vaikka kuppeeni
lihavoituneet,
olen sorjapoika tunnoiltain
elämäni kuvissain,
arkein matkoillain,
sillä
olen kevyt
itseni kannettava,
mutta joillekuille
vain
~vaivanpalkka
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti