ihmiselle ei kuulu
kaikki,
vaan olonsa mittainen,
sylinsä verran,
kaikki muu on toisten,
heidän jotka liitelevät sinitaivaalla,
juoksentelevat metsän kätköissä,
uivat kaislikossa,
matelevat matalikoissa,
ikimetsien salokankailla,
lehtometsien varjoissa,
kesantopelloilla
ihminen ei voi omistaa
kuin
hetkensä verran,
sitten
hän luovuttaa sen
luonnonkiertokulkuun,
kuten tekevät muutkin,
he jotka eivät eläissään
turhuuksiin sorru
ihmisen tulisi
ajatella silloin, kun kaatelee ikipuita,
aukkohakkauttaa salojen elämää,
ihmisen tulisi ajatella silloin lapsiaan,
heidän lapsiaan
ja sitä pikkuvipeltäjää
maanuumenissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti