ihminen on
kohtalonsa kukka,
hento tahi vankempi,
mutta aina ajansaatossa
lakastuvainen
hetkiinsä rakastuvainen,
katuvainen,
sillä se on hänen
elämänsä maljakko
aikuistumisen huomaa siitä ettei ihminen kaikkeen taivu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti