elämänkuivamieli,,,

elämänkuivamieli

kävelee

heinäpellon laitaa,

se ei hymyile,

vaan

vikisee mennessään,

kuten yleensäkkin

 

elävänkuivamieli

ei tykkää heinäsirkoista

vaikka se onkin niiden

serkku,

se ei itseasiassa tykkää mistään,

ei ihestäänkään,

siksi se talsii kuivamielisenä

pitkin peltojen sarkoja

 

elämänkuivamieli oli ennen

iloinen hyppelijä,

mutta se otti itseensä,

kun luontolintu nappas sen

nokkaansa, mutta samassa heitti

mäkeen, samalla kun huuteli, että olipa

hajukasa