syksyn iloiset ilmeet
huvenneet,
elämäänsä hyytyneet,
mutta yksi jaksaa elää hymysuussa,
kurrenpoika tuuheahäntä,
tuo ikipetäjää kiertelävä
veitikkainen,
suventalven eläväinen ei
hätkähdä syksyä,
eikä muutakaan aamustaan aukeavaa
älä riennä aikas ohi, äläkkä ahmi sitä mikä vast itämässä, huomisissa varttuvii, vaan elä hetkilläs, niinkuin luontopuut pensaat ja viljapel...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti