ihminen ei ole
kypsnyt
vielläkään,
vaan yhäkin sotija rakentelee,
vihoja punottelee,
toisiaan syyttelee,
siksi näen ukrainan taivaanrannalla
monta onnetonta,
kauheutta
toivottomuutta,
ihmisen kypsymättömyyttä
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti