harmittaa
vähiten,
syysillan tunnnelmissa
ei lainkaan
ja keskitalven pimeimpinä
hetkinä
ei senkään vertaa,
sillä minussa ei ole
harmituksille tilaa laisinkaan,
sillä ne ovat todella matalaotsaisia
tunnelmia
ja sotkisivat kaikki hyvät
fiiliksein
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti