ikäännyn
vain yön saavuttua
aamuun,
aamun valosuttamaan päivään,
päivän kääntyessä
yön eteiseen,
silloin vain,
muulloin oon ikinuori pojankoltiainen
elämännäpertelijä jolla ei ole
hajuakaan elämänkulusta,
sillä elän hetkilläin,
retkilläin,
jotka avautuvat katseeeni ääripäihin,
lähellein,
tahi sinne jonne joudun menemään
junalla ja jonkunmatkaa liftillä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti