ihminen on
muotoutunut
kaupunkilaiseksi,
semmoiseksi hepuksi,
jolla alahuuri lörpöttää
ylähuuli läpättää ja otsanahkaa
ylläpitää mummoiltaan perityt kulmakarvat
jotka estivät aikanaan mummojen silmille hyppiviä
perskärpäsiä, jotka parveilivat kun mummot lypsyhommissa
ahertelivat
tänään ei oo
mummoja ja heidän tuuheita
kulmakarvojakaan,
eikä perskärpäsiä,
vaan tänään on kadunkulmilla
notkuilevia
ohukaisia joilla ei
kulmakarvojakaan,
eikä mitään elämän näkymää
kaupunkit on pandemioiden
suurinta herkkua,
sillähä
siellä on helppo
notkuviin tarttua
varttua ja kulotuttaa
entisten perskärpästen perskarvoja
siksi lähin eilen
veks,
tuperaasin kulmakarvani ja
hyppäsin muuttokuorman
päälle jossa luki
-elävä maaseutu-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti