ihmiset hyventyvät vasta
kuoltuaan,
se on
kumma juttu, ettei sitä havaittu
aikaisemmin,
vai eikö kehdattu elävänä patsaaksi valaa?
kaikkien harmienkin jälkeen löytyy valkoinen, rauhallinen hetki, tuokio, jolla ei ole kiire, eikä se ole mihinkään menossa, vaan odottamassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti