ihminen on
kohtalonsa kukka,
hento tahi vankempi,
mutta aina ajansaatossa
lakastuvainen
hetkiinsä rakastuvainen,
katuvainen,
sillä se on hänen
elämänsä maljakko
hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti