kun katselee
kevätpurosen
solinaa,
kun kuuntelee
kevättuulten huminaa,
silloin häipyy elämänturhat,
joutavanpäiväiset,
sodat ja karuimmat,
sillä kevätpurosen solistessa
elämä on uomautunut luonnollisempaansa
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti