähäsen,
ei paljoa,
sillä tietototaito päivittyy
koko ajan

ennen riitti, kun olit
pätevä ja osaava
ammattimies,
ennen tehtiin asunnot sadoiksi vuosi,
tänään
lainanmaksun
ajaksi

ennen maanviljelijän oli taidettava
pintaalansa verran,
tänään vain
porkkannamaansa

ennen automiehen täytyi autonsa
hallita,
korjata ja kuljetella,
tänään hän
tietotekniikalla ohjailee

kiitollinen...

tänään olen kiitollinen
kaikelle
eilisille,
tänäänkin, minun on syytä olla
kiitollinen

kulkea...

voit kulkea kaikki
elämäsi hetket,
  voit kaikkialle
kumartaa,
kaiken huomiosi omistaa,
mutta, jos et ansaitse
rakkauden tunnetta,
silloin olet paljosta pois

suurvallat...

suurvallat
teurastavat syyrian ihmisiä,
sillä
heille ihminen ei merkitse mitään,
vaan
maailmanpoliittiset
päämääränsä

suurvallat ruokkivat rikollisjärjestöjä,
jotka teurastavat katu kadulta
ihmisä,
jotka vain
haluaisivat elää
rauhassa

totuus...

totuus on aitoa,
niin
aitoa, ettei,
sitä
kokematta voi tuntea

hermotansittavat...

kylmäsota luotiin atomiaseilla,
mutta vielläkin se
jäätävän kylmää on,
sillä tuolla kaiken lopettavalla
aseella yhäkin
suurvallat hermotanssittavat
maailmaa

västäräkki...

västäräkki on
herraskainen lintu,
sillä on komian harmaa
pyhäpuku just eikä melkein,
eikä se maanmatosille hymyile

ennakkoluuloton...

ennakkoluulottomuudesta
on
moneksi,
toisinaan saa kynsilleen,
useimmin se avaa
uusia ovia,
joskus ihan vain
jätättää ihmettelemään

kokkelipiimää...

ihmiset voivat silloin
hyvin,
kun
syövät tarpeeksi perunamuussia
ja
juovat
kokkelipiimää,
sitä piimää,
jossa klimpit kurkkua kutkuttelevat

vaivat...

aikaisin syntyneet ihmiset ovat
vanhoja,
he
helposti hymyilevät, sillä
hehän ovat
vaivatkin nähneet...

työ...

työ merkitsee ihmiselle
muutakin, kun pelkkää
toimeentuloa,
    sillä se on sosiaalinen
ulottavuus
se tarjoaa kavereita, joita ei muuten
mailla tai halmeilla ois,
työn avulla
availet sellaisiakin ovia,
joita et muuten sulkiskaan
    työ,
se armahtaen väsyttää,
hyvänmielen untenmaille
tyynyttää

kaikkes annat...

kun kaikkes annat,
et enää
muuhun pysty,
et edes
vähäänkään

kippihippiäinen..

kippihippiäinen tanssii
kevät tanssii,
Sillä
hää
on kevään lapsi,
pikkulintunen ikimetsästä,
tuolta nyystölän ikikorven
siimeksestä

muut luontoeläimet
taputtavat tahtia,
tälle
elämän ilostuttajalle,
jonka
isoäitee asuu
brasillian sademetsissä,
mut
kippihippiäinen tykästyi
nyystölän
ikimetsiin,
eikä halunnut palata
sademetsiin,
vaikka isoäitinsä
palas

varpaat...

ihminen on
varpaallinen,
mutta niin on monetkin
elolliset,
mut
ihminen on ainut,
joka niitä ei juurikaan
tarvitse,
muuhun, kuin pöydänjalkaan
osumalla ja
kipuvälähdyksistä
nautimalla

huuhtikuun puoliväli...

huuhtikuun puoliväli,
suomenojan lintulammikolta
kuuluvat kevään äänet,
lintusten,
maa on pakkasharsossa,
aurinko ei viellä tirkistele,
mutta ketunpoika kylläkin

ketunpoika tulee aamiaiselle,
ojennan lenkkimakkaran puolikkaan,
se on hetkessä syöty,
juttelen sille,
sen silmät kuuntelevat,
ymmärrämme toisiamme


pian mulla on ensimmäin startti,
espoon sisäisiä linjoja ajelen,
ajelen,
kuten mulla on ollut tapana
vuodesta 1980

oon elänyt,
huh,
kuinka aika onkaan mennyt,
oonkohan ajassani?

iskelmätähti

iskelmätähti retkahti,
ja hetimitten
kilpailijansa korppikotkanlailla
haaskalla,
jota ei ollutkaan,
sillä kyllä ain sillanpää
sillassa kestää,
mutta ei useinkaan korppikotkat,
joiden kansansuosio perustuukin
toisista elämiseen

tuumailla...

monesti elämä ei mene,
kuten on aateltu,
ei useinkaan,
siksi välillä täytyy istahtaa,
useinkin,
eikä
ain
sittenkään suju,
mut
onhan aikaa tuumailla

käherryin..

En olisi mitään
Ilman
Lounaistuulta,
Minä,
Kaakkoiskulmilla
Syntynyt karjalaispoika,
Joka
Lounais-Suomeen tuulten saatamina vartuin,
Karjalaan
Käherryin

kevät..

kevät antaa
mielelle tilaa,
se penkoo ja itseään tuulettelee,
josko
minusta ennen syksyn tuloa
muutakin löytyis

Kevät saa mukavaksi...

Kevät saa mukavaksi
Kenet vaan,
Se ihmisen ryhtiä
Nostattaa,
Koivunoksankin silmut
Herättää,
Lehmät laitumille laskettaa
Ja siinkin riemu ylimmillään
  Kevät on vuodenajoista
Kevein,
Sil
Talvihan kaiken vei

kärpänen...

kärpänen tanssii
aitan aurinkoisemalla
seinällä,
se on nyt kovasti
iloinen heppu,
eikä sillä oo nyt
mihinkään hoppu,
sillä kevätaurinko antaa sille
ilomielen siivet

kevätpuro...

kevätpuro  lorisee
ilomielellä,
sillä se tahtoo järvenrantaan
palata, sillä siellä on sen koto,
siellä lumpeenlahdessa,
jossa kullerokin
komiasti kukkii,
siellä missä
ranta suolammelta tuoksuu,
siellä on
kevätpurosen koti

leskenlehti...

kevät on odottamista,
semmoista mukavaa
odottamista,
semmoista leskenlehden
kokoista

teryleenivehkeet...

ihminen on unohtanut
itsenä,
siksi hän
vieraita elokuvia katsoo
ja liian usein pyhäpuvussaan
seisoo

ihmisen tulisi palata
juurilleen,
liikkua itsensä kuntoon
ja
teryleenivehkeisiin pukeutua
vain
tilaisuuden tullessa

liian tutut...

liian tutut,
vieraana tulevat,
ahnemielellä kulkevat

käsittänyt...

kun olin ihan pieni,
en käsittänyt
paljoakaan,
   kun olen nyt
isompi,
en sen enempää,
mut siinäpä taitaa elämän juju olevankin,
mitä vähemmän tiedät,
sitä huolettomammin
voit
huomiseen astella

hyvin mielin...

hyvillä mielin elät
mukavimmin,
sillä silloin et kanna
turhaa kuormaa,
vaan sen kannettavaksi tarkoitetun

elonmieltä...

ihminen seuraa
mielissään
toisten elämää,
iloja ja suruja,
mut
ikävyyksiä ennenkaikkea,
ihminen on kuin raatokärpänen,
sillä kumpikin tulehtuneesta
haavasta
saavat
elonmieltä

tunteet...

tunteilla on monta
tuhatta nimeä,
niill on yhtämonta
hetkeä,
elomme tukeutuu tunteiden
käsivarsille ja niit järki
kannattelee,
järki joka joskus hieman hellittää
ja
silloin
tunteiden tuulet tuulettuvat,
itkut vuolaasti pisaroina
poskipäille valuvat

tähdet...

jokaisen ihmisen
alkujuuret ovat
syvällä,
niin syvällä,
että vain tähdet ne tuntevat,
tähdet,
jotka heidänkin syntymäänsä
aikoiihin
tuikkivat

napittaa...

tänään sulla voi sujua
ihan
hyvin,
ehkä huomennakin,
mutta toisinkin saattaa käydä,
siksi kannattaa
ain
napittaa elämänsä tulevaan

sanoa...

joskus tekisi
sanoa kovaakin,
joskus hiljempää,
mutta
ain
on sopivaa
sanoa

kevät...

kevät on unelmien aikaa,
joita pimeät
talvimatkat
mukanaan toi

kevät on helppoa aikaa,
Sillä
silloin vain
vaatteita ja
aatteita vähennetään

kevät on aamuauringon säteitä,
niitä säteitä,
jotka sydämmen syvimpiin
loistavat

pilkulleen...

ihminen, joka ei sanojaan
taivuta,
hän joutuu
sudenneidon pauloihin,
siel on
sanoitta oltava,
mutta virkkeitä punottava,
lauseita rakenneltava,
pilkulleen

leskenlehti...

leskenlehti hymyilee
lumikinokselle,
onhan kevät ja toisen
on loristava
pois,
toisen heleästi kukittava,
kunnes
talventullen osat jälleen
vaihtuvat

hoidossaan...

elämässä kerkiää
tehdä paljon,
niinkin paljon, että suurinosa
siint
on turhan työtä,eikä ne tärkeimmätkään ihan just
ole
hoidossaan

suomi...

suomi on isänmaani,
se on elämäni maa,
ollut koko sukuni pesä,
siksi mitäänparempaa ei
muualla lie

tämä maa on suon ja havupuitten
tuoksuinen,
sillä on
itseppäinen luonne,
niin
uppiniskainen, että
arvonsa tuntee

jana...

hetket ovat varteista
koottu,
kokonainen tunti ajattaa
neljällä
jalalla,
ajan janalla

Esun Runot ja Mietelmät: yksin...

Esun Runot ja Mietelmät: yksin...: yksin, itsesi kanssa, hymyilet, sillä olette tutut

yksin...

yksin,
itsesi kanssa,
hymyilet,
sillä olette tutut

askeleet...

askeleet ovat
tärkeitä,
sillä muuten ei mihinkään
jouduta

Kerimäen kirkko....

Komia on kirkko
Kerimäen mäellä,
Siellä se komiasti elämää
Pyyhittää,
Korkeimman  sanaa viestiää

Kirkko on niin komia,
Et
Sinne on pakko
Hetkeksi istahtaa,
Toviksi seisahtaa

Maailman suurin puukirkko
On ollut ain
Paikka,
Jossa ihminen
Rauhoittuu,
Sil
Niin on mahtava
Vapahtajamme
Pyhättö

lyyhyssä...

ihmisen ei kannata
lyyhistyä,
ei vaikka kyyryssä
olisikin mukavaa,
sillä lyyhyssä ei havaitse kaikkea
mukavaa

elämä on...

elämä on kevättä ja syksyn
jättämää,
elämä on
kuurankukkia ja lumivaloisia
pakkassäitä,
elämä on
näkymiä keittiön ikkunasta,
vaiherikkaita eilisiä
ja
kirkkaita huomisia

jokapäiväinen...

elämä on jokapäiväistä,
yhtäkään ei
voi
jättää pois,
vaikka haluttais,
eikä kahtakaan kerralla voi
elää

keväinen aamu...

keväinen aamu on
elämää,
mutta ilta sen ihananpaa,
sill onhan viellä
talvenhelmat,
jotka viel
heilahtaa,
mut
kohtapuolin suvituulet puhaltaa

kutsuu...

olen aikani,
kuljen kulkuni,
hieman sinuakin seuraan,
mutta
sitten
näkemiin,
sillä iltani on tullut ja aikani kutsuu

joskus...

joskus kaikki on
tehty,
vaikkei ihan olisikaan,
mutta
joskus näin vain on

maistuu...

ihminen on syntynyt keväällä,
kesäkeleillä varttunut,
talvisäillä varttunut
syksyynsä,
jolloin elämä maistuu

ihminen on korvamerkitty,
jottei heitä toisiinsa
sekotettais,
mutta
samaa laumakuntaa sittenkin lie

ihminen on käynyt kuussa
ja
sammunut viinahöyryissä,
uskovaiseksikin on
kerinnyt,
mutta aina selvinnyt,

selvinpäin

ihminen on rasite...

ihminen on rasite
hallitusvallalle,
joka haluaa
talouskäyrät hyvälle puolelle,
etenkin
pienenkunnan ihmiset ovat hirmuisen
kalliita,
sillä he ovat putkenpääsä

syyria itkee...

syyriassa itkee moni
onneton,
mutta heille nauravat
hyvinvoivat,
me
kaikki

ahdin...

kalastaja on luonnon armoilla,
täysin,
mutta vähäsen oman uintitaidonkin,
kalastaja,
tuo ahdin valtakunnan pilkkijä
on
ihan toista maata, kun auton
ahdin

vieraissa tiloissa...

on parempi olla omissa
oloissaan,
kun vieraissa tiloissa,
jossa et itseäs huomaa

ihminen on avuton...

ihminen on avuton, mutta suustuspäissään
isottelee,
oikein herroilleen uhittelee,
kunnes
kintuilleen saa ja syvemmälle
itseensä umpeutuu

tikanpoikanen...

tikanpoikanen haluaisi
kaupunkiin muuttaa,
mutta siellä ei
hälle olisi
pesäpuuta,
kelottunutta
kotopuuta

tikanpoikanen haluaisi kapunkiin
muuttaa,
koska kaikkihan sinne
kulkevat,
maaseudulla humisevat vain
luonnontuulet,
hirvihaukat ja suonsilmäkkeet,
jotka ihmisten lähtiessä ottivat
luonnollisen vallan

luonto ei tikanpoikasta suojele,
sillä se on petoja
täys,
ihminen sentään
jotain varjeleis

Kolkko....

Terveyskeskuksen
Pihamaalla
On
Koko kunta,
Valinnanvapautta,
Sitähän tämä

Linjaautot eivät kulje,
Sillä kouluissa ei lapsia,
Kirkkossa kummittelee,
Mut pappi häippäs,
Sill eihän kukaan itselleen saarnaa,

Kuntapäättäjät ovat
Kohtalon
Hirttämiä

Ydinvoima...

Ydinvoima on
Tehopaukku,
Sillä  on niin paljon voimaa,
Et
Se pystyy roistovaltionkin
Saamaan kunnialliset
Kasvot,
Sillä on niinpaljon
Tuhovoimaa,
Et se saa kaiken elollisen
Sairaasti voimaan

Luokkayhteiskunta...

Tehkööt hallitusherrat
Sitä sun
Tätä,
Mutta älkööt
Luokkayhteiskunttaa
Rakentako

arvokas päivä...

arvokas päivä on
hiljainen,
semmoinen päivä, jolloin istahat
puistonpenkille,
katsot syvemmin elämään ja
hymyilet

luonnontuotteet...

luonnontuotteet ovat
ovat sitaivaan alla,
niin marjat, kun sienimaat,
kalat ja perunapellotkin,
siksi ne hyvältä maistuvat,
mut joskus yskittää,
sillä saasteet ja isommat myrkyt
ovat
niihinkin imeytyneet

siunaako kokoomus köyhän....

siunaako kokoomus
köyhän,
jos hän antaa viimeisimmätkin
tälle?
   siunaako kokoomuslainen
pappi
köyhän kulkijan jolla ei ole mitään
mieltä?

minua pelottaa,
en ole porvari, en
hyvännäköinenkään

aivastelija...

ihminen on aivastelija,
ainakin semmoinen tyyppi, jota
närästää jo
vettä juodessaan

takatalvi...

takatalvi voi yllättää,
mutta vain
hetkeksi
ja silloinkin vapuksi,
silloinhan on ylioppilaitten juhlapäivä
ja
duunarien muistomarssit

ajat on muuttuneet,
duunaritkin toisiksi vaihtuneet,
opiskelijat
ennemmin valmistuneet,
mutta takatalvi on ain
paikallaan

pieni kunta...

pieni kunta
hiljaa voi,
niin hiljaa, ettei kirkonkellotkaan soi,
mutta viimein
kaikki hyvin käy,
silloinkun
kunnan viimeinen
valolamppu sammahtaa,
silloin
rauha kuntaan laskeutuu,
pois on ahneet päättäjät,
jotka eivät edes
hyvästejä jättäneet

maakuntahallitus...

maakuntahallitus
on
iso päättäjä,
mut
valitettavasti pienen kunnan
ääntä ei siellä kuiskatenkaan

kunta ja päättäjä..

kunta, joka ei maakuntavaltuustoon
saa päättäjää,
se voi huoletta
vaakunansa isommalleen
luovuttaa

sote...

sote on valinnanvapautta,
yksilön nykyaikuisuutta
ja se on ilon asia,
mutta sitä iloa
hymyillään vain
asutuskeskuksissa

kunta...

kunta, joka ei kuntalaisistaan
tykkää,
on
virkakunta,
semmoinen, joka
valittujaan hoitaa,
päättäjiään hyvinpäin silittelee

itsetunto...

vaikka minulta kaikki muu menisi,
itsetuntoni ei
koskaan katoaisi, sillä se on
selkäpiihini nakutettu,
mieleeni
tatuoitu ja kehooni
rakennettu

yhteiset varat...

yhteisillä varoilla voidaan
tehdä
mitävain,
niistä
päättäjätkin hyvin voivat
  kansanedustaja ei saa palkkaa,
palkkiota vaan,
joten luontaisedut täytyy olla hyvillä main

maaseutu...

maaseutu ihmisistä tyhjenee,
mutta luonnon viattomista
lisääntyy,
siellä tikanpojalla
on
nyt turvallisempaa,
kun ihminen kerrostaloonsa
lokeroituui

syyria...

syyriassa ihminen
esittäytyy,
mielipuolena,
raaimpana, kuin natsit
aikanaan,
siellä heillä ei tunteita ollenkaan,
vaan hullun tappajan
katsen viattomia ihmisiä
teurastaa

kierrätys....

ihminen pienenee
iän myötä,
mutta vastapainoksi
levenee,
sil luontoäitee tahtoo
ottaa luomansa
tuhdissa kunnossa
kierrätykseen

muurahainen...

kevään ensimmäinen muurahainen
tuli pesäkolostaan
vilvoittelemaan,
se ihasteli hohtavia hankia,
silmissä sulavaa
kevätaurinkoa,
niin, että pitkäkseen pani
männyn kävylle,
jonka kurrenpoika nakksas
puusta

muurahainen haaveili käpysen pinnalla,
se kuvitteli olevansa
muurahaisten kuningas,
joka saisi makoilla kaiket
päivät , sais olla vaan ja kuningatarta hoitelis, mut viimein se
aukas silmänsä ja pesäkoloseensa
palasi,
   on pareen olla se mikä on,
eikä muuta,
ei ainakaan kuningas,
Sillä
se on laiskanmiehen hommaa

suo...

suo on arvoitusten hetteikköä,
siel
suonsilmä
elämmää katsoo,
se vartoilee vierasta jonka se
    mukaansa
ottais,
mut kurjet ja karpalon poimijat
se antaa olla,
sillä näillä on
sinne ain
kulkulupa

mahdollisuus...

kevät on mahdollisuus,
se suo kukkaselle
uuden elämän,
siitä ihminenkin
saa elinvoimaa,
eikä siint
omatunto soimaa

tulevaisuuden vanhempi...

ihmisellä on menneisyys,
sen alkujuuret ovat
entisissä sukupolvissa,
heissä suvun ensimmäisissä,
jotka ovat näköisiäsi, mutta
alkuperäisempää sinua,
heissä,
jotka elivät, jotta sinä muistelisit
heitä,
ihan vaikka hetkisen verran,
sillä itsekkin olet tulevaisuuden
vanhempi

aamu...

keväinen aamu,
pikkusen vailla kesää,
huuhtikuun kymmenes,
pakkashuurteinen aamu jolloin
auringonsäteet niityntakaa valottuu

   tänään on melkein samanlaista, kuin
aikaisempinakin  aamuina,  mutta  tänään
on valoisempaa, kuin muina tämän  kevään
varhaishetkinä ja itsekkin olen hieman kypsempi

tovi...

jokainen päivä valkenee,
vaikka myrskynsilmässä
oisit,
jokainen hetki on hetki,
mut viimein
valkenee,
joten oota vain
tovi

oppi...

käyt kouluja,
toteutat
opittua,
elät ja huomaat muidenkin
ja
huomaat, ettei oppimatta
vois elääkkään

päteväityy...

ihminen päteväityy
eläissään

arokukka...

ihmisestä voi tulla ihan
luonnollinenkin,
vaikka hän
kaupungin synkemmässä
kadunkulmassa syntyisikin,
jos vain hän saa
heti silmänsä auettua
haistella arokukkaa,
tuota elämän ainoaa
luonnonkukkaa,
joka maaseudulle syntyville
tuoksuu
luontaisetuna

rukoilija...

ihmisestä voi tulla
museo,
riippukeinu tahi
autonajelija,
mutta ihmisestä ei voi tulla
herranherraa,
sillä hän on
pohjimmiltaan rukoilija,
katuva rukoilija

arasti...

ihmisessä on tusinnoittain
ajatuksia,
mutta vähän niihin vastauksia,
siksi ihminen arasti
aattelee

kylmä...

helsinkin kaduilla monet kulkijat ovat
eksyneet ,
puistoihin pysähtyneet,
elämään väsähtäneet,
elämä on koetellut,
matkakin
kuluttanut

kuljen ohi,
säälinväreet mieltäni vievät,
en pysähty,
niin on kylmä

arki...

arki on tuttua,
tutunpaa, kuin pyhäpäivät,
sillä niitä on enemmän
ja tuntuvat
tavanomaisilta

vieraskorea...

olet uusi uudessa
toimessa,
olet vasta alkaja, sen monet
ymmärtävät,
muuta jotkut kieroon katsovat,
vaikket heille millääntavoin haitaksi lie,
siinä kateus kukkii,
eikä
vieraskoreuuskaan nupuillaan

syyria...

syyriassa on ihmishenki halpaa,
siellä suurvallat
tuhojaan mittaa,
siel
terroristit verta janoavat

ihmiskunta ei osaa edes hävetä
teurastusintoaan,
se ei ole oppinut
sodistaan mitään,
vaan yhä hulluuttaan kylvää,
toisiaan teurastaen

iltalenkki...

sunnuntai maanantaiksi kääntyy,
mutta viellä on hieman
aikaa,
sillä ilta kuuttahan viisarit viittoilee

teen iltalenkin ressuni kaa,
se tietää, että aamulla lähden taas,
sillä olenhan kauan lähtenyt,
kauan tullut ja
hän osaa
pienistä eleistäni kaiken lukea

koirallallain on syvempi sielu, kuin minulla,
se tuntee syvemmin
ja
nauraakin kauniimmin

loriseva puro...

loriseva puro vie
talvea
mennessään,
laitan puroon kaarnan palan,
jonka puro matkaansa ottaa ja
matkansa päähän kuljettaa,
matkansa pää on nyystölänlahti,
jonne se hetkenpäästä rantautuu

varista naurattaa...

varista naurattaa,
sillä se seuraa
ketunpojan ja jäniksen
kilpajuoksua
   jänis juoksee siksakkia ja heiluttelee
ketulle korviaan, josta tämä enemmän
kimpautuu ja kilpajuoksu jatkuu,
vaikka kettuparalla hiki otsalla
helmeilee ja käpälänsä lyijyn painavat

koirankusettaja...

koirankusettajilla on
oikeus kurkistella
toisten pihoille,
mutta ei oikeutta
kusasta portinpieleen

julkisuus...

jotkut eivät siedä arvostelua,
eivät yhtään,
vaikka ovat
julkisessa tehtävässään
siihen velvoitettujakin

kaikki julkiset asiat
täytyy olla läpivalaistuja,
silloin ikävyydet havaitaan

julkisuus auttaa näkemään,
se paljastaa kuutamourakointia
ja monenmonta laittomuutta

sisäkalusto...

ihmisellä on sisäkalusto,
toisilla ihan kunnossa olevat,
toisten kalusteet
pientä remppaa kaipais,
joillakin ne on jo
perimmättömässä tilassa

ihminen perii sisäkalusteensa,
ne tulee ihan luonnostaan
ja
ehkäpä siksi
niille ei anneta
huomiota

kulkukissat...

kulkukissat ovat kadonneet
sillä,
ne on nyttemmin
kantokasseissa ja niitä
viedään näyttelystä
näyttelyyn

ne ei voi hölkytellä enää
mökistä mökkiin,
eivät saa kermatilkkasta
sieltä täältä,
eivätkä voi
kusasta
rappusten nurkkiin

työmatka...

työmatkat ovat toisilla
pidempiä kuin
toisilla,
mutta
joillakin sinne on
liian pitkä matka,
heille
joilla ei työtä
se matka on
elämänrasittavan pituinen

ketunpoikanen...

ketunpoikanen kurkistaa
ikimännyn takaa,
sillä siellä hällä on pesäkolo,
siristellen se katsoo
tienootaan, sillä kirkas
kevätaurinko hangella häikäsee

ketunpoikasta haluttais lähteä
järvenjäälle,
mutta laiskuuttaan se nojailee
ikimäntyyn,
kunnes sen päähän kopsahtaa
männynkäpy, jonka tikka on kalunnut
ja
nakkas piruuttaan kettusen päähän

ketunpoikanen vetäytyi pesäkoloon ja päätti
siirtää jolkuttelut iltahämäriin,
mutta sitä ennen se soitti palokärjelle, jotta tämä
tukkisi ikimännyssä olevan kolosen, johon
käpytikka sulloo käpysiään,
ryökäle

luonto elää elämäänsä...

luonto elää elämäänsä,
ihminen voi sen
eloaan
rajoittaa,muttei lopettaa,
sillä luonto palaa juurilleen
viimeistään silloin, kun ihminen on
hävinnyt, sillä ihminen ei uusiudu,
kuten ruphontupsu tahi arokukkanen

mahdollisuus...

jos haluat menestyä,
älä kerro siitä muille,
niin silloin sinulla on
mahdollisuus

syyrian teurastus...

syyriassa suurvallat
teurastavat yhtä barbaarimaisesti,
kun isiskin,
nyt
siviiliit pelkäävät kaikkea kolmea,
eikä maailma mitään voi,
evät edes hautajaisiin alennu

sipilän hallitus...

sipilän hallitus laittaa
talouden kuntoon,
heittäen turhat pois,
monet semmoiset ihmiset,
jotka tarvitseat yhteiskunnan
tukea

rotu...

ihminen on rotu,
jolla on sotu,
nimi ja joillakin
omakotitalo,
mut
useat kaikkea vailla
lie

bussikuski...

bussikuski on
ammatti,joka aateloidaan
miljoonan kilometrin jälkeen,
sitä ennen hän sivuluisussa menettelee

rainer friiman...

rainer friiman on hyvä laulaja,
niin hyvä,
että kuuntelen häntä
tuontuosta,
mut
taisto tammi oli parempi
keikkamies,
hän veti lavat täyteen heti

mustalainen...

mustalainen ei ole erämies,
hän on erimies,
kauppias ja kulkuri,
peluri ja autokauppias,
mustalainen on hyvä ihminen,
jos sillepäälle sattuu,
ihan samoinkuin
valkoolainenkin,
joka joutenpäiten manneja moittii

hohtaa...

kevät saa ihmisen näkemään,
vähemmän pukemaan ja vihdoin
hymyilemään,
sillä
hankiset hohtaa,
ihminenhän on luontopojan kasvatti,
hallasoiden ja kadun kulmien
eläjä,
mut
luonto on äiteensä

elämä on lyhyt...

elämä on lyhyt,
kun sen menomielellä
kulkee,
sen hihoihin jotain jää,
mutta
viimein on kulkijakin hyvästit jättää

ihminen onkuin
luonnon muutkin,
aikansa kukkii,
lopuksi ruska hänet koristaa, mut
talven tullen vain hiihtäjän näät

kevät avaa uudet silmut,
niistä elo lehdistyy ja hiihtäjäkin
hankisilla herkistyy

tervaleppä...

tervaleppä tuoksuu
ja
kauniisti näkyy
saunassa,
joka on iänikuinen,
sillä sehän rakennettiin
silloin, kun kekkonen oli ensimmäisen
kauden presidentti ja lipponen kunnon
lehtimies

heitän kauhallisen vettä,
ikikiuas puhaltelee minut
kyyryyn,
kovin on motrakat lämmöt

pakkanen paukkuu nurkissa,
onhan tammikuun poutapäivä,
jolloin tuulikin on hiljaa, sillä pakkanen on ottanut
senkin suojiinsa

autokauppa...

autokauppa on
onnenkauppaa,
siin usein pinta loistaa,
mutta kytkin kurvin takaa jo luistaa,
autokauppias
on
hymymieli, jolla omatunto
ei kolkuttele vaikka
täysromua uutena kauppais

kokoomus...

kokoomus tuntee
ja
vähästäkin hymyilee,
silloinkin, kun heikompaa heikottaa,
kokoomus sen
sadon korjaa,
sadon, jonka kurjan heikko
sille aherrutti

markkaaika...

markkaaikoja jokunen viellä
haikailee,
ikivanhat viellä bilataarista
kaupankäyntiäkin,
mutta kalenterssa on kääntynyt
sivu,
joka elää tätäpäivää