herra,
sen ajan kun hän
ei syvemmälle näe,
kauemmaksi ylety,
sen hetken jolloin hänellä
on
valoisa mieli
jota ei murheet piiritä,
ankeat ajat mietitytä,
sen hetkenverran,
aamukahvikupillisen verran
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti