joskus vitututtaa,
oikein kuolemankalpeasti
kenkuttaa,
mutta sitten haihtuvat,
toisiksi vaihtuvat ja jatkan
matkaani,
kunnes kohtaan seuraavan ja senkin jälkeen
tulevat,
mutta ne ovatkin sitten jo hymyhuulin
vastaanotettavissa,
sillä se alun ensimmäinen opetti elämänkestävyyttä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti