ikimetsän siimeksessä
lymyilee arkalintu
liitäväinen, joka hakee sieltä
turvaa aukkohakkuilta,
nykyelämän raivopäiltä,
noilta kestävänkehityksen
pyöveleiltä,
jotka myös
evontiedekansallispuistohankkeen
kaatoivat
ihmisen tulisi elää siten ettei äänekkäitä ääniä syntyisi, suuria karsittaisi, pieniä poljettaisi, niin pitäisi, sillä se loisi enemmän itse...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti