mikään ei ole mahdotonta,,,

mikään ei ole

mahdotonta,

ei ylimmän esteen

ylittäminenkään,

sillä

jos tahdot,

niin pääset 

lähteenniemi,,,

pienten hetkien

yksinäisyys

murtaa iloni kyyneleet

hetket joissa

voisin seilata päivästä

toiseen

rantautua jutusta aikamoiseen

ja vihdoin ankkuroitua

hyvyyden lähteenniemen

-luoksesi- 

hetkien hiljaisuus,,,

hetkien hiljaisuus

tuoksuu aamuhämärissä

jotka eivät ole viellä

heränneet

kevätaamun sarastukseen

 

on hetki jolloin

luonto on hehkeimmillään

pikimustan yön

varjona 

 

en puhua saata

tällä hetkellä,

en ajatella

enempää

vaan annan aamusarastuksen

siitä vieroittaa 

 

ihmisen elämä

on

täältä sanoitettu

tunnelmilla valettu,

mut olemme joutuneet

kauaksi pois 

minäkin 

anovat,,,

vilpittömmin katsovat

he

jotka jotain anovat 

arjen pyhimmät,,,

arjen pyhimmissä

ei ole

verhoja,

sillä ne tahtovat näkyä

eilisistä huomisiin,

vaikka sinä nukkuisit 

totuuden sanat,,,

totuuden sanoja

ei tarvitse

selittää

sillä

ne

kuullaan kuten 

sanotaan

kesytetty,,,

ihminen on 

kesytetty

luontoeläin

elämä on vaalean värinen,,,

elämä on

vaalean värinen,

mutta muitakin värejä

saattaa illoin aamuin välähtää

kirkko,,,

kirkko karkas

vähänäkisiltä

~seuduilta

jos voitat,,,

jos voitat

itsesi

~voitat kaikki

padasjoella,,,

loma tekee

aina

hyvää

mutta makiampaa

se on

kahden

kansallispuiston

kielekkeellä

~padasjoella

tarjotin,,

kaikkialla on

jotakin hyvää

ne vaan täytyy

nostaa 

~tarjottimelle

heristää,,

kaikkialle ei

kannata

sormeaan heristää

vaan silloin tällöin

~itselleen

padasjoki on kansallispuistojen pääkaupunki,,

padasjoki on pian

kahden kansallispuiston

pääkaupunki

ja kolmannen kantapaikka 

joten ei hassummin

oo

luontoäitee seutukuntaa

suunnitellut kun lisäksi

päijänteen keskelleen

sujautti 

ainut miinus tulee

siint

että 

hän norpan saimaaseen

ujutti,

mut

mitäpä tuosta,

tietääpä norppa

kaukokaipuun yllättäessä

et mist hää

on

syntyjään

pääkaupungista padasjoelle

parissa tunnissa suhahtaa

ja siint hetmiten lomatunnelmat

virittyy

siellä on lääniä temmeltää

jokamiehenoikeudella

taivaltaa

pääsylipuitta luonnonkauneudessa

vaeltaa

mut jos tahtoo herroiksi

elellä,

löytyy sielt

tuvanurkkaa lämpöstä

luksushuvilaa hetkillensä,

sillä padasjoki tarjoaa 

luontoäiteen luomat

olemassaolollaan

sortikas,,

ihminen on sortikas

luontoihme,

joskus ympäristölleen

pelonlähde,

mutta useimmiten

~he yhtä jalkaa käyvät

suuriin päästään,,,,

suuriin päästään

alentumalla

~pieniä juttuja

pakertamalla

vaurain ihminen,,,

vaurain ihminen

ei ole

tunneköyhä 

kaikki vastustajat,,,

kaikki vastustajat

ovat

heikoimmillaan

-voimiensa tunnossa- 

meninpä minne vain,,,

meninpä minä mihin vain

siellä itsenä nään

joskus väärinpäin

toisinaan eestäkin,

mutta tunnoiltain

olen selvinpäin,

sillä elänhän

hyvinpäin 

verissäpäin,,,

enää ei sodita verissä

päin

tänään soditaan

hyvin

päin,

niinpäin,että kumpikin

hymyilee

ulospäin,

sillä nyt ymmärrämme

luontotalouden merkityksen

ympäristömme merkityksen elämäämme

siksi sodimme

niinpäin,

että yhteinen hyvinvointimme

hyvinvoi

kaikinpäin 

aamu,,

aamu on

vuorokauden

herttaisin retki

kuin

vastasyntyneen hetki

kevään kaunein hetki,,,

kevään kaunein

hetki on saapunut

sillä aamuaurinko

tirkistää

peltoniityn takaa

ison ikipuun

latvuksesen oksan alta,

oksan jolla keinuttelee

viirupöllö,

samalla näen kuinka

joutsenpari laskeutuu

peltosaralle,

silloin kuulen myös

kiurun saapuneen

vaikken tuota sulosoitujaa

näekkään

keväinen hetkeni lorisee

myös maantien ojassa

jossa talvi virtaa

isompaan jokeen

ja siintä nyystölänlahteen

tutut talvilinnut ovat

oksillaan

ketunpoika polullaan jolkuttaa

jänikset sarallaan kirmailevat,

ilveskissan jäljet painautuneet

lumihankeen eikä niitä

kukaan seuraa, sillä tuo jalokissa

on seudun sulokaunotar

jonka kintereillä juoksentelee

vain metsäkarhu isokämmen,

mutta hänkin vain sen vuoksi

että nämä kulmakunnat ovat

niiden piirikuntaa

minulle elämä on pieniä

asioita

luontokauneutta

se on hetkiä jolloin

saan

hengittää luonnollisen

ympäristön tunnelmia,

aistia luonnon elämää

siksi minusta ei kehittynyt

ihmistä joka aavioittaisi

ympäristöään

sanojen mittainen,,,

sanojen mittainen mies

on

kelohongan

sukulaismies 

joskus,,,

joskus asiat

vain

tulevat

ovat ja menevät

eivätkä jätä muistilappuja 

rakkaden syli,,

rakastaa ei tarvitse

suureen ääneen

sillä vain katseen kosketulla

pääset

rakkautesi syliin

kevätlintu,,,

kevätlintu

ilomiellä

pihapuun oksalla keinuttelee

rintansa täydeltä

lauleskelee

sillä

hällä on onni omanansa

pesäkolo takanansa

johon on vienyt

uudet pehmusteet

ja muu tarvikkeet,

siksi hän ilosta visertelee

helpotuksestaan huokailee

saaden keväänkin kanssaan laulamaan 

näköinen,,,

ihminen muodostuu

ajansaatossa

näköisekseen

 

esutsu.blogspot.fi 

ennakkoluuloinen,,,

ihminen näkee

luuonnostaan

näkyjä

sillä hän on ennakkoluuloinen

 

viisas,,,

viisain ajatus on

se mitä ei

sanota 

huomaamaton elämä,,,

huomaamattomasti eletty

elämä

ei jätä montaa

roskasäkkiäkään 

ypöyksin,,,

jos sulla ei olis

ihteäis

-olisit ypöyksin- 

korona,,

korona näytti

ihmiskunnalle

ettei se hallitse

~ edes itseään

alkusi,,,

kaikkien hetkien

jälkeen saavut

alkuusi

vanhus,,

vanhus on

vuosikymmenten kesyttämä

elämänsä eläjä

ikikanto

kestäväinen

luontokaunokainen

jokahetken kestäväinen,

siksi hänen silmissään

loistavat

tyyneyden tyyntyvät

eiliset

siksi

elämänsylinsä on ain

avoin

~elämänraakilaisille

vaikenemalla,,

vaikenemalla

synnytät

murheiden kyyneleet 

kannattaa kumartaa,,,

kumartaa kannattaa

vain

huomisen suuntaan

kiinan talouskasvu,,,

kiinan talouskasvu

aiheutti

koronan 

kiertänyt,,,

kun olet kaikki paikat

kiertänyt

joka kiven kääntänyt

huomaat,

ettet ole

mihinkään ennättänyt 

ihminen laiskistuu,,,

ihminen laiskistuu

levetessään,

hän suorastaan

paikallistuu,

kun tyytyy kohtalonsa

hyvinvointiin 

hyväntekijät,,,

hyväntekijät ovat

maanvaiva

hyvintoimeentulijoille

sillä nämä ruinaavat 

-tuontuosta- 

luonnonheilujainen,,,

ihminen on päivänsä

kuvajainen

elämänsä oheistuotekas

luonnonheilujainen

ja sitten

pienenhetken

muistokainen,

kunnes tulee uusia

luonnonheilukaisia ja asettuvat

entisten

muistokkaisten

nuttuihin

   mutta kukat ovat ikuisia

kuten

puut ja ruohontupsut

sillä niillä on

syvänmaan uumenissa

ikijuuristot

joita koppakuorikaiswt 

vahtivat 

vanha valta,,,

vanha valta on

juurtunut

huomisten esteeksi

siksi he katselevat

uustulijaa

~altakulmien

kykenemättömiä,,,

ne ihmiset

jotka eniten

arvostelevat

ovat

kykenämätömiä

~rakentamaan

aika,,,

aika ei jätätä

vaan sen

~käyttäjät

pilkkireijällä,,,

keväinen aurinko

luo elämänsäteitään

nyystölänlahdella

kallioniemekkeen

reunustalla

~istuskelen

pilkkireijällä nykyttelemässä

on

minun hetkeni

keväinen mieleni retkeni

en juuri kaloja

saa 

mut ahmin

mieleni hyväntahtoiseksi

levollisen

hyvinvoimaiseksi

sillä olen keskellä

elämänkevättä

hohtavien hankisten

loistehissa

jota sinitaivas

kuvastaa

ja näen ensimmäisten

muuttolintujen

saapuneen

elää voi mitenpäin

tahansa,

mutta

näinpäin

on

mukavan

luonnollista

jos tapaat minut,,,

jos tapaat minut

tienposkessa,

käännä kasvoni

taivasta päin

jotta näkisin

matkani pään,

mutta älä pumppaa

kehooni tämänpäivän

ilmaa

sillä olen

niistä päässyt

jos muistella tahdot

muistele arjen

kuvilla

hetkillä jolloin

elämä piiritti

meidät

en kysellyt

tänne saapumisen

syytä

ajankohtaa

en lähtöni solmukohtaa

siksi

jos löydät minut

käännä kasvoni

kulkusuuntaani

syömmein syvyyksissä,,,

ihmisen taivas

on

sisälläpäin

siellä syömmein syvyyksissä

hyväntahdon niemekkäällä,

siellä on hymyjen alkulähteet

tekojen takomot,

huomisten hyvien tuulten

puhaltajat

kauniiden katseiden

valjastajat

siellä

syömmein

syvyyksissä 

kuiskaukset,,,

hennot 

kuiskaukset

kuuluvat

~äänekkäimmät

vain

kuuroille korville

onnellisten hetkien listalta,,,

elinkuin kirjanoppinut

tanssin kuin

palleriinat,

mutten kuvaani löytänyt

onnellisten hetkien

listalta

 

elin kuin oli opetettu

pyhästi,

olin kuin

kaikki sarkapukuiset

jokapäiväiset

ohittelijat

elin

mutta olin elävä kuollut

 

kunnes

lankesin itseni

lumoihin

ja annoin mennä niin että

helvettikin hymyili

saatanat jumaloivat

vasta

silloin

näin itseni onnellisten

hetkien listalta 

allapäin,,,,

ihminen joka uskaltaa

allapäinkin

hymyillä

on

-voittaja- 

varhainen kevätaamu,,,

varhainen kevätaamu

kesäaikaan taipui

tuntia lähemmäksi

juhannusta

siirtyi

mut

luontolintu omassa

ajassaan

keväisiä sävelmiään lauleskelee

kanalan

kukko orrellaan mietiskelee

josko nuo kanasensakkin

aamutoimiin hätistelis

 

palaan yövuorostani

aistien kevään

alkaneen

luontiäiteen heränneen

 

joutsenten äänet kaukaa

kuuluvat,

kiurukin suloäänellään

sarastavaa kevätaamuani

piristää

 

olen uninen töistäni,

mutta onnellinen

tästä hetkestäin,

sillä nämä kevään

ensimmäiset hetket

luovat uuden ilmeen

elämääni

nostattaen mielialaani

sekä saaden mielein pituutta

kasvamaan

elämän kaukoranoja 

katsomaan

 

 

 

 

vasta sitten,,,

vasta silloin

kun olet

~menetttänyt

ymmärrät

kauneus kukkii,,

kauneus kukkii

siellä missä

mielesi

loistaa

mielipide,,

aidoin mielipide

syntyy

~itsestään

itsestään selvyydet,,

elämä on

itsestäänselvyyksiä 

mutta 

kuljemme kaikkien

kysymysten kautta 

Evontiedekansallispuisto,,,

kevätlintu hymymielellä

pesäpuunsa kolosella

lauleslee, sillä onhan

keväiset tunnelmat

saavuttaneet ikimetsässä

olevan honkapuun jossa

lintusen kotokolonen sijaitsee.

 

hän ei sitä itse rakentanut vaan

talvilintu

tikanpoikanen jolla onnistuu

hetkessä naputella jokaiselle

lintuselle kolonen

 

lintu laulelee

onnenrintansa kyllyydestä ja

pian hän saakin oksallensa

toisen kevätlinnun ja he nyt

rintarinnan elämänsä onnea

lurittelevat

 

karhuemo pesäkolosestaan

tuuppaa poikiaan haistelemaan

kevään tunnelmaa

ja ei aikaakaan kun nämä telmivät

hohtavilla hankisilla

niin että isokissa tupsukorva

ison koivun oksanhaarukasta

heräilee päivätirsoiltaan,

venyttelee ja isosti

mesikämmenille

peukuttaa

 

metsälammen jäällä

pilkkimies

ahveniaan narraa

ja onhan hän saanutkin

monen monta soppakalaa

ja reppuaan pakatessaan hän jättää

pienemmät jäälle, josta hetkenpäästä

kärppäemo vie satsin poikasilleen

ja komialle morsiammelleen

 

on elämänkevät tarusjärven

ikimetsissä

tulevaisuuden tiedepuistossa

joka tarjoaa kaikille eläväisille

mahdollisuuden huomiseen

 

 

 

 

odotat,,,

jos vain

odotat

jotain tapahtuvaksi

-ne menevät ohitsesi- 

omat tiet,,,

omia teitään ei voi

enää kulkea

sillä kaikki tiet ovat

    yhteistetyn

demokratisoituja 

mutta

voimme mennä kaistallamme

-mennen tullen- 

opintiellä,,

ihminen on

ain

opintiellä 

-alusta loppuun- 

pahimmat,,,

jos pystyt

hymyilemään

kuvallesi

pystyt kohtaamaan

-pahimmatkin- 

myönteisin silmin,,,

monet asiat ovat

askeleen päässä

käsin otettavissa

syliin ladottavissa

jos vain katsot

myönteisin silmin 

liian pätevät,,,

liian pätevät

ovat

kehnoimpia 

viisaus,,,

viisaus syntyy

kokemusten

kautta 

luonnostain,,,

kevättäni ei korona 

verhota

sillä sen voimaa 

ei kulkutaudit

pysäytä

siksi luonnossain kirmailen

hohtavilla hankisil hiihtelen

luontopoluilla samoilen

luontoäiteen luomuksia ihaillen

,,kevätmielellä kuljeskelen

laulellen lintusten kaa

hyppien jänöjussin askelil

ketunpojan notkeuvella

joka suuntaan

hypellen

tunteeni maisemia

ahnehtien 

oljenkorsi,,,

en elä yhden

oljenkorren varassa,

vaan olkipaalin sisällä 

kevät notkistuttaa,,,

kevät notkistuttaa

luutuneemmatkin mielet

saaden katseet siintämään

kahlitsettomiin huomisten

tuomisiin

siksi luontolintukin oksallansa

parhaita aarioitaan säveltelee

seutukunnalle viestittelee

sortti,,,

ihminen ei ole

jokasään

kestävää sorttia,

siksi vaihtuvat

sukupolvesta toiseen

yksinkertaisesti,,,

kun ajattelet yksinkertaisesti

avautuvat sinulle

monimutkaisuudet

joista poimit

elämäs

lähteen 

taustalla,,,

kaikkien

onnistumisten

taustalla

on

halusi elää

ja katsella enempää 

itsensä vanki,,,

liian usein

ihminen on

itsensä

vanki 

kevään kaunein ääni,,,

kevään kaunein ääni

kaikuu iltahämärissä

nyystölänlahden 

rantamailla

 

on maaliskuun 25:n

päivän ilta,

kauniin keväinen ilta

jossa tuoksuu

elämä,

sen tuulenhenkäys

hyväilee poskiani,

joutsenten lauluttelut

kiurun suloäänet

antavat hetkelleni

kevään

elämäni kevään

 

heinjoki virtaa

vaahtopäisenä,

katson kaarnanpalaa joka

seilaa vuolaavassa virrassa

selässään

vesikirppu

joka on

ollut kaarnan kyydissä

hämeenlinnan sivuojilta,

luritellut läpi evon kansallispuiston

ja viimein ohjautui heinjokeen,

jota myöten se rantautuu

nyystölänlahteen

kotisatamaansa 

ihminen rakentelee

elämänkorkeita

kerrostaloja,

mutta ei pysty

luomaan elämänvirtaa

joka jatkuu keväästä toiseen

tiputan edellisvuotisen vaahteranlehden

vuolaaseen virtaan,

hetmiten sen kyytiin istahtaa

sammakko,

jonka herätti sama kuin minutkin

kevät

 

 

jokamiehenoikeudet,,,

jokamiehenoikeudet

ovat

lakiin

kirjoittamattomia

oikeuksia

siksi ne maistuvat

 💚 tavalliselle tallustelijallekkin 

veltoille,,,

valta on

vastuuta

ja

velvollisuuksia

siksi se ei veltoille sovi

 

luontolintu,,,

luontolintu pajukossa

laulelee

hyviä mieliään huutelee

        kuuntelen

aistin vaikken saa koskea

sillä hetki tuntuu

hyvältä

mieleni syvältä

 

lumipenkat purosina

solisevat

pientareilla 

     kohistelevat 

huomaan

mustarastaan keltanenäsen

mustaturkki touhukaisen

   tervehdin katseellani

ja näen kuinka

puron solina kiihtyy keväisen

vaahtopäänä 

purottuen

lammikkoon

jossa vesisirkka taidokkaasti

luistelee 

syliään enemmän,,,

ihmisen ei kannata

ottaa syliään

enemmän 

ihminen tarvitsee,,

ihminen tarvitsee

elääkseen

vain

   padasjoenleipomom

ruislimppuu

ja hetkenverran aikaa

ihastella kahta kansallispuistoa

sinivetisen laivarannan laiturinnokasta 

ihanin hetki,,,

ihanin hetki

 on sellainen

jolloin vain

olet 

voimissaan,,,

rakkaus hymyilee

vain

voimissaan 

iloinen kesäkärpänen,,,

pien iloinen kesäkärpänen

tanssii

kevätsään hankisilla

hohtavaisilla ojien pientareilla

elämänsä kauneilmmalla kevätmielen

tanhuvilla

karttellen kaamoksen

kurtuttamia mielenpäitä

niitänäitä

mielenpäitä

jotka kumarassa suuntiinsa

kulkevat

pahaamieltään taluttavat

kaunainenmieli,,,

kaunainenmieli

myrkyttää

myös 

  kaunottajan

sillä se on ihmismielen myrkyistä

lamaannuttavin 

kuusikko,,,

kuusikossa vilistävät

mustarastaat saavat kevätmielen

myös muihin luontometsän asukkaisiin

 

oravanpoika heittelee kuusenkerkkiä sinnetänne

napostellessaan tuota herkkujen herkkua,

käpysetkin huoskii sinnetnne

niistä jokunen napsahtaa jänöjussin etehen

josta tämä volttihypyllä hankisille kirmaamaan,

jossa saa kaverikseen ketturepolaaisen jonka kanssa

kunnon juoksukisan ottaa

 

pian kettu häntäänsä olallaan kannattaa

sill kyllä jänöjussi taitaa juoksuspurtit ja

kaikenmaailman pellehypyt,

siksi kettupoika pesäseensä huilaamaan

konttailee 

 

varis kuusen latvassa seutukuntaa

tarkkailee

havainnoistaan muille viestittelee,

mutta tänään sillä ei le ollut

mitään kerrottavaa,

sillä kaikki kuusikossa

kevättouhuissaan lymyilee 

ihmisen kevät,,,

ihmisen kevät on

kauneimmllaan

talvipakkasten

aikaan

sillohi kun

tähdet kukkien tuikkivat 

  sillä sillohi et ole

paljasvarpainesi

suvipellon niittysillä

kesämielen aatoksilla

kevätaamun sarastamilla

usvaisilla pihanurmikoisilla

etkähä

ratamoiden täyttämillä

aittapihaton polkusil

vaan tähtiesi kukittamana

kuutamos silloil

luojani kuva,,,

tänään olen suurin

vahvin 

etevin

mutta huomenna voi asiat

olla

toisin

niinkinpäin etten ole

varjoni mitta,

en askeleitteni pituinen

en edes tyhmäneteväkään

siksi

kumarran hetkisellein

luontoni kuvaajalle 

hyvinvoinnin hinta,,

hyvinvoinnilla

on

hintansa

~pahoinvointi

ihmisen eräretki,,

ihminen on

~eläissään

elämänsä eräretkellä,

muut ajat he viettävät

maantomussa ja yläilmoissa

jokainen aamu,,,

jokainen aamu on

uuden

alku

entisten saattaja

hyvänpäivän tuttu

jokainen aamu

antaa uudet päivänsäteet

hetkilles

huomisten mahdollisuudet

haaveilles

jokainen aamu on

lahja,

jota et anomalla

saa

sillä kaikki aamumme

ovat korkeammassa kädessä

muuttuva yhteiskunta,,,

rattori vei

suomenhevosen

työt,

motot metsureilta

elannon,

verkkokaupat jättivät

kivijalkakauppiaat kiertelemään

nettiviidakosta

päivän tarjousta

järki,,,

järki ei

suutu

arkinen aurinko,,,

arkinen aurinko on

pilviverhojen takana,

mutta aurinkoisina

hetkinään paistaa sielujen

mieliin

teot,,,

teot ovat

usein

tekemättömiä

esimerkki,,,

paras esimerkki

ei ole

silitellyn

sliipattu,

vaan arjen kuvajainen

aloittamalla,,,

aloittanalla

tänään

kerkiät

huonenna

toisiin

alotuksiin

kääntämällä selkäsi,,

kääntämällä selkäs

vaikeuksillesi

ne ovat aina

edessäsi

keväänlapset,,,

keväänlapset ilosta

elävät

hymyhuulin huomisiaan

tapaavat

sillä heillä on rinnassaan

elämänuskon riemua

kevätsäteiden nostattamaa

elämäniloa jota ei

kaamoksen kalseat tunnelmat

sammuttaneet

sielun kauneutta,,,

sielun kauneutta

ei voi muodikkasti

kammata

tyylikkäästi meikkailla

sillä se syntyy 

sydänjuurten

~lähteillä

kevätmieli,,,

kevätmieli

on

kevyinmieli

turha on surra,,,

turha on surra

ammatikseen

turhempaa iloita

vaivan 

vuoks

sillä olethan elämäis lapsukainen

pienen hetken esikoinen

taivaanrannan sininen hetki

joka on pukeutunut sinuksi

hetkesi lapseksi

ainokaiseksi elämäsi retkeilijäksi

tuokioiksi jolloin voit elää tuntojeis

iltanuotiolla

vihellellä vastarannalle

rakastaen

hiljaisuutta joka tyynesti koskettaa mieltäsi 

luonnon hyvikset,,

luonnosta löytyvät

kaikki

hyvät ja pahat

siksi ihmisen tulisi

elää kestävänkehityksen

mukaisesti 

jollekulle,,,

turhia askeleita

ei ole

koska silloin paikka

aukeaa jollekulle 

ihminen ja muurahainen,,,

ihminen ei ole

jalokarjaa,

vaan tasapaksua

vipeltäjiä,

he olevat lähisukua

muurahaisille, mutta

eivät ymmärrä 

muurahaisten tapaan että

yhdyskuntia ei pidä perustaa

kaupunkien keskustoihin,

sillä siellä on monia viholaisuuksisa,

pahimpana tarttuvat taudit 

hyvät asiat,,,

hyvät asiat

lumipallopyörittyvät

kunhan ne 

alulle pyöritellään 

tarttuvat taudit,,,

maaseudulla on

väljempää,

siksi 

tarttuvat taudit

koputtelevat ensiksi

asutuskeskuksiin 

unisilmäiset,,,

elämänaamut ovat

kauniin unisilmäisiä

keväisiä auringonsiristyksiä

luontolintujen laulusilla somisteltuja

kantohankisten hohtavisilla liikuttavaisilla

hymytetty

siksi minäkin kipasen kevyinmielin aamulenkilläin

vailla elämän painajaisii

turhien asioiden peittämii 

   askeleeni ovat elämänaamun keveät

mieleni keväätaamussristyksillä

kevennetty 

siksi matkani kulettuu kevyesti,

hymykin irtoaa pelkästä hyvänolon tuntehesta

 

 

luonnonmetsä,,,

huuhkaja  huhuilee

tarusjärven takametsässä

ilvesemo kiertelee

lumisella rinteellä

karhunpennut

pyörittelevät

kärrynpyörää pesäkolosensa

etupihalla

jossa ikihonka vartioi seutukuntaa

tarjoten pesäkolosen kololinnuille

sekä latvuksensa pöllöille jotka

tutkailevat eväitään

käyskentelen usein näillämain

sillä täältä löydän luonnonrauhaa

hetkiä jotka eivät ole kiireenvaltakunnallisia

kaikkein suurin,,

kaikkein suurin

on aina

tavoittamatta

kertayksilö,,,

ihminen on

kertaloyksilö

alusta loppuun 

matka,,,

ihmisen

matka

on

elinikäinen 

pajunkissa,,,

kevään kaunein kukkanen

on

pajunkissa

joka hohtavien hankisten

ojanreinoilla

kukkien heiluu

 

se ei maljakoissa

kuki

vaan

rintehillä keväisillä

mielenmukavaisilla

tantereilla

kahellen ilomielen

rientäjiä

luontolintuja ja punaposkisii

hiihtäjän sivakoita

taivaanrannan piirtäjiä 

 

 

arjenkuva,,

elämä on

arjenkuva,

huominen ja eilinen

joka heijatuu

tähän hetkeen 

huomistaan,,

ihminen elää

huomistaan varten 

sisustaa,,,

hetkeäsi et voi

rakentaa

vaan sisustaa 

sanojen katseet,,,

sanojenkatseet

hetket luo

tunteet nuo

jotka sisustavat hetkien

ensikatseet

hetkisten tuokiot

koko elämän nuotiot

elämämmämme retket

sillä 

sanojenkatseet

kuuluvat tunteiden

syvimpiin

 

elämänkevät,,,

hauras on

keväisen

hetken tuoksu

raikas ja elämänmyönteinen

aamuusvainen sarastus

kaunis on katseensa

kosketus

hällä

elämänaamun ensihetkellä

yön peittämällä

päivän alkajaisella

luontolintujen herättäjällä 

 

aamulenkilläin tapaan

muitakin

kauniin hetken

heränneitä,

ketunpoika hankisil jolkuttaa

jänöjussi hänt juoksuttaa

pajunkissat kukkivat

kevättunnelman kukkaa

eikä varis löytöjään hukkaa 

vaan raahaa sen pesällensä,

ikikuusen latvukseen 

 

werhon kauniit pellot eessäin siintää

nyystölänlahti luokseen pyytää,

mutta jatkan matkaani

tienvartta pitkin,

tuota 

elämänaamun tietä

kevään tietä

jota on nähnyt monet keväät

ja ain tyylillä

tarjonnnut elämänkevään

ensihetken

tunnelmat 

tyylillä,,,

kun teet hommas

tyylillä

eivät selittäjät

selätä 

johdaksissa,,,

yhteiskunta muuttuu

vieraammaksi

sillä

ihmiset eivät enää ole

sen johdaksissa

 

ajatus,,,

ajatus

on

kipinä,

joka laukasee

maanvyörymät 

rehelliset ihmiset,,,

rehellistä ihmistä ei

olekkaan

toiset vain

pukeutuvat

siksi 

kylmäelämänselkä,,,

kylmän elämänselän takana

piileskelee lämmin

huominen

se tarvitsee vain katseesi

kiintyvän tuleviin

mahdollisuuksiin

 

ennakkoluuloton

polttaa näppinsä

usein

mutta

hän on useimmiten

elämän kullankaivaja 

yhden kerran ihminen elää

kissa yheksännesti

 

iheksein,,,

en mä mistään mittään

tiedä

aavistelen vain

aavistelen ja nuuskuttelen

ihheksein innovoin

hyvinilmein

tuultentakaisia

havannoin

ja niistä pilvilinnojain

rakentelen

   salaa toivon

varjosi kuvan peilautuvan

rannoillein

kohillein

jolloin voisimme yhdessä

linnojamme laajentaa

elämämme kuvaa somistaa

 

 

jalkineet,,,

eilisillä on huomisten

jälanjäljet,

jos ne kävelevät

samoilla jalkineilla 

ahneet,,,

ahneet eivät 

menesty,

sillä heillä ei ole

-alinta rappusta- 

mahtavat voimat,,,

sanoilla on

mahtavat voimat,

mikäli ne kuuluvat 

epätoivonvaltiaat,,,

jos kunnanvaluuston

enemmistö

on

epätoivonvaltiaita

niin

~surkeus kukkii

kevät kukkii,,

kevät kukkii

keväisenmielen

keveällä tiellä

jossa mieli ei rajoitu

tyhjänhiljaisuuksiin

vaan siel ikimetsän

pientareilla luoja säteilee

onnenaikojaan

jotka käyvät luonnollista

tahtiaan

radio,,,

radio

on

paras

televisio,

sillä siin

kuuntelija saa

olla päänäyttelijä

pikkujuttuja,,,

elämä on

pikkujuttuja

hetkiä

jotka

saapuvat yön jälkeen

pullataikina,,,

pullataikinaa

on

alustettava

tai muuten siitä

ei tule

~känttyäkään

susi,,,

susi ei ole

vaarallinen

ihmiselle

~mut ihminen on

monelle

hampaaton,,,

hampaattoman

suusta

totuus

kuullan

täydellinen,,,

ihminen ei ole

täydellinen

~onneksi

sillä silloin

meillä ei olisi

toivonkipinääkään

elämän kylmälinnassa,,,

elämän kylmälinnassa

asustavat ihmiset

jotka eivät

tahdo nähdä

päivänsäteitä,

siksi

moni asia ei kumarru

etuajassa

lehahtelet,,,

miksi muillemaille

lehahtelet

kun lähelläs on

luontokauneutta ympäriinsä

on luonnonhelmaa

huvipaikkoja huittisissa

lapinsirkan rintehillä

evontiedepuiston syvyyksissä

päijänteen saaristoissa

kelventeen syvävänteissä,

sieltä kolin korkeuksiin kipittämistä

saimaanaalloille

norppavesille

ja komioita oopperoita savonlinnassa

hiljentymistä maailman suurimmassa

puukirkossa

käyskennellä kaunihissa punkaharjulla,

tuolla elämän alkulähteellä,

mutta ennenkaikkea

ei kannata sivuuttaa onnenhetkiä

padasjoen kunnassa 

tuossa päijänteen helmen

tyysijassa

rakkaus,,,

rakkaus on

tuntemisen

arvoista

vallan suurruhtinaat,,,

valtaan päässeet

eivät halua 

uusia jakajia

siksi kaikki on

~eilisen suuruista

villieläin,,,

villieläin on

jaloluonteisin,

sillä vain se

ymmärtää

vapauden aatteet

vain nälkäinen,,,

vain nälkäinen

tietää

ruuan merkityksen

rahat saa riittämään,,,

rahat saa riittämään

kun sijoittaa ne

tarvitsemaansa

kaikenmaailman asiat,,,

ihmisen ei tartte

tuntea

kaikenmaailman asioita

vaan

ainoastaan

~itsensä

kiire,,,

kiire on

elämän

merkki

ihminen on selviytyjä,,,

ihminen on

erinomainen

selviytyjä,

mutta koppakuorikainen

on ainoana luojan luomana

pystynyt pitämään

alkuperäisen

~pesäkolosensa

luontoni on isäntäin,,,

luontoni on isäntäin

arvokas

ylläpitäjäin

siksi hänet vaatettelen

päiviini saattelen

huomisia aattelen

   kuletutan 

häntä maailmanääriin

työhön ja vapaitten hetkiin

luontoretkiin

mutta ennenkaikkea

talvisille pilkkireijille

nytkyttelemään

ahventa körmyniskaa

jalokalaa matikkaa

   luontoni on

elämänkaverein

tuttuni ja tuntematon

sillä aina löydän

hänestä uusia ulottuvaisuuksia

siksi haluan elää

laidalta laitaan

ja hymyillä itkujenkin jälkeen

vaikeat asiat,,,

vaikeimmillakin

asioilla

on heikko kohtansa

sillä

~ne ratkeavat

on helpottavaa,,,

on helpottavaa

kun huomaa

olevansa

vain

~itsensä

kysymykset,,,

kysymyksiin joihin

ei ole aikaisemmin

vastattu

ovat

hyviä kysymyksiä

kauniita unia,,,

kauniita unia

kultasein

hyvänyönsuukkoja

peitollinen

kauniita sanoja tyynyllinen

nuku hyvin pienokaisein

aattelen sua tähtitaivaan

tähtösten lailla

unelmoivan kuun katseen

alla

nuku hyvin kultasein

jotta aamusi valkiaisi

elämänkeväänä

kauniiden vapauden säteinä

hyvänolon hymyposkisina

kevyt olo,,

viattomalla mielellä

on

kevyt olo

omenapuut,,,

omenapuut eivät tuota

omppuja

ikimetsien salokorpien

kätköissä sillä ne tahtovat

nähdä

~haukkaajansa

varas,,,

varkastkin on ihmidiä 

mutta poliittisen vallan

varastajat ihan

~kehityslapsia

valtuutettu,,

jos valtuutettu aktivoutuu

vain vaalien

lähestyessä

hän on

juuri se jota ei pidä valita

hiljaisuus,,,

hiljaisuus riisuu

valehtelijan

autokaupan epärehellisin osapuoli,,

epärehellismpiä

osapuolia

autokaupassa

on

~uskovaiset

hiljaiset tunteet

hiljaiset tunteet eivät

hymyile

kiroile

eivätkä hypi tasajalkaa

sillä niillä ei ole

myrskymielen laineita

vaahtopäitä

vaan

ovat

arkesi tasapainottelijoita

pyhiesi tyynnyttelijöitä

elämäsi 

pystyssäpitäjiä

merkkivaatteet,,,

merkkivaatteilla

et voi kävellä

kuvasi eteen

sillä 

niissä ei ole

~kokoasi

elämänlähteet,,,

kun alennut vaietun

hetkesi

edessä

näet

kuut ja tähdet

elämänlähteet

joista saat hyvyyden virtaa

hetkiisi

elämänmatkoihisi

jotka näyttävät

yksinäisyyden harmailta

äänettömiltä kuiskauksilta

joissa ei 

toivonkipinääkän

kevät sirkuttaa,,,

talvilintu

kevättä sirkuttaa

höyhenpeitettään puistattaa

sillä kevätaurinko mukavasti

rintaansa lämmittää

pian koko pihantienoon

lintuset keväisesti laulavat

kurrenpojat petäjäpuuta

kiertävät

varis itseään 

hohtavalla hankisella

peilailen

keimailee

ketunpoika suutuspäissään

kärrynpyörää pyörittää

sillä se ei

saanut jänistöpöhäntää

leikkiinsä vauhdikkaaseen

vaan jänö uuvutti sen

kilpaa juostessaan

tien poskessa 

kevätpuronen

lorisee

pinnallaan sinisorsa

veneilee

hyvinmielin uiskentelee

sillä onhan pitkä

talvi kääntynyt

kevääseen

joka jokahisen

mielenrintaa kohottaa

kiinasta leviää,,,

kiinasta leviää

ympäri maapalloa

~paljon salakavalaa

hyvänmielen puvustaja,,,

elämä tarvitsee

hymyilläkseen

paljon

vastatuulia

hetkiä jotka eivät halua

päästää elämänvaloa 

luokseis

mut jos saat pisaraisenkin

verran myötätuulta osakseis

hyvänmielensäteen otsalleis

olet elämäsi kukoistaja

hyvänmielen puvustaja

liian hienosti,,,

liian hienosti

suunnitteltu ei kestä

päivänpaistetta

päivänselvät,,,

vaikeimmat

asiat

ovat

helpoiten

ratkaistavissa,

sillä niiden asiat ovat päivänselviä 

kahtelevat,,,

ihminen on luotu

kahtelemaan

pieniä hetkiään parsimaan

päivästä päivään menemään

olemaan

.kahtelemaan seuraavan päivän

sarastusta

ohikulkijoita joilla on

kiire hännän alla

vaikka silmänsä

hikisinä sikinsokin

.ihminen luotiin

tuossa tuokiossa

sivumennen,

siksi heistä tuli luomakunnan

.kahtelevia

ikipuu ei lähesty

ihmistä

sillä hällä on

syvät juuret

olemassaololleen

ihminen on irtonaisempi

siksi he hakeutuvat

heikkoina hetkinään

ikipuun luo 

sitovat kätensä rungon ympäri

ja .kahtelevat.

kukkakaunokaisten maljakko,,,

et voi elää

elämättä

joutumatta

saapumatta.et voi elää

pettymättä

iloitsemasta

sillä elämäsi on rakentunut

menemisille

tulemisille

hurjan elämän tuulisille

tyynten aatosten suvannoille

kesäheinäniittysille

talvipakkasten pakastamille hankisille

kielomeren rantamaille

.kukkakaunokaisten maljakoille

itsesi syvimpään

tuntojeis sopukoihin

jossa mennään tullaan

elämäis syliheis

patsas,,

jos ihmistä ei

haukotuttais

hän

olisi patsas,

tahi melkoisen ilmeetön

perusmenijä 

tuuhertaja,,,

ihminen on

aikansa lapsi,

toiset eilisiä,

jotkut huomisten,

mutta useimmat tämänhetkisten

 

eniten virheitä tekevät

tämänhetkiset,

vähiten huomisten,

tositunarit

ovat eilisiä

 

ihminen elää ajastaan,

ei eilisistään

ei tulevistaan,

siksi ihminen näyttäytyy

joskus hikipäisenä tuuhertajana 

-huomennakin-

yömyöhään,,,

keväisin herää

monta

mukavanjuttua

jotka ovat olleet

pitkäntalven kaamoksessa

heräävät kuten kevään kukkaset

silmut

puroset jotka lorisevat

jokisissaan,

sillä keväällä elämä alkaa

vaikka se syntyisikin

yömyöhään

 

suuri hyvyys,,,

suurta hyvyyttä ei ole

on

vain

jokapäiväisten

hetkien

-sattumia- 

asiat etenevät,,,

asiat etenevät

kun

~ne ymmärretään

oikein

kotikärpänen,,,

mun kotikärpäseen ei korona tartu

sillä se uskoo vain kärpäslätkän

tuhovoimaan

en ole hennonnut

tuota pikku paskiaista nitistääkkään

kun on noin sinnikäs.

se surraa lampunvarjostimessa

tuttuun tyyliinsä

aamusta iltaan ja välissä niissäkin yhtä aikaa,

se on paskonut siinä koko

talven eikä oo mennyt

edellisten talvien tapaan

tapettien väliin nukkumaan

~nytkin se kattoo mua

viattomilla silmillään

ja tahtoisi vissiin hypätä

pullapalaselleni mutta katseeni

estää sitä innostumasta liikoja,

siksi se tyytyy venailee

murusia jotka tippuvat suupielistäni

tästä tulikin mieleeni lapsuudenajat

kun pappani suomenhevonen söi 

kuoriämpäristä ruuantähteitä,perunoita,omenia,porkkanoita ja mitä lie,

urho hevosen turvasta tipahteli sillointällöin

jotakin maahan ja mummon kolme kanaa kyttäsivät jämiä ja nokkivat ne hetmiten.

siksi kai tuo kärpänenkin saa 

täplitellä tuon vaalean varjostimen

hakuamallaan tavalla

numerot,,,

numerot keksittiin

siksi että mentäisiin

ylöspäin,

kertotaulut siksi 

koska ei jaksettu

ynnätä

jakohommat

perintojen

vuoks

etukäteen,,

eilisiä et voi elää

uudelleen

etkä

huomisia

etukäteen

mutta tänään 

~voit

kielonkukkaset,,,

elämäni on

kielonkukkasia

kesäniittyisiä unelmia

arjen aherruksia

menemisten tulemisia

hetkiä joiden yli on

kiivettävä jotta saapuisin

metsäpolkujen tunnelmiin

tähtihetkiini joissa loistaa

hento katseeni

laskevanauringon maahan

aamuuniseen huomiseen

kuvat,,,

kaikki kuvat

eivät mahdu

raameihin,

eivät ainakaan

-elävät -

Nyt ratkes Padasjoen pulmat,,,

tänään sain salakielisanoman jossa

ystäväni pohjoiskorwan johtaja

tiedusteli kuinka voin

näin keväänkorvalla.

kerroin, että ok. 

töitä teen kuten ennenkin

ja nyt olen kuntavaaliehdokkaana

vasemmistoliitonlistoilta

sitoutumattomana.

hän ihmetteli etenkö mahtunut mihinkään

muualle, kerroin että halusin olla ehdokkaana

listalta jolla ei ole menneisyyden tahroja

eikä tuo lista kuulu kunnan 

saattohoitoryhmään

 

suuri johtaja on käynyt usein luonani

ja olemme viettäneet

vapaa-aikaa

tulevilla evon tiedekansallispuiston

seutuvilla,

kelventeellä ja seilailleet pitkinpoikin 

päijännettä.

 

hän on ihastunut kuntaamme

ja päivitteli että jospa

hälläkin olisi tälläinen luonnonpuistojen

kokoonaisuus jossa on puhtaasti luonnonluomaa

arkkitehtuuria

 

kerroin ongelmistamme, että lähipalvelut rapistuvat

väen vähetessä, eikä matkailukaan ole ympärivuotista,

joka toisi kassavirtaa paikallisille yrityksille 

 

sovimme, että tapaamme jälleen

juhannuksena ja vietämme sen

juhannuskokolla sinivetisen

päijänteenhelmen kainalossa padasjoen nyystölässä 

iänikuinen sukujuuri,,

ihminen on vanhaa

sukujuurta,

ihan sieltä

alkuaikojen mahdikkaista

lähtöisin,

mutta nyt ajautuneet

tämänpäivännäköiseksi

nahjukkaisiksi

eivätkä osaa enää

latvustanssiakaan,

tuota sademetsien niin kuuluisaa

ajanvietettä jolloin hypittiin

sadan metrin kotkeudessa ja 

syötiin pananii 

ihminen tarvitsee toistaan,,

ihminen tarvitsee

toistaan

kauppaliike

-enemmänkin- 

katsastuksesta seuraavaan,,

tavallinen ihminen

elää

tilipäivästä

toiseen

katsastuksesta seuraavaan 

kiertoteitse,,,

kiertoteitse

eletyltä elämältä

on

jäänyt

kokematta

-koti 

kokoaan suurempi,,

ihminen ei ole

kokoaan 

suurempi

vaikka toiset

näyttävät siltä

elämänkevät,,,

kertaheitolla ei kannata

kaikkea

~elämänkevättä

siivotessaan heittää

vaihtolavalle,

vaan kannattaa jättää

jotain

muisteltavaa

näkee,,

ihminen näkee

enemmän

kun

~koskettaa

mieliksi,,,

elää voi monella

tapaa

mut

paras tapa on

elellä

itsensä mieliksi

evon tiedekansallispuiston ainoa mökki...

erämaamökki kyyhöttää

pienen lammen rannalla,

kansallispuiston syrjimmäisessä

kolkassa,

jossa luonto on

elämänherra

taivaantähdet luojansa

silmät,

kuu ja aurinko

tunteitten jumalia,

mökin ainosta ikkunasta

loistahtaa

kynttilän valkiaiset

valonkukan loistokaiset

valkioitten ilomeret,

oven rakosesta

tuoksuu porokahvin

tuoksu.

 

sisällä vanha mies

vahailee saappaitaan

muori alustaa leipätaikinaa

kissa pitkin pituuttaan

makoilee uuninpankolla

ukon karvahatussa,

jonka muori teki joululahjaksi 

ukolleen ketun nahasta,

sillä tämä vanha viisas kettu

oli testamentannut itsensä hälle,

kun aikansa koittaa

ukko oli ketun

paras ystävä jonka kanssa

he kiertelivät ja samoilivat

pitkin erämaata etsimässä

sapuskaa. kettu hankki

ukolle liharuuat,

ukko taasen lammesta kalaisat

kalaherkut

 

mökki sijaitsee

evon tiedekansallispuiston

aivan laitimmsaisessa

kolkassa,

jonne ei pääse muutakautta,

kun kulkemalla ikimetsien

laitimmaista reunaa,

sitä reunaa jossa kulkevat

myös tarusjärven villieläimet,

nuo aidot alkuperäiset

jumalattomien kohtaloiden

jälkeläiset,

siksi siellä ei muita ihmisiä 

käy eikä näy,

mutta huomenna

ukon ja muorin vieraaksi

tulevat suuren yliopiston

tutkijat jotka haluavat

nähdä tämän luontokauneuden,

jossa luonto on saanut olla

elämänsä rauhassa 

iät ja ajat, sekä huomistenkin

tulevaisuudet,

sillä tämä alue on

luontoäiteen koti

 

ukko kävi aamupäivällä

tiedottamassa metsän eläimille

että hälle saapuu vierahia ja

toivoi etteivät nämä

säikyttelis

kaupunkilaistulijoita,

jotka eivät ole koskaan tavanneet

luonnossa eläviä luomakunnan suuria

ilta mailleen saapuu

ja valkiat mökistä

sammuneet

muori ja ukko

vällyjensä alle

kietoutuneet,

kollikissa

hatunsisään

uppoutunut,

kun

yön hiljaisuudessa kuuluu

vaimea ääni:

  hyvää yötä

ikimetsän lapsokaisein

metsänsammaleet

pienet ja suuremmat 

käteni luomat

ukko ja muori

kollikissa sekä luontoeläimet,

kasvit ja männyn käpyset,

hyvää yötä

elämäni pyhimmät

rakkauteni suojelemat

  tämän jälkeen pilvivero peitti

kuun ja tähdet,

olihan nukkumaanmenon aika

 

ilta saa,,,

ilta saa päivän

uupumaan

mailleen painumaan

lintuemon

pesäseensä asettumaan

muniaan

hautomaan

  ilta saa hetket tyyntymään

varjollensa verhoutumaan

tyynentuvaksi asettumaan

tähtitaivaanloistokkaasti  kuutamon

rinnalle unelmoimaan

sillä ilta on

elämän iltapala

hetki jolloin ollaan lähimpänä

itseään 

mennessäs,,

alussa kaikki

on

eessä,

lopussa takana,

~mennessäs

talutat niitä

ovet,,,

kaikkien ovien

takana on

jotain,

myös juuri sulkemansi

vastavirtaan,,,

elämänvirroissa

kannnattaa

lasketella

~myötätuuleen

sillä vastavirtaan

souteleminen käy

voimille

intituutio,,,

intituutio

on

luonnonlahja 

~tuntevalle

vaahtopää,,

aavanmeren vaahtopällä

ei ole kotisatamaa

laiturinnokkaa

siksi se hurhan

yksinäisenä

merellään pauhaa

yötämyöten vaahtopäisenä

valtamerenlaivaa

vaivaa,

sillä se on hänen ainoa

ystävä,

ystävä joka ei tahdo

myrskyn pyörteisiin

aallokon kahleisiin

sillä pianhan silläkään

ei olisi kotisatamaa

laiturinnokkaa

metsämansikka,,,

metsämansikka maistuu

makian luonnolliselta,

sillä se on paistatellut

päiväänsä kedon

aurinkoisemmalla

pientareella siel kaskipellon

laitamilla

ketunpojan kotikulmil,

mesikämmenen kulkureitil

siel

ikimetsän suojissa

johon ei maailman saasteet

leijailekkaan

sillä ikihonka jäärämöinen vartioi

kulmakunnan saloja

istutettiin,,,

eiliset ovat

tätäpäivää,

sitä vanhemmatkin

sillä silloin

meidät

~istutettiin

hiillos,,,

unelmat jäähtyvät

ajanmyötä

mutta jäävät

~hiillokselle

suuret keksinnöt,,,

suuret keksinnöt

syntyvät

sattumalta,

suuret ajatukset

~sanomatta sanaakaan

luontolintu,,,

luontolintu ei

suuria huutele

vaikka hällä olisi tilaa

kaiuttaa maailmanääriin

se tahtoo vain sanatonna

vapaudessaan liidellä

pilvenreunoilla

istuskella

tähtösten kanssa

säkenöidä

kuutamon kylessä

unelmoida

aurinkon sylissä lämmitellä

lintunen ei pahoa

aattele

sillä se tahtoo

vain

vapauttaan vaatetella

suvisiivillään saatella

herkästi syttyvät,,

herkästi syttyvät

sammuvat

myös

helposti

järki ei suutu,,

järki ei suutu

ihminen

vain

selekenahkoo,

elämän kaukorannoilla

ei ajella

busseilla

eikä hiihdellä

murtomaahiitoo

vaan siellä paistaellaan

ihon pintoo 

tuota pohjolanpojan 

selekenahkoo

ihmeet,,,

ihmeitä ei ole

~on

vain

välähdyksiä

hetkiä jolloin tunteiden

liekki roihahtaa

uudistukset,,,

suuret yhteiskunnalliset

uudistukset sisältäät

valuvikoja,sillä

niitä ei rappailla

kohteissaan 

liian kauaksi,,

liian kauaksi

itsestään

ei

kannata

ajautua 

täydellisesti ymmärrät,,

täydellisesti ymmärrät

vain koskettamalla 

liian pienenä,,,

liian pienenä ei ylety

kaikkeen

~onneksi

koska silloin joutavat

ovat

jääneet pois

on onni,,,

on onni  ymmärtää

itseään silloinkin

~kun ei käsitä

tekemisiään

täysikasvuinen ihminen,,,

täysikasvuinen

ihminen saa elinaikanaan

paljon aikaan

jälkipolvet saavat valmista

-tahi puolivalmista

elämänevästä 

joskus ihan

kelvotontakin

ihminen on luontokappaleista

vikkelin

vaikka kipittävät hitaammin

kuin peura tai villikissa vilpertti,

sillä ihminen osaa rakennella

mitä vain

purkaakkin

ja lämmittää saunan,

etenkin rantasaunan

lämmittäjänä ovat

ykkösuokkaa

ihmisellä ei ole

pitkää häntää

kuten

koiralla

mutta he pystyvät

haukkumaan jälkikäteen 

johon eivät ressut kykene

kotitie,,,

ihmisen tulisi

kulkea

luonnollisinta tietään

sillä silloin hän olisi

kotitiellään

ainut,,,

ainut sopii

jokaiseen koloseen

ahtaampaankin

tilaan,

sillä hällä ei ole

mukanaan ylimääräistä

kaveria

kylätiet,,,

kyläteiden vierustoilla

on koteja

elävien ihmisten oleskelupaikkoja

sieltä huokuu

tavallisten ihmisten

tuoksu

elämäntuoksu

joka houkuttelee luokseen

sillä kiireisten kaupunkien

nukkumapaikoissa ei ole

sellaista tuoksujen tunnelmaa

elämännälätön,,

elämännälätön

yhteisö

~puistottuu

polvistun,,,

polvistun vain

kohtaloni

ees,

muut ajat meen

pystyssä

päin 

tieni,,

näin jälkikäteen

aateltuna

olisin

voinut

olla toisinkin,

mutta menin niine hyvineni,

sillä sehän on

tieni 

ajatus,,,

ihan joka ajatus

ei ole elinkelpoinen,

mutta 

ne välähtävimmät

ovat 

ihminen syntyy,,

ihminen syntyy

hetkistään

ihan

jokaisena päivänään 

lihansyöjät,,,

lihansyöjät

syövät

itseään 

elämä ei lopu syntymiseen,,

elämä ei lopu

syntymiseen,

sillä sen loppupäässä

koittaa

ihanuus 

neliveto skoda,,,

sanat eivät

puhu

kysykkään

vaan elävät

sillä sanoilta puuttuu tekoäly

ja neliveto skoda 

parviäly,,,

parviäly

on

tuulentuksuinen

ohittajainen

mitäänsanomaton kulkijainen

joka kuitenkin pitää

älypäät hengissä 

heinäpellontyttö,,,

heinäpellon tyttö

neilikoita

niittypellolla

kimputtaa

hyvää oloaan päivittää

sillä hällä on tänään

elämänsä ihanin kesäpäivä 

sil sulhanen 

pian maailmanääristä

pientareille jalkautuu

hymymielin kuvastuu,,

,,tänne hänen kotoseensa

padasjoen helmen kainaloon

jossa luontokauneus kukkii

eikä

   tieltääl

tarvita turhan sukkii

sillä elämä soljuu näilläpäin 

hyvinpäin 

arjenkukka,,,

kauneus kukkii

vain

arjenkukassa 

askeleet,,,

 kaikki askeleet 

eivät eteenpäin

vie

evon tiedekansallispuisto,,,

evon tiedekansallispuisto

lähentäisi ihmistä

luontoonsa,

tarjoten luontoihmeitä

joita ei rakennella tietokonetehtailla,

vaan luonnollisen kokoisina 

mättähinä,

pienenpieninä vipeltäjinä

luontopuilla jotka eivät ajaudu

sylttytehtaalle

pintalaudoiksi elämän toispuolisiin

,,evon kansallispuisto tarjoaisi

ihmisille mahdollisuuden

hetkeen jolloin luonto hyväilee

kävijäänsä

 

mustarastas,,,

mustarastas kahistellee

taimikossa

syvän tammilehvästön

kielomeressä jossa hällä

on

elämänsä viljaniityt

ravinteikkaat onnensa hetkoset

joissa hetket eivät laske

minuuttaan

vaan pituuttaan

kesäyön kauneuttaan 

mielenrauhaa,,

jokainen tarvitsee

ruokaa

ja 

mielenrauhaa 

älä karsi luontoas,,,

älä karsi luontoas

sillä saattamalla

sen huonollepäälle

oksattomalle

olet lopunaikasi

alamaissa 

etänä eläminen ja sak,,

etänä eläminen

on

suurien muurien

tyhjyyttä

hetkiä

joissa en kuule

työkaverin ajankohtaisuuksia 

 

etäällä olet

itsesi herra,

jota johdetaan

piuhakkaasti,

työsopimusten vastaisesti

armottoman lempeästi,

sillä olethan sinä

valiojoukoissa,

et pomosi halauksessa

 

etätyö on tulevaisuutta

mutta se vaatii

toimiakseen

uudet työehtosopimukset,, 

elää tavallaan,,,

ihminen elää

aikansa,

toinen omansa,

kolmas ajallaan,

mutta se jokaa osaa elää

tavallaan

on

ikuinen

,,itselleen 

vastaalkajainen,,,

olen elämäni

vastaalkajainen

hetkieni etsijä

sopeutuja

olen

muitten kuvajainen

mutta etäinen sillä en halua

istua kaikkien sylissä

,,vaan omassani 

kirjailtu,,,

hetket jäävät

vaikka pian häipyvät

sillä ne on kohtalolla

kirjailtu 

riippumatto,,

elämä on

maukkaimmillaan

silloinkun kun sitä kahtelee

selällään riippumatosta 

yksinkertainen elämä,,,

vaatimaton ja yksinkertainen

elämä

on

kauniiden ikkunaverhojen

takana

siellä jossa juuri leivottu pulla

tuoksuu

siellä missä

kissa uuninpankolla venyttelee

siellä 

siellä

siellä tiellä

tahtoisin minäkin olla

minä monimutkainen elämäntekele 

lapsokaisein,,,

elmänpolku kulettaa

ikimetsän syleilyyn

elämän haavikkoon

kuusimetsään syvempään

lehtometsään havisevaan

koivikkorintehelle 

päivänpaistattamalle

ikihonkien kielekkeelle

joissa olet luontoäiteen

vierahana

aistien elämäs syvemmät tunteet

hetket joista et haaveillutkaan,

sillä olet saapunut kotiin

luontoäiteen helmoihin

hellimmät sanat,,

hellimmät sanat

sanotaan

katseilla 

on etuoikeus,,,

on etuoikeus

syntyä

elää ja kuolla

on etuoikeus 

katsella

kauniin hohtavavia hankisia

syksyn tummentamaa 

tähtitaivasta

on etuoikeus

olla kanssasi

ja kävellä samaan

tahtiin

sanojenherra,,,

sanojenherra

miettii syntejään syviä

sillä hän loihti suutuspäissään

sanoja joita ei silitellyt

kauniisti kuuluville pinkannut

sanojenherra on sanojensa

takoja

juttujensa ajeluttaja

kuuluville haastaja

juttujen ruksaaja

sananparsien parittaja

sanojenherra ei ole

kouluja käynyt

vaan kulkenut

kuulemisiensa perässä

kysymysten äärellä

juttujen pilkkireijillä

mutta nyt hän sanatonna

luontoansa kahtoo

sanaa sanomatta

kysymyksiä esittämättä

vaiennut

lauseittensa päähän

rauennut

tuulahtelija,,,

kaipaan sinua

jota en

ole tavannutkaan

sinua

tyynenhetken tuulahtelija

katseiden lempeä

tiirustelija

hymysuinen kotipullan tuoksukainen

kaipaan niin

että kompuroin elämässäin

soutelen järvenselällä

mutten näe muuta kuin

lumpeenkukan jolla on

hymysi  katse

maailmanmeret,,,

maailmanmerillä olet

pois

äitiluontos kunnahilt

kotopiirin

pihamailta

kotikoivun siimeksestä,

sillä maailmanmerillä puhaltavat

toiset tuulet

kylmät ja osoitteettomat 

padasjokelainen,,,

kun katselet ympärilles

padasjokelainen

niin näet

enemmän mihin

ihmiskäsi

kykenee

loppupää,,,

loppupäästä

ei kannata

aloittaa

koronainen vuosi,,,

koronainen vuosi

on

karsinut tuttuja

kuvioita,

taivutellen

tavalisuuden tunteita

   itseselvyyksiä

ja

opettanut ymmärtämään

olemassaolomme

herkimmät pistet 

kiertotie,,,

ihmisen tulisi

tiukanpaikan tullen

etsiä

kiertotie

    perääntyäkkin

sillä

tiukanpaikanesteellä 

aika valuu

huomisten jokiin

eilisten viemäreihin

eikä

mielentahtokaan  kehrää mukavuuksillaan 

valta,,,

valta on

vaarallinen ase,

se on vaarallinen ase

jos sillä osoitellaan heikompaa,

heitä joilla ei leivänpalaakaan

asuntoa turvanaan

lämmintä vaatetta yllään

valta

on rakkauden käsissä hyvä 

ase

sillä se tavoittaa heidätkin

joilla ei muuten mahdollisuuttakaan 

ken riitoja juonii,,,

ken riitoja juonii

hän saloja

hyväilee

kataluuksilla elottaa

sillä

elämänsä on tulisilla

hiilloksilla elämistä

päivästä päivään kytemistä

siksi hällä ain

kaikkialle ikävänasiaa

väenvängällä väännettyä

kironmellakoilla saatettua

murheen kyyneltä

vaivaista tunnetta 

jossa elämällä ei 

huonettakaan 

matkatavara,,,

elämän matkatavaroista

tärkein on vapisematon

itsetunto

perääntyä,,,

joskus kannattaa

perääntyä,

ainakin silloin kun

tie

on

tukossa

kypsäikä,,,

ihminen tulee

kypsäänikään

silloin kun hän

rupeaa entisöimään

~itseään

arosuo,,,

kauniin luonnollinen on arosuon

mätäs,

tuo hettehelle rakentunut

ruohikkokeidas jonka

päällä on karhuemo

ihteään huilauttanut

muuttolinnut siipiään

levähdyttäneet

marjastajat huilahtaneet

  mätäs on iänikuinen

pohjattoman ajan

oloinen,

aikojen saatossa syntynyt

suonsilmäkkeen vieruskaveri

josta huokuu elämänviisaus

huomisenvtulevaisuus

sillä se on osa luomakuntamme

hyvinvointia

keväinen kaunokainen,,,

pihakoivussa istuu

luontolintu

kaunokainen

laulellen kevätriemuaan

kevätaamussa

kaunoisassa

joka hohtaa lumenkirkkaan

hohtavana

ilomielen kirkkahana

luokseen kutsuvana,

siksi lähden ilomielin padasjoentielle

lenkkeilemään

luontokauneutta ihailemaan

taivaantähtösille heiluttelemaan,

vaikkeivät ne näin valoisaan aikaan tuikikkaan,

mut tiedän niiden tähdittävän kulkuain

kuten myös luontolinnun aarioit