elän,
elän, mutta näen liikaa
eläviä kuolleita,
heitä jotka metron rullaportaissa menevät
ylösalas,
he ovat salakavalia,
enkä luota heihin yhtään,
siksi kahtelen alepan ikkunoita,
jossa on jotain elävämpää
ja elän,
elän sillä en halua nähdä
eläviä kuolleita,
vaan vikkeläkinttuisia ulkopaikkakntalaisia
jotka matkustelevat
ajankulukseen pummilla,
sillä heissä on elämänmakua,
kuntaas nää elävätkuolleet ovat
eilisen teeren poikia,
luulisin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti