syksyn iloiset ilmeet
huvenneet,
elämäänsä hyytyneet,
mutta yksi jaksaa elää hymysuussa,
kurrenpoika tuuheahäntä,
tuo ikipetäjää kiertelävä
veitikkainen,
suventalven eläväinen ei
hätkähdä syksyä,
eikä muutakaan aamustaan aukeavaa
kun katselen harmaita näen eilisiä tahi nykyisiä jotka eivät pyri mihinkään, siksi niissä loistaa luottamus,valehtelemattomuus, sen vuoksi ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti