kevään ensimmäinen
kärpänen
on
lampun varjostimessani,
se hymyilee ja on
elämänkevyt,
sillä hällä on pitkä talvi takanaan
kahtelemme toisiamme,
minusta olemme tuttuja,
sillä juuri hänen näköisensä
jätin viime kesänä kärpäslätkältä
rauhaan
juttelen ystävällisest hälle,
sillä uskon,
ettei hän pasko lampunvarjostimeeni,
kuten muut kärpäset
ja siksi suhautan vaimoni kynsilakkaa
hänen vasempaan varpaaseensa
jotta tunnistan,
kun lätkimisintoni on kiivaimillaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti