herra,
sen ajan kun hän
ei syvemmälle näe,
kauemmaksi ylety,
sen hetken jolloin hänellä
on
valoisa mieli
jota ei murheet piiritä,
ankeat ajat mietitytä,
sen hetkenverran,
aamukahvikupillisen verran
syksyä kohden käy suvenpoika, se joka keväänpoikasena hyppi sinne tänne, suvellaan heilui siellä täällä on nyt hyvin ruskettumnut. vakain ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti